torstai 31. joulukuuta 2020

2494 kilometrin vuosi

Juostussa vuodessa on kaksi hyvin positiivista asiaa: määrä ja sen mukanaan tuomat ennätykset. Juoksin viimeisiään vetelevän vuoden aikana otsikon mukaisen itselleni todella huiman kilometrimäärän. Progressio on ollut suhteellisen aggressiivista. Vuonna 2017 juoksin 775 km, 2018 kilsoja kertyi 1180 ja 2019 lukema oli 1824 km. En ikimaailmassa alkuvuodesta ajatellut, että päätyisin 2500 kilsan paikkeille. Korona vaikutti tietenkin tähän paljon. Sosiaalisia rientoja ei ollut ja muutenkin olen ollut kotona käytännössä lähes koko vuoden. Kuulostaa hurjalta ja vähän liioitellultakin, mutta tauti- ja rajoitustilanne on vuoden kahdessa asuinmaassani ollut tukala. Juostua tuli paljon, koska juuri koskaan ei ollut kukaan tulossa kylään tai itse menossa ravintolaan tai terassille. Sen lisäksi, että juoksukertoja kertyi huomattavasti edellisvuotta enemmän, myös lenkkien pituus kasvoi. Juoksin keskimäärin 11 km lenkkiä kohden, vuonna 2019 vastaava määrä oli 9,5 km. Juoksuttomia viikkoja oli vain muutama ja pisinkin tauko kesti ainoastaan seitsemän päivää. Toivon, että pystyn ylläpitämään samaa tahtia ensi vuonnakin, vaikka muuten kovasti tietenkin haluan, että elämä pikkuhiljaa normalisoituisi.   

Tämän kaiken juoksemisen palkintona oli aika paljon parantuneet ennätykset. Vuoden aikana sain vitosen ajastani pois lähes kaksi minuuttia, kympistä neljä minuuttia ja puolikkaasta kuutisen minuuttia. Uskon, että nykyisillä pohjilla on realistista odottaa ennätystehtailun jatkuvan jossain määrin ensi vuonnakin.

Bukarestin talvisumu
Bukarestin talvisumu ikkunan takana

Tammikuussa pääsin hyvään vauhtiin maratonharjoittelussa. Wienin maraton huhtikuussa tuntui toki vielä kovin kaukaiselta. Jännitti silti. Olihan kyseessä kuitenkin ensimmäinen maratonini. Vuoden alkajaisiksi juoksin uuden viiden kilometrin ennätykseni juuri ja juuri alle 24 minuutin. Kuun puolivälissä olin viikon juoksematta lievän flunssan takia. Olikin muuten vuoden ainoa flunssa. Aikamoista, koska yleensä noita tulee kuitenkin kolme tai neljä vuodessa podettua. Eristäytyminen ja sekä oma että muiden käsihygienia lienevät syyt. Tammikuu 142 km.

Bukarest helmikuussa
Karuusromantiikkaa

Helmikuussa vielä kaikki tietenkin sujui ihan totutunlaisesti. Juoksin senhetkisen historiani pisimmän lenkkini, 32 kilometriä. Ja tuntui, että hei, minähän voisin selvitäkin siitä maratonista! Testailin ahkerasti geelejä ja odotin malttamattomana kevättä. Helmikuun lopussa kävin miehen kanssa hänen synnyinseuduillaan Walesissä. Yhtenä pubi-iltana puhuttiin porukalla koronasta vähän huvittuneeseen ja naureskelevaan sävyyn. Palatessa kotiin Bukarestin lentokentän passintarkastajilla oli maskit. Nauroin  miehelle taksissa, että kylläpä näyttivät typeriltä. No heh, heh. Helmikuu 198 km.

Pitkä lenkki
Pisin juoksu

Maaliskuussa tilanne eskaloitukin sitten nopeasti. Kun näytti väistämättömältä, että Wienin maraton perutaan monen muun ison kevätmaratonin jo niin tehtyä, olin ristiriitaisissa mietteissä sen suhteen, pitääkö harjoitteluohjelman mukainen 20 mailin pitkä lenkki vielä tehdä. Koska peruutus ei ollut vielä kuitenkaan virallisesti vahvistettua, juoksin vähän vastahakoisesti Itä- ja Pohjois-Bukarestin kierroksen. Tieto tapahtuman perumisesta tulikin kaksi päivää tämän jälkeen. Onneksi sentään tajusin juosta melkein 100 metriä pidemmälle kuin helmikuun vastaavalla lenkillä. Maratonharjoittelun tyssättyä kokeilin omatoimikymppiä ja juoksin sen ennätysaikaani vähän yli 50 minuutin. Maaliskuu 271 km. Tämä on koko vuoden isoin kuukausikertymä.

Kukkia
Huhtikuussa oli jo ihan kesä

Huhtikuussa innostuin juoksemaan kotona istumisen vastapainoksi liian pitkiä lenkkejä periaatteella "periksi ei anneta kivusta huolimatta". Polvi kipeytyi pahasti ja yhdeltä lenkiltä kotiin raahauduin jalalla, jossa ei juurikaan ollut polvesta alaspäin tuntoa. Muistan myös oloni olleen kuin nousuhumalassa. Mitään kummempaa tästä ei koitunut, mikä on pieni ihme. Aika monta lenkkiä juoksin kuitenkin tuon jälkeen polvituen kanssa. Huhtikuu 249 km. 

Suihkulähde Bukarestissa
Kotikulmia Romaniassa

Toukokuussa aloin juosta viisi kertaa viikossa. Yksi lisäkerta aiheutti sen, että jalat olivat lähes koko kuukauden väsyneet ja tukkoiset. Myös vuosittainen helletuskailu alkoi ja ensimmäiset +30 asteessa juossut lenkit kiukutti. Juoksin viisi kilometriä taas uuteen ennätykseen 23:35. Toukokuu 193 km.  

Ratikkakiskot Bukarestissa
Aurinko paistoi n. aina

Kesäkuun 21 lenkistä juoksin 19 ennen aamuyhdeksää. Jos vielä kaksi vuotta sitten minulle olisi sanottu, että alan aamulenkkeilijäksi kuumuuden takia, olisin varmaan sanonut, että mieluummin lopetan koko harrastuksen. Mieleen on jäänyt, kuinka kamalia kaikki vauhtiharjoitukset olivat. Aurinko kipusi armottomasti korkeammalle lenkin aikana ja välillä meinasi hätääntyä, kuinka monta vetoa ehtii tehdä ennen kuin tuntuu siltä, että pää poksahtaa. Olen aika kateellinen heille, jotka sietävät lämpöä ja ennen kaikkea aurinkoa minua paremmin. Kesäkuu 199 km. 

Bukarestin vanhakaupunki
Heinäkuussa koronarajoitukset olivat löyhimmillään

Heinäkuussa kävin lenkillä 23 kertaa. Lenkkien aloituskellonajat olivat välillä 7:05-8:07. Rutiinit olivat helppoja, koska muu tekeminen oli niin kortilla. Kesän reissut oli tietenkin peruuntunut aikoja sitten. Kävin penikkakoipieni kanssa fysioterapeutilla ja en oppinut mitään uutta. Muutenkin oli aika tahmeaa ja kökköä menoa. Kesä ei kertakaikkiaan ole minun juoksuvuodenaikani. Heinäkuu 270 km.

Auringonlasku Bukarestissa
Pimenevät illat

Elokuussa kohtasin juoksuvuoteni karvaimman tappion. Olin ihan satavarma, että juoksisin kympin heittämällä alle 50 minuutin. Olin hölmistynyt ja suorastaan järkyttynyt, että näin ei käynytkään. Hain syitä liian vähästä proteiinista ja huonosta palautumisesta. Oikeastihan en vain ollut tarpeeksi hyvä, ja siinä se. Tämä vaikutti kuitenkin motivaatioon ja olin vähemmän yllättäen todella ärtynyt kaikkeen juoksuun liittyvästä. Näihin aikoihin tajusin myös, että ensi keväänäkään ei luultavasti juoksutapahtumia tule olemaan ja sekös otti päähän oikein kunnolla! Elokuu 220 km.

Rakennus Bakussa
Taisi olla eka kuva, jonka otin Azerbaidzanissa

Syyskuussa maa ja maisemat vaihtuivat. Muuttohulinoissa tuli viikon mittainen tauko juoksupuuhiin. Ensimmäiset juoksut Bakussa kipeyttivät jalat varsin periksiantamattoman kivilaattaisen alustan takia. Kun jalat tähän tottuivat, niin suureksi ihmetyksekseni ikivaivani, eli penikat, katosi. Eikä niiden kanssa ole ollut enää ongelmia. Voi tietenkin myös olla, että lisääntynyt lihaskuntoharjoittelu, venyttely ja liikkuvuus- ja koordinaatioharjoittelu ovat tähän vaikuttaneet eniten. Ympäristön vaihtuminen vaan sattui sopivaan saumaan ja sai asian näyttämään siltä, että jalkani rakastaisivat kivikovalla juoksemista. Niin tai näin, iloinen tietenkin olen tästä seikasta. Syyskuu 175 km.

Katulamppu Bakussa
Sympaattisia muusikkokatulamppuja löytyy Bakussa sieltä sun täältä

Lokakuussa sain taas nipistettyä sekunteja pois viiden kilometrin parhaasta ajastani. Mitään suuria riemunpurkauksia tämä ei aiheuttanut. Ihaninta oli, että vihdoin pitkä, kuuma kesä oli väistymässä. Viileys tuntui taivaalliselta. Lokakuun lenkkien keskilämpötila (kyllä, tällainenkin tilasto löytyy!) oli +19. Homma oli mukavaa ja helppoa. Olisipa aina juostessa lokakuu. Lokakuu 243 km.

Katukissa Bakussa
Kissallakin palkkapäivä

Marraskuusta muodostui palkintokuukausi. Vihdoin pääsin kympin alle 50 minuuttiin, kun kello näytti ajaksi 49:12. Tietenkin vähän ajattelin, että kai se 49 minuuttiakin olisi ollut alitettavissa? Viikkoa myöhemmin testipuolikkaalla odotetusti parannusta tuli lähes kuusi minuuttia. Aika 1:49:26. Ovat toki sellaisia suurinpiirtein aikoja, mutta tarpeeksi tarkkoja vakuuttamaan minut siitä, että kehitystä on tullut. Puolikkaan jälkeen pidin melkein viikon taukoa juoksusta. Marraskuu 155 km. 

Ruukkuja Bakussa
Näiden upeiden ruukkujen ohi vakioreittini menee

Joulukuussa onkin ollut aika eksoottista. On saanut välillä käyttää hanskoja, pantaa ja jopa vedenpitävää takkia. Tällaista ei minun juoksumaailmassani ihan kamalasti tapahdu. Uutena juttuna tuli maskipakko ulkoillessa ja ulkonaliikkumisrajoituksia, joiden kanssa on välillä vähän sumplimista, jos haluaa lenkille ja kauppaan samana päivänä. Vuoden huipentuma oli vielä blogiinkin kertomaton vitosen testijuoksu, jonka kirmasin maanantaina. 23:07! Tuntuu hurjalta, että 23 minuutin alitus on niin lähellä ja saatan päästä ensi vuonna uudelle minuuttilukemalle. Toivottavasti, en nimittän tule tästä nuorentumaan ja ikä kyllä valitettavasti tekee tehtävänsä näissä hommissa. Joulukuu 180 km.

Juoksuvuosi oli hyvä. Kouluarvosana 9-. Muuten tätä vuotta en jää kaipaamaan. Hyvästi, 2020.

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Myrskystä aurinkoon

Aurinko Bakussa

Täksi päiväksi kaavailtu vitosen testijuoksu jäi väliin, kun ensin lähes naurettavan kova tuuli kylvi epäilyksen siemenen projektin onnistumisesta, ja sitten vielä virtsatietulehdus vahvisti, että aina ei kannata edes yrittää. Jouluviikolla juostuja kilometrejä kertyi 33, joka tuntuu vähäiseltä. Joskus ihan hyvä näinkin. Sekä kroppa että välillä liian paljon juoksun parissa askaroiva mielikin saavat muuta tekemistä. Huimaa, että ensi viikolla vaihtuu taas vuosi.

Vko 52 (Runalyze)
Vko 52 (Runalyze)

Tiistain kevyestä köpöttelystä muodostui viikon paras lenkki. Sää oli hyvä, päällä juuri sopivasti vaatetta ja muutenkin tuntui vain mukavalta. Keskiviikkona katselin ikkunasta ulos ja mietin, että onpa märkää ja inhottavaa. Ulos päästyä ei ollutkaan niin paha kuin sisältä katseltuna ajattelin. Ensin kuusi 400 metrin vetoa 200 metrin palautuksilla ja sen jälkeen kuusi 100 metrin pyrähdystä, joiden välissä pieni hengentasauspalautus. 400 -metriset tuli hyvin 4:35-4:40/km. Sataset olivat sen sijaan vähän kitumisen puolella. Nelosen molemmin puolin pyörivät vauhdit, mutta väkinäistä oli ja minkäänlaista rentoutta ei löytynyt.

Puisto Bakussa

Jouluaattona puuskainen tuuli oli ajottain myrskylukemissa. Lenkillä oli kaksi kertaa pakko pysähtyä ja kääntyä selkä tuulta vasten odottamaan pahimman puhurin laantumista. Ei näkynyt muita ulkoilijoita. Jopa poliisit ja järjestysmiehet olivat päättäneet jättää partioimisen väliin. Tuuli viskoi kasvoihin jäistä sadetta ja otti välillä sen verran kipeää, että joudun painamaan päätä maata kohti ja suojaamaan naamaa käsillä. Juoksin ensin myötätuuleen ja paluumatkan vastatuuleen. Parempi noin, koska kotiin on kuitenkin pakko palata. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, mutta vielä tyytyväisempi, kun pääsin takaisin sisätiloihin. Sykkeet olivat n. 10 lyöntiä korkeammat kuin yleensä vastaavalla lenkillä. Tämä pk-lenkki ei kyllä täyttänyt tarkoitustaan.

Ehkä paras huppu ikinä!

Joulupäivänä tuuli oli edelleen aikamoinen, mutta sade oli väistynyt auringon tieltä. Viiden kilsan hölkkäilyn jälkeen tein taas satasen spurtteja, kun olen noihin nyt ihastunut. Kahdeksasta sprintistä puolet oli navakkaan vastatuuleen ja alkoi homma vähän naurattaa, kun tuntui niin epätoivoiselta. Jaloista lähti aika hyvin puhti pois. Vaatetta oli päällä ihan liikaa. Aurinko siis pilasi, mutta tähän aikaan vuodesta aurinko saa kaiken anteeksi.


Tänään vitosen testijuoksun sijaan vitosen hidastelu. Mietin, jaksanko lähteä ollenkaan, kun yö meni enemmän tai vähemmän valvomiseksi. Tulessa olevat virtsatiet on kyllä inhottava vaiva. Olisi varmaan voinut käydä vaan kävelyllä. En kuitenkaan kauheasti tykkää päämäärättömästä käveleskelystä, joten lyhyt hölkkähiiviskely oli mieluisampi vaihtoehto.

Viikon paras: "Tulipa lähdettyä"
Viikon huonoin: Liekkipissa

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Laskevia kuntokäyriä ja tilastorakkautta

Garmin Connect

Ihailin Garmin Connectista heinäkuun treenikalenteria. Katsokaa nyt, kuinka upean säntillinen! Parasta on se, että joulukuusta on vielä mahdollista saada samanlainen. Ai että, kyllä tuollaisessa silmä ja mieli lepää.

Rakastan tilastoja ja käyriä. Lähes parasta juoksemisessa on se, kun pääsee katselemaan dataa. Olisi vaikea motivoitua lähtemään lenkille, jos en saisi jälkeenpäin ruudulta tuijotella, kuinka kilometrit karttuu ja syke laskee, Jännittääkin, kuinka käy, kun hajoamispisteessä oleva sykevyö lopulta väsähtää. Varmaan joutuu kesään asti odotella, että saan mahdollisuuden ostaa uuden. Monia tuskailuja asian tiimoilta viedä siis edessä. Joka tapauksessa, aina lenkin jälkeen ekana Connectiin merkkaamaan, millä kengillä tuli juostua. Samalla voi ihailla kilometriajat ja kuukauden kokonaiskertymän. Ja olihan se aiemmin tänä vuonna ikävä paikka, kun Connect oli nurin useamman päivän. Latailinkin manuaalisesti tiedostot kellosta läppärin kautta Stravaan.

Stravan kuntokäyrä

Stravassa sen sijaan on viime aikoina joutunut stressaamaan laskevaa kuntokäyrää. Olin näköjään huippukunnossani elokuun puolivälissä ja sen jälkeen onkin ollut aikalailla alamäkeä. Tämä on kova paikka, vaikka omasta mielestäni juoksukuntoni on parempi kuin koskaan. Tuloksetkin puhuvat puolestaan. Haluaisin tuon käyrän kuitenkin hipovan uusia huippulukemia eikä sojottavan kohti lattiaa. En ole jaksanut ottaa selvää, millä kaavalla tuota käyrää piirretään eikä kiinnostakaan, mutta tyytymätön olen, tietenkin. Eniten hermojani Stravassa koettelee kuitenkin ihmiset, jotka liittyvät ryhmiin, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä. Joskus raivoblokkaan esim. Baku Runners -ryhmässä tyyppejä, jotka juoksevat vaikkapa Brasiliassa tai Intiassa. Tuntuu, että verenpaine nousee pelkäastään tämän asian ajattelusta. Haluaisn esim. mainitussa Baku -ryhmässä nähdä suorituksia nimenomaan täällä juoksevilta ihmisiltä. Vähän niin kuin katoaa koko ryhmien idea näiden massaliittyjien takia. Joku päivä sitten blokkasin naisen, joka oli liittynyt 3005 ryhmään. Miksi? Ei voi aikuiset olla niin hölmöjä, että tekevät tätä peukutusten ja seuraajien toivossa.

Smashrun

Stravaa ja Garmin Connectia käytän aina sovelluksien kautta ja en edes tiedä, miltä Connectin selainversio näyttää. Smashrunilla ei sen sijaan ole sovellusta, mutta tilastoja sitten senkin edestä. Juoksu-urani ensimmäiset puoli vuotta ei ole digitaalisessa muodossa missään, mutta siitä eteenpäin löytyy kaikki. Smashrunin koko "uran" kattavassa koosteessa sydäntä lämmittää erityisesti "Distance per month" ja "Trailing 365 day kilometres". Tuntuu uskomattomalta, kuinka pitkälle sitä on tullut. Tästä myös näkee, että kaikkien juoksujeni keskivauhti on ollut 6:56/km. Auts. Ei ainakaan voi syyttää, että olisin sortunut lenkkeilemään liian kovaa vauhtia. Kuluvan vuoden keskari on 6:23. Smashrunista kyllä löytyy kaikenlaista tilastoa, jos sellaisten perään on. Voin lämpimästi suositella. Heillä on myös näppärin toiminto siihen, jos haluaa tarkistaa, mitä vauhtia on juossut jonkun tietyn pätkän. Jos on esim. tehnyt intervalliharjoittelun auto lapilla tai unohtanut painaa kierrosnappia. Sarjassamme pieniä sattumuksia, jotka jälkikäteen harmittavat.

Runalyze

Runalyze viekin sitten analysoinnin ihan omalle tasolleen. Varsin suuresta osasta en ymmärrä oikeasti yhtään mitään. Mutta en anna sen haitata. Parasta on, kun prognosis -kohdassa luvataan, että potentiaalia parempaan on. Myös tämän sivuston kuntokäyrä näyttää minun huippuni olleen ja menneen elokuun puolivälissä. Stress balance -kohta tuntuu aika todenmukaiselta. Kun mennään miinuksella, niin itselläkin on yleensä sellainen olo, että on tullut juostua. Runalyzesta näkee yhdellä vilauksella parhaiten koonnit viimeisimmistä kuukausista ja viikoista. Samalla sivulla kaikki: mm. keskivauhdit, sykkeet, kokonaismatkat ja -kestot, ilman lämpötilat ja veeookakkoset. Ihanaa.  Heillä on myös keskustelupalsta, jossa olen muutaman kerran käynyt hämmästymässä. Keski-ikäisiä miehiä, joiden kuntoilutulokset eivät ainakaan data-analyysin puutteesta jää kiinni. Aika nopeaa tulin siihen tulokseen, että en tuohon porukkaan halua lähteä. Oli vaan jotenkin liikaa. Runalyzelläkään ei ole sovellusta ja muutenkin käyttökokemus on paras isolla ruudulla.

Näillä ajattelin pärjätä ainakin toistaiseksi.

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Tuulispäänä

Lenkillä

Vuosi lähenee ilahduttavaa vauhtia loppuaan. Palkinnoksi uurastuksesta söin eilen ja tänään suklaat, jotka ostin jouluksi. Onneksi huomenna ei ole lenkkipäivä, niin voin käyttää päivän ulkonaliikkumiskiintiöni uuden joulusuklaasatsin hankintaan. Tällä viikolla olen sprinttaillut lenkkien yhteydessä. Mukavaa puuhaa. Pitäisiköhän vaihtaa kestävyysjuoksuharrastus pikamatkoiksi. Olen joskus miettinyt, miksi aikuisissa ei ole juuri ollenkaan pikajuoksuharrastajia, mutta pitkiä matkoja kihnuttaa yksi sun toinenkin. Joskus voisi huvikseen kellottaa satasen, ja järkyttyä. Johonkin mielen sopukoihin on syöpynyt, että seiskalla tuohon meni aikaa 15 sekuntia. Kuudennella poikien liikunnanopettaja kellotti luotettavasti käsiajanotolla minulle 60 metrillä ajaksi 8,9X. Matkan ope mittasi hiekkakentän nurkasta nurkkaan karkeasti askelmitalla. Nykyään ei tietenkään ole edes juossut, jos siitä ei löydy jonkinlaista kellon tai edes kännykkäsovelluksen mittaamaa dataa. Ja mitä useampi sovellus ja nettisivu käytössä analysointiin, sitä varmemmin on tullut tehtyä. Voisinkin ensi viikolla kirjoittaa siitä, mitä palveluja tuleekaan käytettyä tilastojen ja käyrien ihailuun.

Vko 51 (Runalyze)
Vko 51 (Runalyze)

Tiistaina pk-lenkki, josta en muista enää juuri mitään. Lyhyt pituus ja tasainen, hidas vauhti. Ei kummakaan, ettei syntynyt muistijälkeä. Viime viikon kaltaista keveyttä ei ollut ja sitä taisin harmitella ja vähän nihkeästi suhtautua jo valmiiksi seuraavan päivän vetoharjoitukseen. Joka tietenkin meni sitten hyvin. Tämä on aika tuttu kaava. Pessimisti ei pety. Eli parempi laittaa ennakko-odotukset vaatimattomiksi. 

Keskiviikkona juoksinkin sitten lähes tuulen lailla (no ei ehkä ihan) 2x1,2km ja 2x800m. Vauhdeilla 4:52/km, 4:48, 4:38 ja 4:34. Palautukset puolet edeltävän vedon pituudesta. Ensimmäinen veto on kyllä lähes aina tukkoinen. En tiedä, auttaisiko pidempi lämmittely. Mutta koska ei huvita lämmitellä yhtään pidempään eikä erikoisemmin kuin nykyinen 10 minuuttia hölkkäilyä, niin olkoon sitten tukkoinen. Eipä tuohonkaan maailma kaadu. Torstaina taas lyhyttä pk-lenkkiä. 

Postauksen alussa mainittuja sprinttejä tein perjantaina ja tänään. Perjantaina satasen pyrähdyksillä meni jopa alle nelosen kilometrivauhteja, mutta tänään pitkän lenkin päätteeksi ei samanlaisella innolla kiihtynyt. Hyvä viikko ja hyvä mieli. Ensi viikolla testivitosta, jos maa on kuiva. Tuolla rantabulevardilla on liukasta ja todella märkää aina sateen jälkeen ja ainoat vähänkin vettä hylkivät ja pitoa omaavat kenkäni ovat polkujuoksukengät, joilla en aio testivitosta edes yrittää.

Loppukaneettina mainittakoon, että totta tosiaan toivon, ettei tukastani harota tuollaisia kuvassa näkyviä haituvia sillloin, kun liikun ihmisten ilmoilla ei-juoksumielessä.

Viikon paras: Tuulispääolo
Viikon huonoin: Märkää

tiistai 15. joulukuuta 2020

"Olis jo kesä"

Baku syksy
Hämärät päivät olohuoneen ikkunasta tarkasteltuna

Ankeuttaja täällä taas kitisemässä, kuinka ikävää ja, yhyy, mälsää on, kun on joulukuu! Kirjoitan tätä sängyssä ja toivon, että mies kävelisi makkarin ohi, tai edes lähettyvillä, niin voisin pyytää häntä laittamaan valot päälle. Voisi myös joutessaan (eli etätöiden lomassa) käydä kaupassa hakemassa minulle suklaata, keksejä, sipsejä, jäätelöä ja Fantaa. Tekee koko ajan mieli herkkuja. Sipsilastut vaan pyörii ajatuksissa. Jotenkin tunne, että tästä uusimmasta lockdownista on tulossa hyyyyvin pitkä. Juosta onneksi edelleen voi. Oman henkilötunnuksen tekstiviestillä ulkonaliikkumislupanumeroon lähettämällä saa paluuviestinä luvan lähteä kotoa. Lupa on voimassa kolme tuntia ja niitä saa yhden päivässä henkilötunnusta kohden. Lupaviesti tulee n. 10 minuutin viiveellä, jottei kurittomat kansalaiset voi tilata lupaa vain tarvittaessa, eli poliisin tarkastuspisteelle sattuessaan. Kun Romaniassa asuessani oli vastaavaa säätöä keväällä, niin se tuntui kaikessa uutuudessaan lähes mielenkiintoiselta. Nyt vain kyllästyttää ja ottaa päähän.

Vko 50 (Runalyze)
Vko 50 (Runalyze)

Tällaista jälkeä syntyi viime viikolla. Tuntuma oli todella kevyt, mutta sykkeet ehkä vähän korkeat. Luulen edelleen, että tuubihuivi kasvoilla nostaa sykettä tuon pari pykälää. Tämä toki selviää vasta sitten, kun ulkoilmamaskipakko on poistunut. Toivottavasti kesään mennessä... Sitten tietenkin seuraa saumaton siirtyminen helteiden syyttämiseen, kun sykkeet ei miellytä. Keskiviikon lenkki sisälsi kaksi kilsan vetoa ja neljä 400 metrin vetoa. Oli helppoa ja en oikein edes kunnolla hengästynyt viimeistä vetoa lukuunottamatta. Olisi varmaan pitänyt tohtia mennä kovempaa? Vauhti pidemmissä vedoissa oli n. 4:50/km ja lyhyemmissä 4:40. Sunnuntain pitkällä tein loppuun 300 metrin vauhdin noston. Oli aika jännä tunne juosta kovempaa, kun oli eka hiipinyt 16 kilsaa. Eka kerta, kun tuollaista kokeilin.

Koko vuoden juoksukilometrit näyttää tällä hetkellä 2398. Saa nähdä, meneekö 2500 rikki. En ala kilometrejä jahtaamaan tuon takia. Noudatan jo olemassaolevaa ohjelmaa ja vaikka jäisi kilsan päähän, niin en aio "ylimääräistä" juosta. Tämmöinen on mielestäni lähes ihailtavaa kurinalaisuutta, vaikka tässä nyt vaatimattomasti itseäni samalla kehunkin! Lisäkilometrien juoksu saattaisi tosin olla tarpeen. Sekä Stravan että Runalyzen kuntokäyrät kohdallani nimittäin syöksyvät alamäkeä. Stravan jopa oikein 45 asteen kulmassa. 

Viikon paras: Kevyt kulku
Viikon huonoin: Vuodenaika

tiistai 8. joulukuuta 2020

Puolikkaan enkka ja maskipakkotottelemattomuus

Adidas Ultraboost Uncaged

Loppuvuoden pimeys ja ankeus nielaisivat vankilaansa ja on ollut vaikea motivoitua tekemään mitään. Siis yhtään mitään. Olen muutenkin aikaansaamaton laiskiainen, mutta nyt on tullut lähinnä nukuttua, ja hereillä ollessa odottaa pääsevänsä nukkumaan. Tiukentuneet ja ensi viikolla taas tiukentuvat koronarajoitukset tuntuvat niin masentavilta, että vaikea on tsempata itseään edes kevättä kohti. Juoksuharrastajana uusien kenkien käyttöönotto kuitenkin toi tietenkin mielihyvää. Surkean säälittävää. Adidaksen Uncagedit ovat todellakin erilaiset kengät, mutta minä tykkään. En ole vielä juossut näillä pitkää lenkkiä, joten tuomio saattaa hyvin muuttua. Nilkalle tukea kaipaaville juoksijoille nämä eivät kyllä sovi.

vko 47 (Runalyze)
Vko 47 (Runalyze)

Viimeisen päivityksen jälkeen juoksin suunnitellusti testipuolikkaan. Meinasin jättää väliin kokonaan, koska edellisenä päivänä maskipakko laajeni sisätiloista ulos. Tämä otti päähän niin tajuttomasti, että suutuksissani päätin olla juoksematta koko testiä. Muutaman tunnin kun olin kiukussani kihissyt pyörsin kuitenkin päätöksen. En ole koko vuotena juossut kisavauhtista puolikasta ja jälkeenpäin kuitenkin olisin harmitellut, koska olen tällä hetkellä minulle hyvässä juoksukunnossa. Maskipakko ei ole minun angstisuuden takia mihinkään katoamassa, joten se olisi ollut vähän hölmö syy jättää juoksu väliin. Mielestäni maskipakko ulkona on niin typerä ja perusteeton, että sorrun sen suhteen kansalaistottelemattomuuteen. Testipuolikkaalla, ja kaikilla lenkeillä sen jälkeenkin, olen käyttänyt tuubihuivia maskina. Ja senkin vedän kasvoille vain, kun joku näköetäisyydellä oleva näyttää poliisilta. Tai jos vastaan tulee maskillisia ihmisiä, joita en pysty kiertämään metrien päästä. Olen ollut todella kuuliainen koronarajoitusten ja -ohjeiden noudattaja, mutta tässä menee minun raja sen suhteen, mitä pidän järkevänä ja mitä en.

Testipuolikkaalla juoksin viiden kilometrin lenkkiä. Söin aamupalaksi puuroa marjoilla ja juuri ennen kotoa lähtöä söin geelin. Tai oikeastaan join. Geelimäiset geelit ovat kuvottavia ja ainoa geeli, jonka olen käyttöön hyväksynyt on PowerBar PowerGel Hydro. Otin mukaan 2,5dl vesipullon, mutta tämä oli aivan turha. +7 asteessa olisin hyvin voinut juosta ilman nestettäkin. Lähdin matkaan tietenkin vähän turhan rivakasti, mutta hyvin pian asettauduin 5:17/km -vauhtiin ja päätin, että pysyn siinä vauhdissa. Sen kummempia neuvotteluita en koko matkan aikana joutunut käymään. Seitsemän kilometrin kohdilla mietin, että onpas tässä vielä pitkä matka edessä. Hyvin pian tuon jälkeen jalat alkoivat kangistua ja kangistuivat koko ajan lisää matkan edetessä. Juoksualustan kovuutta taas syytän. Kun matkaa oli jäljellä viitisen kilometriä, laskin mielessäni, että vähän pitää kiristää, jos haluan alle 1:50 päästä. Suhteellisen helposti onnistuinkin vauhtia nostamaan ja kaksi viimeistä kilsaa meni jopa alle vitosen tahtia. Loppuaika oli puolisen minuuttia alle 1:50. Tämä oli se mihin tähtäsinkin, joten meni juuri suunnitelmien mukaan. Kylmä iski lähes heti, kun lopetin juoksemisen ja matka kotiin tuntui pitkältä. Kevään tavoitteeksi laitan 1:45, vaikka juuri nyt aika hurjalta tuntuukin.

Vko 48 (Runalyze)
Vko 48 (Runalyze)

Seuraavalla viikolla oli reilusti juoksuttomia päiviä. Halusin antaa jaloille aikaa toipua kunnolla. Tavallaan teki mieli mennä lenkille, mutta kuten sanottu aiemmin, tämä vuodenaika on niin inhottava, että eipä mitenkään tarvinnut pakottaa lepoon kuitenkaan. Sellainen hauska juttu tapahtui, että illanistujaisissa yksi nainen kyseli, miten puolimaraton meni. Vastasin jotain ympäripyöreää ja yksinkertaista. Niin kuin nyt vastataan, jos joku smalltalkkina kysyy harrastuksesta jotain. Ei huvita olla se tyyppi, joka pitää yksityiskohtaista monologia aiheesta, joka muita ei kiinnosta ollenkaan. No, myöhemmin minulle selvisi, että tämä kyselijänainen on juossut maratonin aikaan 2:44 ja puolikkaan 1:17. Että joo, olisin voinut ehkä olla vähemmän yksinkertainen vastauksessani.

Vko 49 (Runalyze)
Vko 49 (Runalyze)

Viime viikolla pääsinkin sitten taas normaaliin juoksurytmiin kiinni. Vähän oli tukkoista menoa. Ehkä palautuminen oli vielä vaiheessa. Lisäksi tuubihuivin satunnainen kasvoilla oleminen varmaan nostattaa sykkeitä muutaman pykälän. Inhottavan kosteaa sen läpi hengittäminen ainakin on. Stressitasotkin varmaan lenkillä nousee, kun koko ajan suhtaudun ympäristöön niin vainoharhaisesti. Olen hyväksynyt, että saatan saada n. 50 euron sakon, mutta mielelläni kuitenkin sen välttäisin. Ensi viikolla meno vain paranee, kun uusia liikkumisrajoituksia tulee voimaan. 

Viime viikkojen paras: Puolikkaan ennätys
Viime viikkojen huonoin: Koronakoronakorona