Sohvalla makoilu yhdistettynä noin kahdeksaan tuntiin liikuntaa viikossa

Tänään olen kertaalleen päättänyt lopettaa juoksemisen. Hetken päästä päätin jatkaa juoksemista, mutta antaa tämän blogin painua blogien varsin täydelle hautausmaalle. Näistä ajatuksista on aikaa n. kahdeksan tuntia. Täysi työpäivä on sopiva pituus siihen, että pyörtää päätöksen kuin päätöksen. Näihin aikuismaisiin, kiukkuisiin aatoksiin johti mikäs muukaan kuin testijuoksu! Juoksin maaliskuussa kympin aikaan 50:17. Olen juossut tuon jälkeen paljon. Enemmän kuin koskaan. Yli 1000 kilometriä äkkiä ynnättynä. Mutta tänään en vieläkään päässyt kymppiä alle 50 minuutin. Mitä ihmettä. Olin eka suorastaan pöyristynyt ja vähän myöhemmin annoin kiukun ja itsesäälin ottaa vallan. Kehittelin päässäni syitä siihen, miksi näin kävi. Siis muitakin syitä kuin että kunto nyt vain on tämä.

Ensimmäisenä tietenkin on tämä hemmetin ikikesä, joka ei varmaan lopu suurinpiirtein koskaan. Olisi välillä edes viileämpi ajanjakso, niin pääsisi juoksemaan ilman kuolemista. Tarkoitan nyt sellaista viileää, mikä Suomessa koetaan viileäksi. Maaliskuun kympissä lämpötila oli +14, tänään +21 klo 7 kun juoksun aloitin. Sain tietenkin herätä neljältä, jei. +21 tarkoittaa keskimäärin 5-9 sekuntia hitaampia kilometriaikoja. Mutta minä ajattelin, että olisin optimaalisissa sääoloissa jopa alle 49 minuutin kunnossa ja siitä laskeskelin, että vähän lämpimässäkin pitäisi mennä alle 50. No mutta ei mene. Olisin kuolla kupsahtanut todennäköisemmin kuin rikkonut 50 minuutin rajan. Maaliskuun kympissä keksisyke oli 168 ja maksimi 180. Tänään vastaavat lukemat olivat 179 ja 192. Kamalan iso ero. Onni onnettomuudessa on se, että en tuolloin maaliskuussa repinyt irti maksimisuoritusta. Tämä itku olisi vielä isompi, jos maaliskuun vertailuaika olisi parempi.

Olenko juossut liikaa? En usko. Kilometrimäärät ovat nousseet varsin maltillisesti. Leposyke aamuisin ei ole koholla. Mitkään juoksujen datatiedot eivät viesti liian kovasta rasitustilasta. Tietenkin jalat ovat välillä väsyneet ja kököt, mutta eikö se vähän niin kuin kuulu asiaan. Juoksemisen lisäksi teen kaksi kotikuntopiiriä viikossa. Muu arkiaktiivisuuteni on ollut täysi nolla koko korona-ajan. Vaikea kuvitella, että sohvalla makoilu yhdistettynä noin kahdeksaan tuntiin liikuntaa viikossa voisi johtaa ns. ylikuntoon. Toki venyttelen ja teen lenkkien jälkeen vähän corea plus lonkkien liikkuvuusharjotteita, mutta nämä nyt menevät lähinnä kehonhuolto-osastoon. 

Entäs muu palautumiseen vaikuttava arki? Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä eikä oikeastaan mitään velvotteita, jotka vievät isommin aikaa ja energiaa. Stressiä on koko ajan, kun tulevaisuus on niin epävarmaa, mutta ei tämäkään mitään mahdotonta ole. Nukun pääsääntöisesti hyvin, 8-10 tuntia yössä. Joitakin hajaviikkoja on ollut, kun uni on ollut katkonaista ja huonoa.

Olen kasvissyöjä. Inhoan tofua ja soijaa. Siinäpä sitä sitten ollan proteiinin äärellä. Tästä voisi varmaan pitää pari viikkoa päiväkirjaa, että kuinka paljon proteiinia tulee syötyä. Tänään on mennyt 80 grammaa, kun vielä päivällinen on syömättä. Näppituntuma on, että tänään tulee enemmän kuin keskivertopäivänä. Syön yleisesti ottaen mieluummin munkkeja kuin kananmunia.

Tietenkin voi olla, että harjoittelu on ollut vääränlaista. Mutta eihän tämän pitäisi olla mitään rakettitiedettä. Olen juossut viime ajat viisi kertaa viikossa, yhden intervalliharjoituksen ja toisen tempojuoksun. Muuten peruskestävyyttä, ja tästä on tullut lipsahduksia todella, todella harvoin. Harjoittelusta en täten kyllä osaa sen kummempia johtopäätöksiä vetää.

Epämukavuuden kestämisessä on parannettavaa, Tuskastun, kun hikipisaroita valuu suuhun. Tuskastun, kun pää on kuuma kekäle. Tuskastun, kun jalat painaa tonnin ja käsivarsia pakottaa. Vaikka en käsillä toistaiseksi ole juossutkaan. Pitäisi ehkä kokeilla. Mutta kuten todettu, tänään ei kyllä syketietojen perusteella olisi pystynyt nopeampaa etenemään.

Vko 33 (Runalyze)

Vko 34 (Runalyze)

Mitään viikon parhaimpia ja huonoimpia hetkiä ei tällä kertaa irtoa. Jatketaan kesän loppuun kärsimistä. Vitosta tai kymppiä en ihan hetkeen aio testimielessä juosta. Juoksutapahtuma voisi motivoida, mutta niitä ei vain ole tiedossa aikoihin. Ensimmäisiä ensi kevään tapahtumiakin on jo peruttu. Todella lupaavaa.

Varmaan mietin tätä seuraavat kaksi vuotta

Oli mukavaa suorittaa viikko, johon ei sisältynyt sellaisia vauhtiharjoituksia, jotka saavat kulmakarvat kohoamaan typoepäilyksien takia jo aukilukuvaiheessa. Oli siis ihan tervetullut hieman kevyempi viikko. Toisaalta, jalat ovat olleet tönkkötukkoiset liioittelematta ainakin kymmenen päivää. Olen nukkunut aika huonosti, joka tietenkin osaltaan hidastaa palautumista. Syitä huonoon nukkumiseen on varmaan sata: liian kuuma mutta ilmastointi liian äänekäs, ratikat kolisee ja kulkee liian myöhään mutta myös liian varhain, mies kuorsaa, mies kääntää kylkeä liian lennokkaasti, allergiset silmänkutina- ja aivastelukohtaukset. Lisäksi saatan yöllä yhtäkkiä muistaa, että en ole katsonut, montako koronatartuntaa Azerbaidzanissa, jonne edelleen yritämme päästä muuttamaan ja joka on edelleen totaalisen lukkokiinni, todettiin edellisenä päivänä. Ja sitten syöksyn internetin ihmemaailmaan aamuyöllä kolmelta.

Vko 32 (Runalyze)

Tiistaina oli 12 x 400m vitosen kisavauhtia 90 sekunnin palautuksilla. Tämä oli kiva. Tällaisia lisää, pitkät vedot voisi puolestani vaikka unohtaa, ainakin kesäkaudella. Vetojen vauhdit asettui välille 4:20 - 4:50/km. En oikein tiedä, kuinka luotettavia vauhteja Garmin kellottaa noin lyhyillä matkoilla. Tuntuu, että puistossa, jossa kaikki vauhtiharjoitukset teen, on yksi pätkä, jolloin kello näyttää epärealistisen nopeaa vauhtia ja toisaalla pätkä, jossa todellinen vauhti tuntuu paljon nopeammalta kuin kellon mittaama. Voisi ehkä myös harkita kellon uusimista. Minulla on 220, joka alkaa olla jo aika vanha. Mutta en yleensä uusi teknologiaa ennen kuin on pakko. Varmaan mietin tätä seuraavat kaksi vuotta ja kello ehkä hajoaakin sitten sopivasti päättäen mietinnän.

Keskiviikkona teki mieli oikaista kuusimailisen pk-lenkin lopusta viimeinen maili pois. Jalat oli raskaat pölkyt. Houkuttelin kuitenkin itseni jäätelökioskin, jonka tiesin aukeavan varhain aamulla, kautta kotiin ja sain raavittua viimeisenkin mailin kasaan.

Torstaina viisi kilsaa tempovauhtia ja tuntuipa lyhyeltä. 5:05/km ja hetkeksi unohdin kaikki kuumuustukaluusvalitukset.

Pejantaina olikin sitten tuskailua ihan kaikesta. Ärsytti vesipullon kantaminen ja kuinka nopeasti vesi lämpeni ja kuinka jokaisissa liikennevaloissa piti pysähtyä. Jälkikäteen kyllä katsoin, että oikeasti ei tarvinnut pysähtyä läheskään jokaisissa, mutta siltä se nyt vaan tuntui. Jalat oli ihan sököt ja lauantaina lepopäivän sijaan vedin ne vielä vähän huonompaan jamaan jäätävän nopeatempoisella HIIT-kotitreenillä. Kylläpä kannatti.

Sunnuntain pitkän lenkin lyhyys ei harmittanut yhtään. Syke oli kyllä ihanan alhainen. 121, joka on 62% maksimisykkeestäni. Tässähän saatetaan olla oikealla polulla, vaikka kevyempi viikko ei tuntunut palauttavan sen enempää jalkoja kuin päätäkään. Illalla painelin säärtä ja totesin, että onpa taas vähän arka. Hetken päästä mietin, että ei hitto, tämähän on eri jalka kuin normaalisti. Penikkavaivani on siis siirtynyt jalasta toiseen. 

Viikon paras: Tiistain lyhyet vedot

Viikon huonoin: Tönkköjalat

Voi sitä voivottelun määrää

Minulla on lähtökohtaisesti sellainen periaate, että kenkien pitää pysyä juostavassa kunnossa 1000 kilometrin verran. Ennen näitä Under Armourin HOVR Sonic 2 -kenkiä tämä ei ole ollutkaan minkäänlainen ongelma. Näille nyt kuitenkin kävin näin vähän alle 500 kilometrin tienoilla. Harmi, koska kenkä on muuten todella hyvä. Varsinkin kantapään kuppimainen muotoilu sopii jalkaani kuin nyrkki silmään. Lähetin myös Under Armourille palautetta. Ihan vain sen takia, että asiakaspalaute on usein yksinkertaisesti hyödyllistä. Sähköpostivaihto oli aika huvittava, koska toisesssa päässä vaan tivattiin tilausnumeroa. Yritin selittää, että en ole ostanut kenkiä netistä vaan kivijalkakaupasta enkä säilytä kenkäostoskuitteja kuukausitolkulla enkä myöskään halua mitään hyvitystä. Lopulta aspa totesi, että osaa auttaa ainoastaan nettiostosten kanssa. Yritin vielä kysyä, onko Under Armourilla jotain tuotekehittelytahoa, jota voisi palautteeni jopa kiinnostaa. Tähän sähköpostiin en sitten enää vastausta saanutkaan. No, eihän Under Armour ole profiloitunut juoksuun panostavaksi jalkinevalmistajaksi, mutta kuitenkin oli aika nihkeä asiakaspalvelukokemus. (Sori kaikki paska kengän pohjassa. Aika ällöttävää oikeastaan katsella tuota.)

Vko 31 (Runalyze)

Olin sellaisessa uskossa, että viime viikon piti olla vähän kevyempi viikko. Usko oli väärä. Taas vaihteeksi meni viikot sekaisin. Olikin kevyen sijaan aika ilkeä. Aurinko lisäsi tuskaa ja voi sitä voivottelun määrää, jonka saattelemana lähdin lenkille ja palasin lenkiltä. Kaupungille ja sen nurmikon sadettimille kiitokset, että tästä kuitenkin selvisin! 

Tiistaina oli etukäteen ajateltuna ihan mielenkiintoinen harjoitus: 1,6 km kympin kisavauhtia, 800 m vitosen kisavauhtia ja 400 m vielä vähän kovempaa. Vetojen välissä kolme minuuttia palauttelua. Setti kolme kertaa läpi. Ajattelin, että tämähän mukava ja vaihteleva. Todellisuudessa jäin tavoiteajoista paljon, ensimmäistä settiä lukuunottamatta. Meinasi mennä hermot, kun omasta mielestäni puristin kovaakin ja kello pilkkasi jotain ihan muuta. Henkisesti teki ehkä hyvää, koska sain kuin sainkin pysyttyä coolina kurkkuna enkä esim. heittänyt kelloa tai kenkiä lähimpään roskikseen. Juoksu on kasvattanut minua ihmisenä. Kuka olisi uskonut? Ei ainakaan äiti, sen voin luvata.

Torstain tempoharjoitukseen lähdin jo valmiiksi tappiomielialalla. Oli lämmin lähtiessä ja 10 minuutin juoksun jälkeen himokuuma. Annoin itselleni luvan pysähtyä juomapisteelle n. kilsan välein. Tämä kyllä auttoi. Ehkä apu oli enemmän psyykkistä, mutta ihan sama. 6,5 kilsaa tempovauhtia meni tasan tavoitevauhtia 5:16/km. En ole ihan varma, kuinka fiksu veto puiston juomapisteistä on vettä nauttia. Ei se veden laatu kamalasti huoleta, mutta ehkä näinä tautisina aikoina noita pitäisi vältellä. Todella monet näyttävät painavan suunsa ihan kiinni vedentuloaukkoon, vaikka tuollaisten ylöspäin suuntaavien juoma-automaattien idea on siinä, että sitä ei lähmittäisi huulet törröllä.

Heinäkuussa juoksua 270 kilsaa. Maaliskuun ennätyskilometrit oli 271. 

Viikon paras: Sadettimet

Viikon huonoin: Törpöt koirien ulkoiluttajat megapitkine hihnoineen

Nyt on oikeasti kevyempi viikko!