 |
| Kaikki lenkit loppuvat ilmastointilaitteen eteen |
Willis Carrier keksi modernin ilmastointilaitteen. Hän on ollut matojen ruokaa jo 70 vuoden ajan, mutta tunnen syvää kiitollisuutta kyseistä herrasmiestä kohtaan. Toivon, että hän sai jo eläessään sen kaiken maineen, kunnian ja rikkauden, minkä ansaitsi. Kiitos, Willis. Olet edelleen supersankari. Mietin sinua hartaasti ja usein, kun hiki kirvelee silmissä ja kuumat kilometrit tuntuvat lähes loputtomilta. Silloin keksintösi häämöttää valona tunnelin päässä ja saan lisäpuhtia juoksemiseen, joka ehkä juuri sillä hetkellä muistuttaa enemmän suossa tarpomista.
Lämmintä on siis ollut. Olo on välillä ihan spaghettia ja pelkkä ajatus juoksuaskeleiden ottamisesta on tuntunut uuvuttavalta. Silloin tällöin olen kuitenkin yllättynyt, kuinka askel onkin ollut kevyt ja juoksu sujunut, vaikka pää onkin hehkunut punaisena. Voisi kai sanoa, että tottumista on tapahtunut. 25 astetta tuntuu nyt yhtä ikävältä kuin 20 astetta tuntui kuukausi sitten. Klo 9-18 ei kyllä ole mitään asiaa juoksemaan, mutta lähinnä iltalenkkien turvin olen kuitenkin selvinnyt. Eilen 28 asteessa jouduin tempovauhtia jo hidastamaan melkoisesti ja pysähtyä kolme kertaa kastelemaan pään ja niskan. Epätoivossani myös join vettä bulevardin vesipisteistä, koska en jaksanut kantaa vesipulloa mukana, ja menikin vatsa aika iloisesti sekaisin. Tiedä sitten, oliko hanaveden vika vai muuten vaan juoksemisen riemuja. Kroppa otti muutenkin kuumuudeesta vähän itseensä; sykkeet ei juurikaan tulleet alas tempo-osuuden jälkeisen kymmenen minuutin "jäähdyttelyn" aikana.
Vauhdin hidastaminen lämpötilan noustessa on ollut aivan valtava helpotus. Eka piti vaan päästä sen ajatuksen yli, että hidastaminen olisi jollain tavalla askel taaksepäin. Muistaakseni kävin viime kesänä tämän saman kamppailun. Silloin hyväksymiseen piti käydä paljon pidempi ajatteluprosessi. Eli olen tässä vuosien varrella jotain oppinutkin.
 |
| Elämässä on onneksi myös juoksemista tärkeämpiä asioita |
Viimeisen kahdeksan viikon aikana olen saanut kasaan yli 50 kilometriä jokaisella viikolla. Pohjat maratonharjoittelulle on luotu ja luottavaisin mielin voin pian alkaa kasvattaa viikkokilometrimääriä. Mitään kolotuksia tai omituisia tuntemuksia ei ole. Olen miettinyt paljon sitä, mikä olisi realistinen aikatavoite. Joka paikassa sanotaan, että ensimmäisellä maratonilla pitää tavoitella vain maaliin pääsyä. Kuulostaa vähän hölmöltä neuvolta. En halua lähteä juoksemaan ihan randomia vauhtia ja nähdä miten käy. Tietenkin haluan lähteä matkaan sellaista vauhtia, joka olisi minulle realistista ylläpitää koko maratonin ajan. Ja jos tuossa onnistuu, niin siitä onkin helppo laskea, mikä olisi loppuaika. Mutkia tietenkin voi tulla matkaan miljoona, mutta jonkinlainen aika, joka optimaalisen juoksun tuloksena syntyisi, on kuitenkin mielessä oltava. Tässä on onneksi vielä vaatimattomat neljä kuukautta aikaa vatvoa asioita. Tällä hetkellä leikin, että korona ei tule syksyn juoksutapahtumiin vaikuttamaan. Murehdin sitten tarvittaessa.
Tähän vielä spämmipläjäyksenä treenit sitten viime päivityksen.
 |
| Vko 21 (Runalyze) |
 |
| Vko 22 (Runalyze) |
 |
| Vko 23 (Runalyze) |
