Viime viikolla juoksin 23 kilometriä. Tämä on onnettoman vähän. Olen kuluvana vuonna juossut keskimäärin 47 kilomteriä viikossa. Käytin hyväkseni löysäilyviikon ja juoksin lauantaina testikympin. Minulla on ollut edelleen 50 minuutin raja alittamatta, mutta nyt tuo onneksi tapahtui ja voin lopettaa asian murehtimisen. Murehtiminen on ehkä vähän liioiteltua, mutta kyllä tuo ajottain on herättänyt ärsytystä. Olen kyllä tiennyt, että tällä harjoittelulla olisi aika vaikeaa olla juoksematta kymppiä alle 50 minuutin. Mutta kun se ei tapahtunut silloin, kun sen ekan kerran kuvittelin tapahtuvan, niin epäilyksen siemen oli jonnekin alitajuntaan kylvetty. Että sellainen luovuttaja ja pessimisti täällä!
Trumpetit kielletty |
Viikko tosiaan alkoi levottomalla menolla, kun Azerbaidzanille voitollista rauhansopimusta juhlittiin varsin äänekkäin menoin. Ei paljoa auton äänimerkin käytön kieltävät liikennemerkit siinä rytäkässä painaneet. Heräsin tiistaina klo 4:45 hurraukseen ja tööttien kakofoniaan. Mietin, että onpa riehakasta ulkonaliikkumiskielloksi... Meno yltyi iltaa kohden. Skippasin lenkin, kun ihmisiä oli kadut täynnä ja tuntui vähän hölmöltä lähteä sinne sekaan juoksentelemaan. Ei harmittanut. Olin maanantaina aika ilmiömäisessä krapulassa ja tässä iässä niillä oloilla on tapana kantaa seuraavankin päivän puolelle. Eli ihan mielihyvin loikoilin sohvalla. Jonkun kotijumpan muistaakseni tein hirveän narinan saattelemana.
Vko 46 (Runalyze) |
Keskiviikkona satoi ja oli harmaata. Ankeaa. Vitkuttelin lenkille lähtöä. Mietin myös, kuinka vähän juoksu-urallani on ollut sateisia lenkkejä. En kyllä tiedä, olisiko minusta ympärivuotiseksi lenkkeilijäksi Suomessa. Juoksfoorumin harjoituspäiväkirjoja lukiessa tuntuu, että puolet vuodesta on kylmää, sateista tai liukasta. Itsellä on päivän lyhyys alkanut vaikuttaa vireystilaan, joten Suomessa kokisin tämän varmasti vielä paljon vaikeampana. Kävin juoksemassa lyhyen pk-lenkin ja päätin juosta viikonloppuna testikympin pohjiksi testipuolikkaalle, jonka aion juosta nyt tulevana viikonloppuna. Märällä ja täten myös liukkaalla rantabulevardilla oli lapsia "luistelemassa" kengillään. Itselläkin oli vähän sellainen olo, että olisi juossut jäällä. Ei pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Torstaina bulevardi oli kuivunut ja lenkin päätteeksi tein 800 metrin vedon tunnustellakseni potentiaalista kympin vauhtia.