Säihkyvin säärin kevääseen

Varsin kolea maaliskuu on päättymässä keleihin, joissa olen voinut ulkoiluttaa kalmankalpeita jalkojani. Sepäs taas paikallisväestössä riemua nostattaa. Jalkojen väri on tuskin kuitenkaan suurin huvituksen aihe. Veikkaan vaatetuksen keveyden säähän nähden olevan eniten huomion kohteena. Aito bakulainen kun lenkkeilee pitkissä lahkeissa, takissa ja pipossa ainakin +15 asteeseen asti. Ne harvat, jotka ylipäätään siis lenkkeilevät. Paljaat sääret ovat kyllä ei-urheilupukeutumisessakin vähän kiistanalainen aihe. Jotkut paheksuvat, mutta varsinkin nuorempi polvi pitää paheksujia aivan takapajuisina. Olen päättänyt tämän asian suhteen tukea nuorisoa ja käytän juuri sellaisia vaatteita kuin haluan niin lenkillä kuin muutenkin. Olemattoman ohuet ihonväriset sukkahousut mekon kanssa 30 asteen helteessä tuntuu ahdistavalta mutta myös tekopyhältä. Mitä tulee juoksuvaatteisiin, en ole oikein ymmärtänyt, miten jokaista kurvia ja kumpua myötäilevät trikoot nähdään soveliaimpina kuin shortsit. Kulttuurierot ovat joskus lähes tulkoon mahdottomia ymmärtää. Suhtautuminen paljaaseen ihoon on ihan sieltä mahdottomimmasta päästä.    

Pakkoruuanlaittoa. Maapähkinä-papupata, joka ei kyllä ole pataa nähnytkään. Hyvää silti.

Omatoimiseen puolimaratoniin on nyt aikaa kaksi viikkoa. Kulunut viikko oli piikkiviikko. Kilometrejä kertyi 76. Jalat on väsyneet ja rakkoja löytyy ainakin viisi. En tiedä, miten rakkojen muodostumista voisi estää. Kengät ei ole liian pienet, sukat on hyvät. Olen niin tottunut varpaiden rakkoisuuteen, että enpä kamalasti niihin edes kiinnitä huomiota. Rumia ovat toki, mutta jalkani ovat muutenkin niin luisevat ja kolhot, että siinä ei paljon muutama rakko tilannetta pahenna. Tänään juoksin 22 kilsaa ja rakot hiersi 15 kilsasta eteenpäin todella ikävästi. Oli taivaallista päästä kotiin ja eroon sekä kengistä että sukista. Myös vuoden ensimmäisten aurinkorasvojen pesu iholta tuotti iloa. Nyt on kevät. Epätavallisen viileä ja märkä maaliskuu on melkein ohi.

Pitkän lenkin väsymysastetta lisäsi tämän viikon kovat vauhtiharjoitukset. Alkuviikosta 6x800m vetoja ja perjantaina kahdeksan kilsaa kisavauhtista. Vaikka selvisinkin noista ihan kunnialla, kisavauhtinen (5:05/km) tuntui aika murhaavalta. Tuulikin aikalailla ja minulla on vieläkin hakusessa vauhdin säätäminen vastatuuleen. Omatoimipuolikkaalle aion valkata suhteellisen tuulettoman päivän, mutta Bakun puolikkaan päivää en oikein voi valita. Reittikin on sellainen, että pahimmassa tapauksessa 10 kilsaa on vastatuulta. 

Aikaa kului viime päivityksestä taas viikkoja. Tässäpä vielä kolmen viikon lenkit ja toivottavasti kevät tuo tullessaan innokkaamman bloggaajan. Jos ei muuta, niin jotain valitettavaa varmaan aina löytyy.

Vko 10 (Runalyze)

Vko 11 (Runalyze)

Vko 12 (Runalyze)

Kohti uutta nousua

Blogini on harjoittelupäiväkirja ja tulee sellaisena pysymäänkin. Tämän postauksen kuvituskuvina on kuitenkin kuukauden Ukrainan-matkalla otettuja kuvia kesältä 2018.

Sairastelut on vihdoin takanapäin. Kaksi viikkoa sitten luulin tervehtyneeni ja lähdin lenkille 21.2. jopa vähän innoissani. Lenkki oli hämmästyttävän hyvä ja sykkeetkin pysyi alhaalla, mikä oli erikoista ottaen huomioon, että sairastelun jälkeen asia on yleensä päinvastoin. Runalyze näytti suoraan ylöspäin sojottavaa vihreää nuolta, joka tarkoittaa, että kunto on kovassa nousussa. Kaksi päivää myöhemmin juoksin vähän pidemmän lenkin vähän kovemmalla vauhdilla. Jo iltaan mennessä oli kaktus kurkussa ja nieleminen oli inhottavaa. Pidin tämän jälkeen kolme juoksutonta päivää. Sunnuntaina 27.2. juoksin kympin mahdollisimman rauhallisesti. Runalyze antoi suoraan alaspäin sojottavan punaisen nuolen. Vähäinen harjoittelu alkoi näkyä. Kilometrejä viikkoon  kertyi 24. Helmikuun kokonaissaldoksi 185.

Viime viikko menikin normaalisti videllä lenkkikerralla. Pelkkää pk-vauhtia ja lenkkien pituutta lyhentäen. Sairaana olon jälkeen paluu kestää ärsyttävän kauan. Onneksi ei ole mihinkään kiire. Lihaskuntoharjoittelu on taas vaihteeksi tippunut kokonaan pois. Ajattelen, että joudun niihin hommiin vasta sitten, kun olen takaisin siinä kohdassa, missä olin ennen taukoa. Jonkinalsta itsepetosta varmaan pohjimmiltaan, mutta kaikki tekosyyt ovat tervetulleita, kun tavoitteena on lihaskunnosta laistaminen. Viikon treeneistä oli selvästi terävyys kateissa ja laiskottikin aikamoisesti useampana päivänä. 45 km näytti viikon loppusaldo. Nyt yritän paluuta harjoitusohjelman pariin ja jatkaa siitä, mihin kolme viikkoa sitten jäin.

Olen nyt lopullisesti haudannut ajatuksen siitä, että pääsisin tässä kuussa juoksemaan puolikkaan kisatilanteessa ulkomailla. Sopivaa kisaa ei vain ole löytynyt ja matkustusintokin on juuri nyt olematon. Omatoimisen puolikkaankin ajattelin siirtää huhtikuun puolelle, jotta ehdin tästä vielä rakentaa kuntoa. Eilen tuli tietooni, että Bakussa järjestetään puolimaraton toukokuun puolivälissä. En tiedä, haluanko juosta omatoimista vain kuukausi ennen tuota. Toisaalta Bakun puolikkaan ajankohta on jo todella lämmin. En tule ikinä suoriutumaan tuosta kisasta niin nopeaa kuin viileimmissä sääoloissa. Siksi haluaisin juosta puolikkaan ennen kuin sää lämpenee kunnolla. Haluan hyvän ajan ja enkan! Tuo toukokuun kisa sen sijaan tulee menemään läkähtyen ja aurinkoa kiroten ilman toivoakaan, että edes uskaltaisin yrittää saada kaikki tehot irti. Tämmöistä etukäteistuskailua helteistä jo maaliskuun alkupuolella.