Viikko 20: maraton mielessä

Juoksijan alavireisen motivaation saa nousuun, kun ostaa uudet kengät. En ole kenkien keräilijä. Meillä ei ole kasaa vähän ja paljon käytettyjä juoksukenkiä eteisessä tai kaappien perukoilla. Minulla on aina rotaatiossa kahdet kengät, kolmannet on äärimmäisen märkää säätä varten. Hankin uudet, kun heitän edelliset pois. Teinpä siis itselleni varsin poikkeuksellisesti ja ostin uudet kengät ainakin kuukauden etuajassa. Syynä näin villiin käyttäytymiseen oli se, että kerrankin tässä maassa oli saatavilla kengät, jotka halusin. Eikä 39 ollut suurin saatavilla ollut koko niin kuin yleensä. Kenkien hintakin oli suurinpiirtein sama kuin Suomessa. Usein näissä vähän hassummissa maissa asuessani kuvittelen, että saan lähes kaiken haluamani halvemmalla seuraavalla lomareissulla. Nämä oli kyllä ainoat kengät, jotka kiinnosti. Valikoima on siis totaalisen surkea.

Ajattelin aloittaa kesän aikana maratonharjoittelun. Lokakuun toiseksi viimeinen viikonloppu olisi tavoitteena. Paikka vielä vähän hakusessa, mutta Kiova ja Ljubljana vahvimmat ehdokkaat. Toki matkustusrajoitukset muuttuvat nopeasti, mutta jos ei pääse menemään, niin sitten ei pääse. Lopullinen päätös ja varaamiset pitänee tehdä vasta syyskuussa, joten tässä on aikaa odotella, miten korona-asiat etenee. Harjoittelu on ainoa asia, mitä ei voi lykätä. Katselin, että Sloveniaan pääsee tällä hetkellä ilman karanteenia, jos on rokotustodistus. Jopa Kiinan ja Intian sekundarokotteet hyväksytään. Täällä saa ainoastaan kiinalaista. Ihan hyvin voisin elokuussa tuon käydä ottamassa, jos sen turvin pääsen maratonille. 

Jo pelkkä juoksutapahtumaan osallistumisen suunnittelu tuo kivasti lisäpöhinää ja intoa juoksemiseen. Tämä ja uudet kengät, niin kokonaisuus ehkä 8/10.

Vko 20 (Runalyze)

Viime viikolla juoksin neljä kertaa klo 18 jälkeen ja kerran klo 7. Vähän oli sellainen olo, että onnistuin huijaamaan aurinkoa. Keskiviikon ja perjantain vedoissa otin huomioon lämmön vaikutuksen ja himmasin tavoitevauhteja vähän. Tämä tietenkin auttoi eikä olo ollut mitenkään tavattoman voipunut.

Keskiviikkona kuusi kappaletta 90 sekunnin pyrähdyksiä 3 minuutin palautuksilla. Lyhyet vedot ja pitkät palautukset on mukavia. Vähemmän yllättäen. Vedot taittuivat 4:11/km - 4:44/km.

Perjantaina neljä 1600 metrin vetoa ja 400 metrin palautukset. Tämä harjoitus meni viimeksi puihin, kun en vain pystynyt. Tuuli aikalailla ja päätin ottaa ekan vedon varman päälle ja juoksin sen 5:10/km. Kiristin vauhtia veto vedolta ja onnistui hyvin, vaikka eipä nuo vauhdit päätä huimanneet, Juuri ja juuri vitosen alle oli viimeinen, ja nopein. Tähän on nyt vaan tyydyttävä kesän ajan, jos aion selvittää nämä kelit.

Sunnuntaina heräsin jo klo 5 syömään aamiaista. Nukuin sen jälkeen tunnin, kävin juoksemassa, suihkussa, söin aamiaisen ja nukuin. Klo 11 mennessä olin siis syönyt kaksi aamupalaa ja nukkunut kahdet päiväunet.

Viikon paras: juoksutapahtumasuunnittelut

Viikon huonoin: ei huvita oheisharjoitella  

Aurinko armas... painu pilveen, kun minä juoksen!

Viime postauksessa sanoin, että pian aloitan helletuskailun. Pian on saapunut! Aurinko nujersi minut kesken vauhtilenkin aivan täysin. (Eli tämä on oikeastaan aurinkotuskailua, tuskinpa tuolloin oli edes hellettä.) Jouduin keskeyttämään. En luovuta lenkillä lähes ikinä. Oli pakko. Tai siltä se tuntui. Jälkikäteen tietenkin ajattelin, että olisihan sitä voinut vähän kovemminkin yrittää. Tämä sen jälkeen, kun olin ensin tärissyt pari tuntia sohvalla viltin alla, syönyt lounaan ja kolme jäätelöä. Kun olo oli taas ihmismäinen, niin oli helppo moittia itseään siitä, että ei muka yrittänyt tarpeeksi.

Lähdin tappioon päättyneelle lenkille varsin tietoisena siitä, että nyt on se kesän ensimmäinen todella lämmin päivä. Mielestäni aamukahdeksan jälkeen olisi pitänyt vielä olla maltillinen aurinko, mutta mitä vielä! Miten tuo hittolainen onnistuu kipuamaan niin korkealle niin varhain. Jo alkuverkan aikana kasvot tuntuivat tuskaisen lämpimiltä. Painu aurinko pilveen, mutisin. Vaikka taivaalla oli pilviä yhtä paljon kuin mummolaan pyöräillessä. Lähdin kuitenkin rohkeasti kympin kisavauhdilla ensimmäiseen 1600 metrin vetoon. Tämä vielä onnistui ihan ok. 400 metrin palautus meni liian nopeasti ja puolivälissä seuraavaa vetoa oli selvää, että tästä tulee ihan kamalaa. Vedon loppuessa koko kroppa oli ylikypsää spaghettia, pää tuntui räjähtävän kuumuudesta ja hädissäni mietin, onko Kaspianmeren vesi oikeasti niin likaista kuin miltä se näyttää... No, ihan varmasti vielä paljon likaisempaa. Aloitin kolmannen vedon; kylmät väreet, iho kananlihalla, aivoissa jääpuikko. Pinnistelin 400 metriä ja annoin olla. En ehkä olisi tuupertunut, mutta olo oli todella huono. 

Minulla on siis surkea kyky sietää aurinkoa. Pohdin, jos juoksisin vain pk-lenkkejä seuraavat neljä kuukautta. Mutta ehkä teen niin kuin viime kesänä, eli asetan vetojen tavoitevauhdit lämpötilan mukaan. Tähän löytyy laskureita netin ihmemaasta. Tuolla tavoin vauhtilenkeistä saisi kuitenkin jonkin verran siedettävämpiä ja ennen kaikkea olisi todennäköisempää, että pystyn ohjelman mukaisen lenkin ylipäätään juoksemaan. Nämä kelit on nyt taas vaan lusittava. Heat gainsit odottaa syksyllä. Toivottavasti.

Ihmeellisintä on se, kuinka paljon vaatteita joillakin lenkkeilijöillä on silloin, kun minä pakahdun ja läkähdyn. Luovutuslenkilläni näin kaksi tuulipukuista lenkkeilijää. Lisäksi yhden shortsimiehen, jolla oli päässä pipo!

Muuten on ilahduttavaa, että on kesä. Se on vain tämä juokseminen, minkä kanssa se ei oikein sovi yhteen. Kesän tykkäämisessäkin on kuitenkin säävaraus ja kohta varmaan on se aika, että on mielestäni liian kuuma tehdä yhtään mitään muuta kuin istua ilmastoiduissa sisätiloissa.

Kaiken kaikkiaan juoksutreenit ovat sujuneet viime aikoina ihan hyvin. Kilometrejä on kertynyt kivasti. Oheisharjoittelu on taas jäänyt aika vähäiseksi. Tuttu virsi siis. Vielä auringosta, että paljon mukavampaa juosta iltaisin auringon ollessa laskemaan päin kuin aamulla auringon ollessa matkalla korkeuksiin. Vaikka illalla ilman lämpötila onkin korkeampi. Taidan vielä kokeilla aamuseiskalta juoksemista. Jos silloin kerkeäisi kotiin ennen kun on liian piinallista. Iltaisin bulevardi on kovin elämää kuhiseva ja se tietenkin hankaloittaa juoksemista.

Vko 18 (Runalyze)

Vko 19 (Runalyze)
 Luovutuslenkki 15.5.

Viikko 17: kuusi tuntia kuudessa päivässä

Tunnen nyt olevani samassa juoksukunnossa, jossa olin ennen polvivamman aiheuttamaa pakkotaukoa. Tauolla oli pituutta 19 päivää. Meni 30 päivää tuon jälkeen, että pääsin telakkaa edeltävälle tasolle. Eli tavallaan seitsemän viikkoa tuli heitettyä hukkaan. Tajuan kyllä, että pienet rasitusvammat kuuluvat hommaan, mutta mielestäni jäätävän pitkä rangaistus noin lyhyestä tauosta. Jos olisi ollut meneillään kisaan tähtäävä harjoitteluohjelma, niin tuohan olisi pilannut koko homman. Eli onneksi ei ole kisoja! Välillä koronakisattomuus syö motivaatiota ja toisinaan sillä ei ole mitään väliä. Vähän bipolaarista.

Pikkuhiljaa ollaan lipumassa kohti aikaa, jolloin aloitan lämpötuskailun. Ihan vielä ei ole ollut tarvetta, mutta tuskin ollaan kovin kaukana. Olen huomannut, että olen lähes aina tyytymätön säätilaan juoksemisen kannalta. Joidenkin mielestä lähes keli kuin keli on hyvä lenkki-ilma. Tuollainen asenne ja positiivisuus olisi mukava saavuttaa itsekin. Ei tule kuitenkaan tässä elämässä tapahtumaan. Lämpimämmässä ilmanalassa on se hyvä puoli, että monet ihmiset uhmaavat maskipakkoa. Maskittomia ulkoilijoita näkyy niin paljon, että en enää jaksa itsekään juostessa stressata asiasta. 

Vko 17 (Runalyze)

Viime viikolle kertyi kuusi lenkkiä, koska edeltävän viikon laiskottelu piti korvata. Jalat oli kieltämättä aika sörsseliä perjantaina viiden peräkkäisen juoksupäivän jäljiltä. 

Tiistaina tuuli otti taas vaihteeksi ylikierroksia ja yritin juosta rakennusten suojassa. Tämä oli ehkä viikon paras lenkki. Ärsytyksestä huolimatta meno oli kevyttä ja mielessäni lällättelin tuulelle. 

Torstaina ja perjantaina oli helposti nähtävissä, kuinka auringon porotus nostaa sykkeitä. Lähdin kotoa klo 16 jälkeen ja siltikin olo oli epämukava. Ei lämpötilan vaan nimenomaan auringon takia. 

Vauhtilenkkejä viikossa oli standardimäärä, eli kaksi. Tempojuoksu keskiviikkona, 6,5 km tasan 5:00/km. Loppua kohden joutui vähän puristamaan. Oli hyvä meno, ehkä jopa pienoinen flow. Toinen kovempivauhtinen juoksu oli sunnuntaina. Vaihdoin harjoitusten järjestystä. Yleensä juoksen vedot perjantaina. Nyt en kyennyt, koska lepopäivien puute painoi. Sunnuntaina tuorein jaloin 3x1200 metriä kympin kisavauhtia, palautukset 400 metriä. 4:54, 4:49 ja 4:53/km. Tuskailin tuulta etukäteen, mutta vauhtiin päästyäni unohdin koko asian. Kerrankin keskityin vaan juoksuun enkä kaikkiin mahdollisiin ulkoisiin tekijöihin. En kuulostellut koko ajan, kuinka ärsyyntynyt tällä kertaa olen ja etsinyt kymmentä eri syytä siihen, miksi on vaikeaa. Pieniä voittoja.

60 kilsan viikko, ja 207 kilsan kuukausi. Jee.

Viikon paras: kilometrit

Viikon huonoin: lihaskuntoharjoittelu nollassa