Sinnillä kuitenkin painoin eteenpäin

Juoksin viime viikolla 71 kilometriä. Tämä on viikkoennätykseni. Edes Wienin maratoniin tähdännyt harjoitusohjelma ei huippuviikolla aivan yltänyt samaan lukemaan. Korona-aika ja suorastaan käsittämättömät mittasuhteet saanut tekemisen puute ovat saaneet minut lisäämään juoksumääriä, vaikka maratonharjoittelun jätinkin heti kuin tieto tapahtuman perumisesta tuli. Kilometrimäärien nosto lähti ehkä vähän lapasesta ja viime viikolla sainkin tästä muistutuksen.

Vko 16 (runalyze)
Sadekuurosymbolit eivät valitettavasti pidä paikkaansa, Sadetta kyllä kaivataan kipeästi.

Juoksin maanantaina ja tiistaina yhteensä 31 kilometriä. Aikana ennen kuin aloin juosta itselleni yltiömäisiä määriä en olisi ikinä juossut peräkkäisinä päivinä noin pitkiä lenkkejä. Mietin tiistain vetoharjoitukseen lähtiessä, että on vähän huonot merkit ilmassa. Jalat olivat edellisen päivän jäljiltä kankeat ja lämpötilakin vauhdikkaalle lenkille aika korkea. Juoksu oli alusta asti todella raskasta, mutta yrittänyttä ei laiteta ja kuuden kilsan lämpöjen jälkeen mailin vetoja kehiin. Äh kuinka kamalaa. Palautus ja uusi veto. Tässä vaiheessa totesin, että olo on tukalan lämmin. Sinnillä kuitenkin painoin eteenpäin. Luovuttaa en aio. Neljännen vedon aikana tuntui kuin aivoni olisivat yhtäkkiä menneet umpijäähän ja lisäksi alkaneet kutistua. Olen kokenut tämän tunteen kerran aiemmin (ekalla puolimaratonillani) ja olen aika varma, että tämä on kohdallani ensimmäisiä auringonpistoksen merkkejä. Tai oikeastaan lämpöhalvauksen, koska aurinko oli tuohon aikaan jo matalalla. Samaan aikaa vasempaan polveen alkoi sattua. Ensin pienesti ja sitten isosti. Mutta koska matkaa oli jäljellä vain kolme kilometriä, niin toki painoin loppuun asti... Joskus tyhmyydellä ei vain ole rajoja. Pää punaisena kuin kekäle ja vasen jalka polvesta alaspäin lähes tunnottomana raahauduin kotiin ja olin itseeni varsin tyytyväinen.

Polvelle jäätä ja minulle vettä. Olo oli koko loppupäivän krapulainen. Yöllä heräsin kovaan päänsärkyyn. Odottelin särkylääkkeen vaikutusta ennen kuin pystyin jatkamaan unia. Seuraavana päivänä pää oli lievästi kipeä koko päivän ja polveakin vihloi. Olin aika varma, että polvi tulee tarvimaan pitkähkön levon, mutta yksi ylimääräinen lepopäivä pelasti tilanteen. Toivoa sopii, että otin tästä opikseni. Omaa kehoaan todellakin kannattaa kuunnella.

Sunnuntaina tarpeettoman pitkä lenkki, mutta kulku oli kevyttä ja päivä pitkä.

Tiedossa pari maltillisempaa juoksuviikkoa ja sen jälkeen ajattelin alkaa juosta viisi kertaa viikossa. Tuskin pysyvästi, mutta koronasulun ajan kuitenkin. Lisäksi juoksut siirtyvät aamuihin, koska +15 on niin paljon miellyttävämpi lenkkeilyyn kuin +25. Aamuisin tosin aurinko kipuaa korkealle nopeasti, joten porotuksen välttääkseen joutuu melkein herätä seitsemään mennessä. Jää nähtäväksi miten käy. Minussa ei ole hitustakaan aamuihmisen rippeitä.

Viikon paras: Säikähdyksellä selviäminen
Viikon huonoin: Jääräpäisyys ja tyhmyys

Mutta puolustuksekseni sanon

Kesän kynnyksellä

Kevät on pikkuhiljaa taittumassa kesän puolelle. Epävarmuustekijöitä asuinpaikan, toimeentulon ja muiden pikkuasioiden suhteen on ilmassa haluttua enemmän. Juoksu kuitenkin sujuu aikamoisen stressin keskellä loistavasti! Viikko sitten kiskaisin 24 kilsan lenkin päätteeksi nelosella alkavan kilometriajan. 2,5 vuotta sitten samaa vauhtia pystyi pinkomaan mailin (1,6km) kisassa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ennätyksiä tulisi matkalla kuin matkalla, jos vaan viitsisi itseään rääkätä. Olen jo kuitenkin testijuoksuja silmällä pitäen miettinyt, millainen reitti puistojen kiinni ollessa olisi sellainen, että tielle ei sattuisi teiden ylityksiä, poliisipartioita tai ihmisiä.

Eilen jouduin lenkillä poukkoilla sivukatuja pitkin, kun ahdistuin papereita tarkastelleista poliiseista sen verran, että halusin heidät välttää. Olin kahdeksikon muotoisen koronalenkkilenkurani kauimmaisessa pisteessä kotiosoitteesta katsoen ja epätietoisuus sallitusta etäisyydestä sai aikaan päätöksen kiertää tarkastuspiste. Tuli vähän kunniattoman koronaketkun fiilis, mutta puolustuksekseni sanon, että oli ensimmäinen kerta, kun tietoisesti partiota välttelin. 

Alalaidassa 14 kilsan kohdalla koronaketku karttelee poliiseja 

Olen yllättynyt kuinka nopeasti pettymys siitä, ettei ole mitään tapahtumaan johon harjoitella, haihtui mielestä lähes kokonaan. Motivaatio oli kadoksissa joitakin päiviä ja siinä se. Toki on hyvin mahdollista, että tämä suoranainen juoksulentofiilis kestää vielä jonkun aikaa ja päättyy päräyttävään mahalaskuun. Yritän olla murehtimatta ennakkoon, koska huolia tällä hetkellä on muutenkin. Juoksulenkeistä on tullut selkeitä viikon kohokohtia ja niistä yritän pitää kiinni niin kauan kuin suinkin mahdollista.

Vko 14 (Runalyze)

Tämä viikko taisi olla kilometrimäärältään ennätykseni. Ainakaan neljällä juoksulla en koskaan ole päässyt vastaavaan lukemaan. Eipä voi valittaa. Keskiviikon harjoituksena oli kolme 1,2 kilsan pätkää kympin kisavauhdilla ja kolme 400 metrin pätkää vitosen kisavauhdilla. Harjoitusohjelmat, joissa vetojen vauhdit ilmaistaan kisavauhdeissa on mukavia, koska vauhtien arpominen minimoituu.

Viikon paras: Pitkän lenkin lopetuskilometri ajalla 4:30

Viikon huonoin: Sama reitti joka lenkillä

Vko 15 (Runalyze)

Kulunut viikko oli määrältään vähän maltillisempi, mikä oli varmaan tähän väliin ihan hyvä. Juoksumääräni ovat kasvaneet todella aggressiivisesti viimeisen parin kuukauden aikana ja ei ole kamalasti halua ryhtyä loukkaantumistauolle. Keskiviikon vauhtiharjoitus sisälsi n. 10 kilsaa maratonvauhdilla, jonka olen paremman tiedon puutteessa päättänyt tuonne vähän yli kuuden minuutin kilometritahdin paikkeille.

Viikon paras: Kevyt kulku

Viikon huonoin: Poliisin tarkastuspisteiden määrä ja niissä pysähtely

Jos joku ajatteleekin kotioven aukaisemista

Dokumentit kotoa poistumiseen

Olen jatkanut juoksemista normaalisti, vaikka ulkonaliikkumisrajoitukset alkavat olla jo aika tukalia. Liikunnan harrastaminen on vielä sallittua. Tämä tosin on määritelty erittäin tulkinnanvaraisesti "lyhyt ulkoilu kodin läheisyydessä". Niin no mikä on lyhyt ja mikä on kodin läheisyydessä? Olen kiertänyt kuuden kilometrin pituista kahdeksikkoa. En missään vaiheessa ole mielestäni liian kaukana kotiosoitteesta. Ja lyhyt on varmasti erimittainen pätkä ultrajuoksijalle ja koirankusettajalle. Niin kauan kuin tarkempia säädöksiä ei tule eikä kaikkea kodin ulkopuolella liikkumista kielletä aion kuitenkin jatkaa. Papereita tarkastelevat poliisipartiot vaikuttavat pysäyttävän lähinnä kävelijöitä, juosten matkassa olevat ovat kai liian ilmiselvästi sallitussa aktiviteetissa. Poistun asunnosta kuusi kertaa viikossa. Neljä kertaa lenkille ja kaksi kertaa kauppaan. Tällä taktiikalla järjissään pysyy varmaan kauemmin kuin ne, jotka huutavat pää punaisena kotona pysymistä, jos joku ajatteleekin kotioven aukaisemista.

Juoksin maaliskuussa oman kuukausiennätykseni: 271 km. Lisäystä edelliseen enkkaan tuli yli 70 km. Jalat tuntuvat kestävän hyvin. Vasemman säären sisäsyrjä on arka, mutta tätä en enää edes laske ongelmaksi, koska tilanne on lähes aina sama. Ruokahalu on kasvanut paljon. Tai pikemminkin herkkuhalu. Menee jäätelö- ja suklaakakkulinjalle, kun varsinaista ruokaa ei vaan huvita syödä niin paljon kuin pitäisi. Kevään juoksutapahtumien tiputtua pois kuvioista jätin varsinaisen maratonharjoittelun, mutta haluan kuitenkin kasvattaa kilometrimääriä, koska homma tuntuu tällä hetkellä sujuvan. En ole viime aikoina juossut yhtäkään alle tunnin lenkkiä. Pitkän lenkin pituutta olen lyhentänyt, mutta vastaavasti viikon muut lenkit ovat pidentyneet.

Juostut kilometrimäärät kuukausittain vuoden 2016 puolivälistä alkaen (Smashrun)

20.3. 16,1km, 6:25/km, 1h43min, syke 69% max

22.3. 24,2km, 6:54/km, 2h47min, 65% max

Viikkokilometrit: 61,6

Viikon paras: Kympin enkka

Viikon huonoin: Epävarmuus

24.3. 9,8km, 6:42/km, 1h5min, 65% max

25.3. 13km, 6:05/km, 1h19min, 73% max

27.3. 12,9km, 6:23/km, 1h23min, 72% max

28.3. 17,8km, 6:59/km, 2h4min, 67% max

Viikkokilometrit: 53,5

Viikon paras: Juoksemisen helppous

Viikon huonoin: Stressi ulkonaliikkumisrajotteista

---

Kuluva viikko on mennyt juoksun suhteen ihan nappiin ja siitä lisää, kun viikko on saatu päätökseen.