tiistai 17. marraskuuta 2020

Vihdoin kymppi alle 50 minuutin

Viime viikolla juoksin 23 kilometriä. Tämä on onnettoman vähän. Olen kuluvana vuonna juossut keskimäärin 47 kilomteriä viikossa. Käytin hyväkseni löysäilyviikon ja juoksin lauantaina testikympin. Minulla on ollut edelleen 50 minuutin raja alittamatta, mutta nyt tuo onneksi tapahtui ja voin lopettaa asian murehtimisen. Murehtiminen on ehkä vähän liioiteltua, mutta kyllä tuo ajottain on herättänyt ärsytystä. Olen kyllä tiennyt, että tällä harjoittelulla olisi aika vaikeaa olla juoksematta kymppiä alle 50 minuutin. Mutta kun se ei tapahtunut silloin, kun sen ekan kerran kuvittelin tapahtuvan, niin epäilyksen siemen oli jonnekin alitajuntaan kylvetty. Että sellainen luovuttaja ja pessimisti täällä! 

hiljaa autoissa
Trumpetit kielletty

Viikko tosiaan alkoi levottomalla menolla, kun Azerbaidzanille voitollista rauhansopimusta juhlittiin varsin äänekkäin menoin. Ei paljoa auton äänimerkin käytön kieltävät liikennemerkit siinä rytäkässä painaneet. Heräsin tiistaina klo 4:45 hurraukseen ja tööttien kakofoniaan. Mietin, että onpa riehakasta ulkonaliikkumiskielloksi... Meno yltyi iltaa kohden. Skippasin lenkin, kun ihmisiä oli kadut täynnä ja tuntui vähän hölmöltä lähteä sinne sekaan juoksentelemaan. Ei harmittanut. Olin maanantaina aika ilmiömäisessä krapulassa ja tässä iässä niillä oloilla on tapana kantaa seuraavankin päivän puolelle. Eli ihan mielihyvin loikoilin sohvalla. Jonkun kotijumpan muistaakseni tein hirveän narinan saattelemana.

Vko 46 (Runalyze)
Vko 46 (Runalyze)

Keskiviikkona satoi ja oli harmaata. Ankeaa. Vitkuttelin lenkille lähtöä. Mietin myös, kuinka vähän juoksu-urallani on ollut sateisia lenkkejä. En kyllä tiedä, olisiko minusta ympärivuotiseksi lenkkeilijäksi Suomessa. Juoksfoorumin harjoituspäiväkirjoja lukiessa tuntuu, että puolet vuodesta on kylmää, sateista tai liukasta. Itsellä on päivän lyhyys alkanut vaikuttaa vireystilaan, joten Suomessa kokisin tämän varmasti vielä paljon vaikeampana. Kävin juoksemassa lyhyen pk-lenkin ja päätin juosta viikonloppuna testikympin pohjiksi testipuolikkaalle, jonka aion juosta nyt tulevana viikonloppuna. Märällä ja täten myös liukkaalla rantabulevardilla oli lapsia "luistelemassa" kengillään. Itselläkin oli vähän sellainen olo, että olisi juossut jäällä. Ei pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Torstaina bulevardi oli kuivunut ja lenkin päätteeksi tein 800 metrin vedon tunnustellakseni potentiaalista kympin vauhtia.

Testipäiväksi valikoitui lauantai, koska sunnuntaille oli luvattu sadetta ja en todellakaan tohdi tuolla alustalla juosta kovempia vauhteja, jos se on märkä. Aiemmissa kisoissa ja testijuoksuissa olen lähes aina sadatellut, kuinka olisi pitänyt syödä aamupala aiemmin. No nyt muistin tämän ja lähdin kotoa vasta yli kolme tuntia sen jälkeen, kun olin lopettanut syömisen. Mitään ruuansulatuksellisia ongelmia ei sitten ilmennytkään ja olipa mukavaa juosta kovaa niin, ettei syömiset velloneet vatsassa. Valikoin leveimmän ja esteettömimmän kohdan bulevardilta ja laskeskelin, että kymppi tulee täyteen, jos juoksen sen kahdesti eestaas. Aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta, mutta alkuverkkoja tehdessä meinasi silti shortseissa ja t-paidassa tulla kylmä. Lähdin matkaan ja puolen kilsan jälkeen katsoin kellosta, että vauhti on 4:46. Löin jarrut päälle. Tuntui helpolta, mutta matkaa oli kuitenkin vielä aikalailla jäljellä. Ensimmäinen kilometri 4:57 ja päätin, että pysyn siinä tahdissa. Pari kertaa piti vauhtia kiristää, kun keskivauhti alkoi hiipua, mutta nuo kiristykset kävivät aika helposti. Kilometriajat vaihtelivat 4:54-5:00. Viimeinen kilsa vielä pienellä sprintillä aikaan 4:40. Olen tyytyäinen aikaan 49:12, vaikken ollutkaan maalissa ihan loppu. Omatoimitesteissä vaatii kovaa päätä, jotta saisi kaikki puristettua irti. Mutta olen iloinen, että 50 minuuttia alittui noinkin reilusti. Kotiin kävellessä tuli taas kylmä, mutta vaatevalinta oli onnistunut, koska kympin aikana en kertaakaan miettinyt, että onpa kylmä/kuuma.

Nyt taas vähäkilometrinen viikko ja sunnuntaina testipuolikas. 

Viikon paras: Testikymppi
Viikon huonoin: Pimeys ja vireys

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Täällä voi sitten jälkikäteen kiukutella

Joskus lenkkeily vain sujuu. Silloin kannattaa nauttia, koska vaikeat ajat ovat satavarmasti tulossa. Viime viikko oli niin kevyt, suorastaan höyhenmäinen, että vähän jännittää, kuinka inhottava tästä kuluvasta viikosta tulee muodostumaan. Usein nimittäin vaikeat ja helpot viikot vuorottelevat. Tämän viikon ensimmäisen lenkin jätin välistä, koska sotavoittohulinat kaupungilla ovat olleet aikamoiset. Kävin eilen muutaman kerran kävelemässä juhlahumussa ja ei sinne olisi ollut mitään järkeä lähteä juoksemaan. Tänään onneksi sataa kaatamalla. Luulisin, että ihmispaljoudesta ei siis tarvi murehtia.

azerbaidzanin lippu
Taloyhtiössä liputetaan vähän isommalla skaalalla

Olen huomannut, kuinka sykkeet ovat tässä parin viikon aikana laskeneet. Toivottavasti ilmojen viilenemisen lisäksi kyse on myös juoksukunnosta. Juoksin viime viikon tiistain lenkillä viitisen kilometriä tavoitteena tämänhetkinen arvioitu puolimaratonvauhti. 5:16/km tuli aivan helposti eikä matkan jatkamisessa olisi ollut mitään ongelmia. Joudun kyllä juoksemaan omatoimisen puolikkaan vielä marraskuun aikana, koska haluan tietää, kuinka paljon saan ennätystäni 1:55 parannettua. Toki omatoimimatkoissa on aina GPS:n tuoma virhemarginaali, mutta onneksi tämä touhu ei ole ainakaan vielä ihan niin vakavaa. Olen juossut kaksi AIMS-sertifioitua puolikasta, ja molemmilla kerroilla kelloni ilmoitti matkaksi 21,1 km. Joten pääsääntöisesti pidän kelloa aika luotettavana, kun ei juokse metsässä tai korkeiden rakennusten läheisyydessä. Ja kyllähän sen näkee jälkeenpäin kartasta, onko kello piirrellyt omiaan vai ei. Se nyt on kuitenkin ihan selvää, että minun pitäisi pystyä omatoimikisassakin tuon 1:55 alle juoksemaan. Täällä voi sitten jälkikäteen kiukutella, kun menikin pieleen.

Vko 45 (Runalyze)
Vko 45 (Runalyze)

Kun juoksu kerran sujui, niin kiskaisin torstaina viisi mailin (1,6km) vetoa 800 metrin palautuksilla. Nuo taittuivat suhtteelisen kivuttomasti juuri ja juuri alle viiden minuutin kilometritahtia. Tämä on minulle ihan hyvä. Varsinkin jo valmiiksi väsyneillä jaloilla. Muuten tuollainen 14,5 kilsan lenkki arkipäivälle oli vähän turhan pitkä, eli aikaavievä. En yleensä juokse kahta lenkkiä viikonloppuna, mutta nyt tuntui, että perjantain lenkin siirto lauantaille oli paikallaan. 

Sunnuntain pitkä lenkki tuntui lyhyeltä. Näin tapahtuu aina, kun parin edeltävän viikon pitkät lenkit ovat olleet pidempiä. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä jouduin laittamaan päälle pitkähihaisen paidan ja polvipituiset pökät. Yön sateiden jälkeen rantabulevardin kivilaattojen alla ja väleissä oli vettä, joka purskahteli kengille. Luulisi, että tuollainen juttu olisi voitu hoitaa paremmin rakennusvaiheessa.

Viikon paras: Kun sujuu, niin sujuu
Viikon huonoin: Märät kengät pitkällä lenkillä

tiistai 3. marraskuuta 2020

Sukista vessa-asioihin

sukkia

Vaateostoksilla käynti ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiini. En pääsääntöisesti löydä etsimääni, en jaksa käydä useammassa kaupassa enkä tykkää, jos tavarat ei ole selkeästi esillä. Kaikenlainen penkominen ja tangolla roikkuvien vaatteiden läpikäyminen yksitellen on kauhistus. (Ei, en käy kirppareilla...) Azerbaidzanissa kauppa-ahdistus nousee uusiin sfääreihin myyjien takia. He lyöttäytyät varjostamaan metrin etäisyydelle. Ei auta, vaikka sanoisi, että tässä vaan katselen. Myyjä pysyttelee kuitenkin käsivarren mitan päässä. Ilmeisesti sen takia, että jos kuitenkin tarvin apua? Jos en siis yhtäkkiä osaakaan käyttää silmiäni ja käsiäni.

Viimeisen kuukauden ajan olen silloin tällöin joutunut lenkille lähtiessäni kaivamaan sukkia likapyykkikorista. Aina yhtä ylevää. Päätin siis lähteä sukkaostoksille. Tein muutamassa liikkeessä ahdistuneen 30 sekunnin mittaisen kierroksen myyjä kintereilläni. En kuitenkaan pikavilkaisulla nähnyt muita sukkia kuin Adidaksen/Niken/Puman kolmen tai kuuden parin pakkauksissa myytäviä mustia tennarisukkia. Sukat ovat kenkien jälkeen juoksijan toiseksi tärkein varuste, joten halusin löytää jotain hieman pätevämpää. Alun turhautumisen jälkeen sukat löytyikin aika nopeasti kolmannesta kaupasta ja ehdin jopa pari minuuttia venytellä ja hypistellä eri sukkia ennen kuin myyjä tunki "auttamaan" ja tiedustelemaan kokoani. No en minä kai siinä vetkutellut sen takia, että en tiedä kokoa! Vaan yritin päättää, mitkä sukat ostaa. Kieltämättä nousee kylmä hiki otsalle pelkästä ajatuksesta, että pian on pakko ostaa urheiluliivit.

Vko 44 (Runalyze)
Vko 44 (Runalyze)

Sukista vessa-asioihin. Tiistaina kävi vatsan kanssa vanhanaikaiset. Ahneuksissani söin välipalana monta paahtoleipää juustolla, ja lähdin lenkille liian pian sen jälkeen. Kakkoshätäisenä eteenpäin pinnistely on äärimmäisen tuskastuttavaa. Tekee mieli mennä kovempaa, että olisi nopeammin kotona. Mutta vauhdin kiristäminen yllyttää hätää. Kaiken kruunaa hissittömän talon neljänteen kerrokseen kapuaminen ennen kuin voi helpottuneena kiihdyttää vessan ovea kohti. Luen joskus vähän ahdistuneena ja samalla toki naureskellen puskapaskojajuoksijoiden stooreja. Kuolisin, jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen. Ei täällä vain ole mitään mahdollisuutta mennä jonnekin puskan taakse kyykkimään ilman, että joka suunnasta ei olisi silmäpareja todistamassa tapahtumaa. Standardilenkkireitilläni on onneksi kaksi ostoskeskusta, mutta tähän hätään niistä ei olisi apua, koska ovat kiinni.

Torstaillakin oli ahneelle opetus. Tällä kertaa mätin miehen tekemää omenapaistosta (apple crumble suomeksi?) jäätelön kanssa tunti ennen lenkkiä. Mahassa velloi, röyhtäilin ja mielessäni kiroilin. Sain kuitenkin ohjelman mukaan juostua 6,5 kilometriä tempojuoksua (5:04/km). Olokin helpotti loppua kohden. Mutta ehkä taas vähän aikaa löytyy tarpeeksi itsekuria siihen, että ajoittaa syömiset jotenkin järkevästi. 

Lokakuussa kilometrejä 243.

Viikon paras: Uudet sukat tietenkin
Viikon huonoin: Syömiset