Jää(h)dyttelyä

Keventelyviikot ovat menneet vähän turhan paljon kevennellen. Ensin vaivasi jalkaterän ulkosyrjän jänne ja nyt ei-saman jalan polvitaipeen ulkosyrjän jänne. Pakastehernepussi on tullut tutuksi. Olen kyllä päässyt juoksemaankin ja kahden tunnin lenkinkin juoksin ihan ongelmitta. Mitään paniikkimielialaa ei siis ole. Sen verran runsaasti juoksin maratonharjoittelun aikana, että ei kamalasti ihmetytä tälläinen pieni vaivasuma. Jalkaterän kanssa olin ensin vähän huolissani, koska se paisui pullataikinana ja oli niin arka, ettei sen varaan pystynyt astua. Tämä akuuttivaihe kesti kuitenkin vain vuorokauden, joten mitään pitkää totaalijuoksutaukoa ei tullut. Kaksi lenkkiä jäi muistaakseni väliin. Polvitaipeen vamma tuntuu todella lievältä, mutta skippasin kuitenkin tämänpäiväisen lenkin. Tässä vaiheessa sillä ei muutenkaan ole juuri mitään väliä. Käyn ehkä pari kilsaa löntystämässä huomenna. Muuten aion putkirullailla ja venytellä.

Ljubljanan maratonia (tuleva sunnuntai) ei varmaan enää tässä vaiheessa tulla perumaan. Lentojakaan tuskin, joten vahvasti näyttää siltä, että pääsemme matkaan. Miehen työpaikalla on ollut aika paljon koronaa kahden viime viikon aikana ja se toki hieman ahdistaa. Myös kaverilla todettiin korona, hänet tapasin muutama päivä ennen positiivista testiä. Flunssaakin tuntuu olevan paljon liikkeellä. Tekisi vain mieli olla kotona ja tilata ruuat kotiin.

Hiilaritankkaus alkoi tänään. Ei mikään ongelma, koska hyvä leipä on lähes tulkoon parasta sellaista syötävää, mitä ei lasketa herkuksi. Muuten saa tankkaus mennä herkkulinjalla. En ole yleisesti ottaen kamalan innostunut terveellisestä syömisestä ja tällä tasolla se tuskin lopputulokseen vaikuttaa.

Säätilan tsekkailu on toki kiivaasti käynnissä. Tällä hetkellä ennusteet lähdön aikoihin on +4 ja neljä tuntia myöhemmin +10. Puolipilvisestä aurinkoiseen, ei tuulista. Pakko sanoa, että kelpaa oikein hyvin. Toivottavasti tulee myös toteutumaan. 

Juoksin viime viikolla muuten vaan testivitosen. Pääsin joitakin sekunteja alle 23 minuutin. Mielessäni ajattelin, että olen juossut niin paljon, että ennätys paranisi roppakaupalla. Olin siis ensin vähän pettynyt. Myöhemmin kuitenkin järkeilin, ettei maratonharjoitteluohjelma ole kovin ihanteellinen tapa parantaa vitosen aikaa. En ole edes juossut tempovauhtia kovempaa moneen kuukauteen. Sen lisäksi olin juuri toipunut jalkaterävammasta ja kolkuttelin polvitaivevamman porteilla. Eli lopputuloksena olin sitten kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon aikaan.

Olen järkeillyt, että minun pitäisi kyetä juoksemaan maraton alle neljään tuntiin. Samalla kuitenkin tiedostan, että eka maraton on eka maraton. Mieluummin pääsen maalin kuin lähden kokeilemaan maksimaalisen suorituksen rajoja. Toivon, että pääsen pirteänä lähtöviivalle. Pe-la -yö menee matkustaessa ja seuraava yö varmaan huonosti nukkuen, koska olen kova jännitämään suurinpiirtein kaikkea, mutta varsinkin kaikkea uutta.

Luottavaisin mielin kuitenkin kohti sunnuntaita.

Pari hajatelmaa 2,5 viikkoa ennen maratonia

Olen vihdoin ilmoittautunut Ljubljanan maratonille, varannut lennot ja majoituksen. Edelleen hermostuttaa, tuleeko reissusta mitään. Tai no, reissu tulee totetutumaan, mutta olisi sääli, jos mitään juoksutapahtumaa ei lopulta järjestetäkään. Menisi myös hirveäksi säätämiseksi, jos kohdetta pitää vaihtaa. Viime vuonna Ljubljanan maraton peruttiin viikko ennen h-hetkeä, joten vielä riittää jännitettävää.

Vaihtoehtoiset energiat hupenevien geelivarastojen pakottamana

Muuten olo on luottavainen, koska harjoittelu on sujunut erinomaisen hyvin. Välillä on laiskottanut, mutta se on minulle elämän mittainen vaiva. Ylipitkiä lenkkejä en sentään onneksi ole enää tehnyt. Kolmea tuntia pidetään kai ihan syystäkin lenkin maksimiaikana. "Vain" kolmen tunnin hölköttelyn jälkeisenä päivänä olo on kuitenkin paljon palautuneempi kuin 3,5 tunnin jälkeen, vaikka 3,5-tuntinen oliskin tuntunut helpolta ja mukavalta. Tämän olen ehkä tässä maratonharjoitteluohjelman yhteydessä oppinut, että kannattaa kuunnella niitä, jotka yksinkertaisesti tietävät enemmän kuin minä.

Löysin kuin löysinkin urheilujuomaa. Ihan vahingossa ostoskeskuksessa salihirmuvalmistestandin ohi kävellessäni katsoin, että tuossa on pönikkä joka näyttää enemmän kestävyysurheilulta kuin lihasmassalta. Proteiinivalmisteiden ja muiden lihaskimppuiluun liittyvien tuotteiden löytäminen on täällä helppoa, mutta esim. sellaisia energiageelejä, joita kykenisin syömään, en ole löytänyt mistään. Ja tämä oli siis eka kerta, kun onnistuin saamaan käsiini urheilujuomaa. Olen nyt päässyt yhden pitkän lenkin juoksemaan urheilujuoman kanssa, mutta enpä tiedä, onko tästä mitään iloa, koska Ljubljanassa juomana on Isostar. Romaniassa asuessani Isostar tuli kyllä tutuksi, mutta viimeisistä Isostar-lenkeistäni taitaa olla kulunut jo reippaasti yli vuosi. Geelien kanssa olen tullut siihen tulokseen, että mieluiten ottaisin sellaisen 45 minuutin välein. Ongelmaksi muodostuu se, että noin harvalla välillä olisi pakko juoda myös urheilujuomaa. Geelejäkin on jäljellä niin vähän, etten senkään puolesta voi useammin niitä ottaa. Voisin varmaan tilata High5 Aqua -geelejä majoituspaikkaani Ljubljanassa, mutta tässä on riskinä se, että jotain menee pieleen ja en saa geelejä tai saan ne liian myöhään. 

Vko 38 (Runalyze)

Vko 39 (Runalyze)

Taas on tullut kaksi yli 70 kilsan viikkoa. Yhtäkään edes vähän nihkeää lenkkiä ei mukaan ole mahtunut. Syyskuussa kilsoja kertyi 304, mikä on n. 30 kilsaa enemmän kuin edellinen ennätyskuukausi.