Valmistelin mielessäni pakosuunnitelman

Viime aikoina olen kuumuuden takia noussut kilpaa auringon kanssa. Oikeastaan yllättävää, kuinka kivuttomasti olen pystynyt siirtymään varhaisaamujuoksijaksi. Enkä totta tosiaan ole ainoa. Puistossa on kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä lenkkeilemässä ja pyöräilemässä joka aamu. Haittapuolena toki se, että en iltaisin jaksa tai viitsi valvoa kymmentä myöhempään. Mutta kaikkeen vaan tottuu, kun totuttaa. Syksyllä varmasti siirryn ihan mielihyvin takaisin iltajuoksijaksi ja yökukkujaksi. Mutta menköön nyt näin tällä hetkellä. Päivä kyllä tuntuu aina loppuvan kesken varhaisen nukkumaanmenon takia. Pienoista juoksuvastaisuutta on aiheuttanut se, että meillä ei ole ollut lämmintä vettä viikkoon. Kylmä suihku on tavattoman ankea, vaikka olisi kuinka helle. Eilen mietin, kumpi alkaa pelittää nopeammin, Garmin Connect vai Bukarestin kaukolämpö. Garmin vei voiton, vaikka toivoin, että lämmin vesi olisi ollut nopeampi.

Vko 29 (Runalyze)

Vko 30 (Runalyze)

Viime viikko oli sekä Stravan että Runalyzen mielestä kuormittavin treeniviikko kolmeen kuukauteen. Huomasin jo etukäteen, että nyt on intervalli- ja tempoharjoitukset kohdillaan. Katselin vähän epäuskoisena 23.7. merkattua harjoitusta, jossa oli kuusi mailin vetoa tempovauhtia, palautukset kolme minuuttia. Valmistelin mielessäni pakosuunnitelman, jossa viisi vetoa olisi ihan hyväksyttävä suoritus. Neljännen vedon lopussa tulikin tunne, että ei voi olla todellista, että näitä pitäisi vielä kaksi pystyä tekemään. Sata metriä kerrallaan joutui tsemppaamaan. Ja onneksi ohitettavia on aina niin paljon, että sekin auttaa etenemään. On se kumma juttu, kuinka ei-kisatilateessakin muiden ohittelusta saa puhtia. Vaikka itse juoksisi henkihieverissä ja ohitettava chillailee pk-vauhtia tai palauttelee intervallista. Voisin ehkä vähän enemmän antaa itselleni lämpötilatasoitusta tavoitevauhdeissa, mutta kun ensimmäisessä vedossa ei malta ja muissa ei sitten enää voi mennä hitaampaa, koska sehän olisi luovuttamista. Kaksi päivää ennen tätä tempojuoksua juoksin intervallitreenin, jossa oli leppoisasti 6x800m vitosen kisavauhtia ja päälle 4x400m samalla vauhdilla. Palautukset oli kaksi minuuttia. Tästä mietin, että varmaan joku virhe. Mutta ei kuulemma ole. Sain vahvistuksen hymyemojilla varustettuna, joka tuntui tässä kohdin hivenen passiivis-aggressiiviselta. Niin sitä vain selvisi kuitenkin ja nyt onneksi tiedossa helpompi viikko.

Pitkän lenkin pidentyminen yli kahteen tuntiin on ollut kivaa vaihtelua. Tasan kolme kuukautta tulikin juostua ilman yli kaksituntisia. Oli myös ilahduttavaa, kuinka paljon myöhemmin jalat alkoi väsyä jälkimmäisellä lenkillä verrattuna viikkoa aiemmin juostuun samanpituiseen lenkkiin. Tätä pidempiä lenkkejä en kuitenkaan suunnittele kesäkaudelle.  

Viikon paras: Pystyin!

Viikon huonoin: Kylmät suihkut

Intervalliharjoitus oli silti mielekäs

Juokseminen oli koko viime viikon hämmästyttävän helppoa ja kevyttä. Edes neljänä peräkkäisenä päivänä lenkkeily ei saanut jalkoja tuntumaan väsyneiltä. Missään välissä ei tuntunut siltä, että tarvisi lepopäivää. Pidin toki silti juoksuttomat päivät ihan normaalisti, mutta pieniäkään väsymisen  merkkejä ei ollut ilmassa. Olisipa aina tällaista! Kummasti saa virtaa ja intoa tekemiseen, kun juoksu kulkee. Harmittaa, että juoksutapahtumia ei ole näköpiirissä. Olisi niin kiva päästä testaamaan, minkälaisia aikoja syntyisi. On sellainen tunne, että olen saavuttanut itselleni uuden tason. Virtuaalikisat ei kiinnosta yhtään. Oikeastaan niissä on jotain vähän masentavaakin. Omatoimisiin testilenkkeihinkin joutuu motivaatiota etsimään aika paljon tarmokkaammin kuin tapahtumiin osallistumiseen. No, voin nyt leijua jossain oletetulla ennätystasolla ja pettyä sitten joskus, kun oikeasti viitsin juosta testivitosen tai -kympin. Puolikkaankin voisi kyllä. Jos nyt päättäisi päivän vaikka lokakuulle, niin sittenhän se olisi vähän kuin pakko juosta. Jos on päätetty, niin on päätetty.

Olemme näillä näkymin muuttamassa Bakuun heti, kun sinne ylipäätään on mahdollista matkustaa. Googlailin, että Bakussa on yksi juoksutapahtuma vuodessa. Huh. Tuonkin takia olisi ollut ihan kiva päästä tänä vuonna ottamaan osaa kisoihin. En kuitenkaan aikanani aloittanut lenkkeilyä kilpailutapahtumaan tähdäten, joten sinällään ei ole uusi tilanne, että kisakalenteri on tyhjä. Olen törmännyt aika paljon viime kuukausien aikana motivaatio-ongelmaisiin, joille kisattomuus on kova paikka. Ehkä nuo ihmettelemäni virtuaalikisat ovatkin sitten heille paikallaan.

Vko 28 (Runalyze)

Tiistaina oli lämmin. Intervalliharjoitus oli silti mielekäs. Ohjelmassa oli vedot 1600 m, 800 m, 400 m, 1600 m, 800 m ja 400 m. En ole ennen tuollaista intervallitreeniä tehnytkään. Palautukset oli kolme minuuttia, joka tuntui todella pitkältä varsinkin 400 metrin vedon jälkeen. Mutta tein niin kuin käskettiin. Ensimmäisen 1600 metrin jälkeen oli ehkä vähän mielessä, että toinen pitkä veto tulee olemaan vaikea. Mutta ei se ollutkaan. Olin itseeni varsin tyytyväinen. Pisimmät vedot menivät vauhdilla n. 5:15/km, keskimmäiset 5:00 ja lyhyimmät 4:45. Oli todella jees varsinkin kovin lämmin aamu huomioonottaen.

Keskiviikkona olikin sitten viileeää ja pilvistä. Voi riemua. Vähän harmitti kuitenkin tuhlata hyvä juoksukeli pk-lenkkiin. Missään vaiheessa lenkin aikana ei tarvinnut tuskailla tukalaa oloa. Ai että. Näitä lisää. Torstaina 4 x 1,6 km tempovauhtia (5:10/km). Ei mitään ongelmia. Ei epätoivoa, ei ankeita ajatuksia, ei hermojen kiristymistä. Perjantaina suuntasin tuntemattomalle alueelle, ja se olikin aika kelvoton juoksemiseen. Kapeita, huonokuntoisia jalkakäytäviä ja niiden yllä roikkui puiden oksia. Juoksin sitten ajoradalla. Sunnuntaina 10-mailinen hiljaisessa kaupungissa. Monissa punaisissa valoissa sai vaan jatkaa matkaa, koska mistään suunnasta ei ollut ketään tulossa. Tätä ei totta tosiaan tapahdu Bukarestissa usein. Viideltä heräämisessä sunnuntaina on puolensa. Loppumatkasta alkoi sitten olla jo enemmän porukkaa liikkeellä. Vettä olisin kyllä kaivannut, mutta en kehdannut mennä ilman kasvomaskia kauppaan. Tuskin olisi ulos heitetty, mutta en siltikään halunnut olla koronakapinallinen. Itse katson pahalla silmällä jokaista (eli todella harvaa) maskitonta kaupoissa ja julkisissa kulkuvälineissä, joten en halunnut itse joutua samanlaisen paheksunnan kohteeksi.

Viikon paras: Kaikki!

Viikon huonoin: Under Amourin kengät hajoamassa 400 kilsan jälkeen 

Kolme mailia on ylöspäin pyöristettynä 4,9 kilometriä

Kävin alaraajoihin erikoistuneella fysioterapeutilla ikipenikkatautisen sääreni kanssa. Oli ihan mielenkiintoinen käynti. Heppu puhui aika vajavaista englantia, jota sitten välillä yritettiin täydentää minun todella vajavaisella romanialla. Meinasi tulla hiki siinä touhussa. Tämä oli se mielenkiintoinen osuus. Mitenkään en koe hyötyneeni tuosta visiitistä. Kuulin asioita, joita olen tässä vuosien varrella googlaillut netin syövereistä monia kertoja tai osannut päätellä itse. No, tulipa tämäkin kortti käytettyä. Sääri on kyllä nyt taas lähes normaali. Tai siis normaali siinä mielessä, millaiseksi minä nykyään tuon vasemman jalkani normaalin miellän. Olen venytellyt jalkapohjia, rullaillut säärtä kaulimella(!) ja lähettänyt toiveita keijuille.

Vko 27 (Runalyze)

Viime viikko oli Stravan weekly effortin mukaan rasittavin juoksuviikko aika pitkään aikaan. Lämpotilat hipoo suomalaisittain hellelukemia jo kahdeksalta aamulla ja tällä on todella iso vaikutus sykkeisiin. Ainoastaan sunnuntain 16 kilometrin lenkki pysyi sykkeiden osalta ihan totutuissa rajoissa, mutta tuo oli niin hidasvauhtinen juoksu, että parasta oli pysyäkin. Lisäksi lähdin liikeelle jo seitsemän aikoihin, jottei lenkin loppupuolella tarvi kärsiä jo varsin korkealle kivunneesta auringosta. Tämä oli pisin lenkkini huhtikuun 19. päivän jälkeen. 

Keskiviikkona tein 4x800 metrin vetoja kahden minuutin palautuksilla ja 4x400 metriä minuutin palautuksella. Perjantaina n. viisi kilometriä tempovauhtista. Harjoitusohjelmassani käytetään maileja ja olin helpottunut tajutessani, että kolme mailia on ylöspäin pyöristettynä 4,9 kilometriä, ei suinkaan viisi. Tuntui kovin tervetulleelta suunnitelmamuutokselta aloittaa jäähdyttelylönköttely sata metriä aiemmin. Olo oli sekä intervalli- että tempojuoksun jälkeen sellainen, että tunsi kyllä käyneensä jollain muulla kuin pk-lenkillä. Niinhän se kuuluukin olla, mutta nyt puhutaan sellaisesta lattiarättiolosta. Näiden kovempien lenkkien jälkeen myös asunnon +28 -asteinen ilma tuntuu ihan mukavalta. Ei-juoksupäivinä joudun laittaa ilmastoinnin päälle tuntikausia aiemmin kuin sellaisina päivinä, jotka alkaa vauhtilenkillä.

Monta viikkoa peräkkäin on tullut juostua n. 50 kilometriä ja nyt on ehkä aika kokeilla maltillista kilometrimäärän nostoa. Tässä kuussa haluan päästä yli 200 kilometriin. Viime kuussa taisi jäädä vähän alle kilometrin päähän. Nyt kun tuntuu, että sekä mieli että kroppa ovat tottuneet juoksemaan viisi kertaa viikossa, voi aika rauhallisin mielin pyrkiä kohti pidempiä lenkkejä. Aina jännää, kun tapahtuu jotain uutta. Toki voi käydä niin, että pää hajoaa helteisiin ja makaan sohvalla syyskuulle asti. Tai no, lokakuulle. Viime vuonna yli 30 asteen kelejä riitti pitkälle syyskuuhun. Kesällä kärsittyjen lämpöhalvausjuoksujen palkinto, eli syksyisten juoksujen helppous, tuntuu kovin kaukaiselta.

Viikon paras: Kolmen mailin yllättävä lyhyys

Viikon huonoin: Kuuma