Viikko 7: testivitonen 23:00 mutta töksähtelevää menoa

Silloin tällöin saan päähäni, että en saa tarpeeksi proteiinia. Yleensä tämä tapahtuu silloin, kun juostessa jalat tuntuvat voimattomilta. Oikeasti epäilen, että tarvisin vain jalkoihin lisää voimaa lihaskuntoharjoittelun kautta. Mutta syöminen ja juominen on niin paljon mukavampaa, että ratkaisua kannattaa etsiä eka tietenkin jääkaapista. Oli aikamoisen kauppahyppelyn tulos, että löysin maapähkinävoita, johon ei ole lisätty sokeria. Sokerikyllästetty versio on kuvottavan ällöttävää, vaikken sokeria muuten pakoilekaan. Maapähkinävoi menee tässä suhteessa samaan kategoriaan kuin popcorn. Kerran olen tietämättämi ostanut jossain puistossa tai leffateatterissa sokeroituja popcorneja, ja suorastaan tyrmistynyt.

Vko 7 (Runalyze)

Kuukauden vaihtuessa olin hirveän optimistinen keväästä ja auringosta. No oli vähän hätäisesti juhlittu. Yhtäkkiä on tullut sellainen olo, että kevät ei ala ikinä. Tympääntyneenä olen märissyt, kuinka ei huvita käydä juoksemassa. Mennyt olen kuitenkin ja aina ollut jälkikäteen tietenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Silti oli kivaa, että viime viikolla oli ohjelmassa ainoastaan lyhyitä lenkkejä.

Maanantaina jumppasin kotona videon tahtiin. Luulin valinneeni lihaskuntotreenin, mutta olikin kyseessä aerobinen "45 sekuntia liikettä, 15 sekuntia lepoa" -HIIT-jumppa. Olin liioittelematta aivan rätti 10 minuutin jälkeen. Vapisin, ynisin ja puuskutin. Ei ole juoksu- ja jumppakunto sama asia... Tiistaina sekalainen setti vetoja. Bulevardi oli märkä ja liukas, joten jouduin juosta 400 metrin rinkiä parkkipaikalla. Pimeää, sateista ja kurjaa. Viimeinen vauhtiharjoittelu ennen testivitosta ei saanut oloa kovin toiveikkaaksi. Kolmena seuraavana päivänä lyhyitä pk-lenkkejä. Meno oli kankeaa ja junnaavaa. Perjantaina lenkin jälkeen yläkropan punttitreeni, yyh.

Sunnuntaina siis testivitonen. Tuuli oli parin viikon puhuroinnin jälkeen laantunut. Olin valmistautunut siirtämään testiä tuonnemmaksi juurikin tämän hermoja koettelevan tuulen takia, mutta onneksi ei ollut syytä ja sain testijuoksun alta pois. Juoksin oman ennätyksen seitsemän sekunnin marginaalilla, mutta ei ollut kuitenkaan mitenkään hyvä juoksu. En päässyt missään välissä kunnolla rytmiin. Vilkuilin kelloa koko ajan. Jalat väsähtivät täysin, vaikka hengityksessä ja sykkeessä jäi vielä reilusti pelivaraa. Jalat eivät myöskään tuntuneet kunnolla lämpimiltä missään vaiheessa. Lämmittelin kyllä 10 minuutin hölkällä ja muutaman minuutin loikilla, polvennostojuoksulla ja muulla tylsyydellä. Sekunnin kovempaa olisi saanut pinnistää, niin olisin päässyt uudelle minuuttiluvulle. Tasan 23 kelpaa kyllä tähän hätään, varsinkin juoksun heikon kulun ja huonojen tuntemusten takia.

Viikon paras: Vitosen ennätys

Viikon huonoin: Totaalinen flown puute

Viikko 6: Kaukasuksella tennareissa luistellen

Kaukasuksen reunalla

Lähdin vähän vastahakoisesti Pohjois-Azerbaidzanin vuorille pariksi päiväksi. En ole yhtään luontomatkailija enkä perusta patikoimisesta yhtään. Uudet maisemat kuitenkin piristi. Qəbələssä oli huomattavasti Bakua lämpimämpi ja tuuletonta. Eli reissu oli ihan mukava. Lisäksi juoksutaustasta oli huomattavaa etua, kun kilometrien talsimiset ylämäkeen eivät tuntuneet missään. Olin viiden hengen porukasta ainoa, joka ei valittanut persus- tai reisikipua. On aina ilo huomata, että juoksuharrastuksesta on hyötyä muuallakin kuin juoksulenkeillä.

Tosiseikkailijat tennareissa ja farkuissa (ja kädessä kasvomaski!)

Mikään vuorikärpänen ei kuitenkaan päässyt puraisemaan. Olen ehdottomasti kaupunkimatkailija, mutta tällä hetkellä tietenkin aika hiljaista sillä rintamalla. Jos joskus joudun uudestaan patikointireissuun, niin voisin ehkä Conversejen sijaan ottaa mukaan vaikka juoksukengät...

Vko 6 (Runalyze)

Juostuakin viime viikolla tietenkin tuli. Vuorireissusta oli sovittu jo pari viikkoa sitten, joten tästä tietoisena rypistin kasaan kolme juoksukertaa ennen reissuun lähtöä. Edellisen sunnuntain pitkä lenkki painoi jaloissa jonkun verran ja meno oli aika väsynyttä, koska normaalisti juoksuton maanantai jäi pitämättä. Tiistaina mailin veto (4:47/km) taas vaihteeksi koko matkan osalta kovaan vastatuuleen. Siinä meinaa epätoivo vähän nostaa päätään, kun vauhti vaan hiipuu ja hiipuu. Paluumatkalla sai toki lasketella lyhyemmät [800m (4:31/km), 600m (4:21/km), 400m (4:09/km) ja 200m (4:01/km)] vedot lähinnä myötätuuleen. Puhti oli kyllä pois. Tuulen kanssa taitaa olla sama juttu kuin mäkien kanssa. Ylämäessä menettää enemmän kuin alamäessä hyötyy. Vastaavasti vastatuulessa menettää enemmän kuin myötätuulessa hyötyy.

Lauantaina vuorilta palattua laitoin heti juoksukamat päälle ja juoksin pk2-lenkin. En juokse peekookakkosta juuri koskaan. Nyt vaan halusin päästä kotiin mahdollisimman pian, joten annoin itselleni luvan kiristää vauhtia aavistuksen. Sunnuntain pitkällä lenkillä päivän romanttisen hengen mukaisesti tuli miehen kanssa kiistaa siitä, missä kohtaa pitää kääntyä takaisin kotia kohti, jotta 17 kilsaa tulee täyteen sopivassa kohdassa. Sykkeisiin eripura ei näköjään vaikuttanut, kun keskisyke oli mieltä lämmittävän alhainen. Lopussa 100 metrin nostoja useampi ja hyvin kulki, vaikka väsymys tuntui jaloissa. Yhtään varsinaista lepopäivää viikkoon ei mahtunut ja jaloilla liikkuen tuli vietettyä itselleni epätyyppillisen paljon aikaa.

Tälle viikolle olen tuulilolosuhteiden niin salliessa kaavaillut vitosen testijuoksua. Hermostuttaa jo nyt.

Viikon paras: Vähän vaihtelua korona-arkeen

Viikon huonoin: Aika juminen olo  

Viikko 5: perustahmeaa ja ripaus sinnikkyyttä

Skippasin viime viikolla lenkin. Ilman mitään kummempaa syytä. Ei vaan huvittanut. En ihan heti muista, koska näin olisi käynyt viimeksi. Silloin harvoin, kun jätän juoksematta, syynä on yleensä joko sairastelu tai vamma. Viime tiistaina kuitenkin mietin, että en lähde juoksemaan. Enkä lähtenyt. Olo oli aika kapinallinen. Huomasin myös, että ei tuottanut mitään ongelmaa jäädä sohvalle. Omantunnontuskia ei ilmennyt myöskään jälkikäteen.  Juoksemisen sijaan tilasin Woltista pullan, joka oli äklömakea. Söin silti, ja haaveilin äitini leipomista pullista.

Korviketekemistä

Muuten olikin perustahmea viikko. Sellainen viikko, josta ei välttämättä olisi mitään kirjoitettavaa. Mitään ei mennyt varsinaisesti pieleen, mutta kokonaisarvion voisi tiivistää sanaan plääh. Ehkä edeltävän viikon lähes yltiöpositiivisuus oli jotenkin neutralisoitava, koska ei tässä sentään mikskään optimistiksi tai ilopilleriksi ole aikomus ryhtyä.

Vko 5 (Runalyze)

Keskiviikkona vetoharjoituksessa pääsin hyvin tavoitevauhteihin: 1,6km ja 2x800m tahdilla 4:35/km ja 4x200m 4:10/km. Palautukset olivat puolet vedon pituudesta. Vaikka harjoitus meni ihan suunnitellusti, niin mitään edeltävän viikon vetoharjoituksen voittofiiliksiä en kokenut. Joskus vaan on vähän laimeampaa. Elämä ylipäätään, eihän tämmöiset tuntemukset mitenkään juoksuun rajoitu. Olisihan se tietenkin kiva, jos olisi aina huippua. Kukkaisketoa ja pilvilinnaa. 

Torstaina mieleeni pälkähti, että teen juoksun jälkeen lihaskuntoharjoittelun. Minulle pelkkä ajatus juoksun ja jumpan yhdistämisestä samalle päivälle on todella vastenmielinen. Normiviikkona juoksen viisi kertaa ja teen kotijumpan kaksi kertaa. Eli minulle ei jää yhtään lepopäivää. Olisi kuitenkin tärkeää sellainenkin pitää säännöllisesti. Ei ainoastaan silloin, kun tekee mieli pullaa. Tuumasta toimeen ja 10 kilsan pk-lenkin jälkeen pilatespainotteisen videon pariin. Puh. En tykännyt yhtään. Siis vielä vähemmän kuin jumpasta, jonka tekee ei-juoksupäivänä. Tuntui, että koko päivän vaan kummitteli mielessä, että lenkin jälkeen pitää pakertaa jumppamatolla. Siinä samalla meni ilo juoksemisestakin. Aion nyt kuitenkin jatkaa tätä kokeilua jonkun aikaa, koska kaikkeen kyllä tottuu... Tiedän, että tällainen tuplatreeni olisi parempi tehdä jonain muuna kuin pk-päivänä. Kevyet päivät kevyinä ja raskaat raskaina. Mutta en vain halua vauhtiharjoittelun päätteeksi alkaa vääntää kotiin palattuani kyykkyjä ja vastaavaa. Miksi ei voi vaan juosta? Miksi lihaskuntoharjoittelu on niin inhottavaa?

Perjantaina 15 asteessa lyhyt pk-lenkki. En ole jaksanut ajella sääriä niin pitkään aikaan, että ei ollut pokkaa laittaa lyhyempiä lahkeita, vaikka sään puolesta olisi kyllä pitänyt.

Sunnuntaina tuuli, tuuli ja tuuli. Vakiotapani juosta bulevardia on sellainen, että 20 kilsan lenkillä olen 10 kilsan kohdilla sen alikulkutunnelin kohdalla, jota käytän, kun menen kaupungin puolelta bulevardille, tai bulevardilta kaupungille. Tuuli oli niin navakka, että pelkäsin luikkivani kotiin 10 kilsan kohdilla, joten kiersin viiden kilsan lenkuraa menemättä ollenkaan tuon kotiin johtavan alikulkutunnelin ohi. Oli todella tympeä lenkki kylmän, puuskittaisen tuulen takia, mutta olin tietenkin itseeni varsin tyytyväinen, kun tämä kurimus oli ohi. Keskisyke jees.

Viikon paras: Sinnikkyys pitkällä lenkillä

Viikon huonoin: Pulla, joka ei ollutkaan hyvää

Viikko 4: täydellinen intervallitreeni auringossa

Helmikuun ensimmäinen päivä on päivien aatelia. Lähinnä siksi, että tammikuu on ohi. Helmikuussa on jo lupaus keväästä, ainakin täällä 40. leveyspiirin paikkeilla. Aurinko lämmittää. Kaiken lisäksi tämän vuoden helmikuussa on sellainen bonus, että se alkaa maanantaina ja loppuu sunnuntaina. Näyttää kalenterissa täydelliseltä. Ei rikkonaisia viikkoja ja kesken viikon vaihtuvaa kuukautta. Ekstrasuperbonarina ravintolat ja kahvilat saavat taas olla auki. Tietenkin vain seuraavaan sulkuun asti, mutta sitä voi murehtia sitten taas aikanaan. Tekstiviestilupaa ulkona liikkumiseen ei ole tarvinnut enää kahteen viikkoon.

Sininen taivas on lempijuttuja ja tukan leikkasin ihan ite...

Olen saanut juosta auringonpaisteessa. Pitää nauttia. Toki juoksisin mieluiten ilman auringon lämmittävää vaikutusta, mutta se olisi jo varsin kohtuutonta, jos vaatisi pilviä lenkin ajaksi, mutta muuten aurinkoa. Kompromissina olen päättänyt nauttia talvikuukausien ajan auringosta myös juostessa vaikka väkisin. Tämä väkisintykkäämistaktiikka toimi aikanaan mm. oluen kohdalla. Päätin vain tykätä siitä ja siinä se. Nykyään ei oluenjuonti tuota mitään ongelmia.

Vko 4 (Runalyze)

Viime viikolla Bakun normiseuralainen, eli tuuli, vaikeutti pukeutumista. Toisaalta auringon takia oli olevinaan lämmin ja mietin pannan ja sormikkaiden ottamista pois. Sitten kylmä tuuli sai ajatelemaan, että onneksi laitoin pannan ja hanskat, vaikka ei mikään kylmä olekaan. Koko viikolle sattui yksi sadekuuro ja sekin oli juoksuttomana päivänä. 

Olen viimeisen kuukauden aikana aavistuksen nostanut pk-lenkkien vauhteja, kun ennätyksiä tuli tehtailtua useammalla matkalla. Pk-lenkkien sykkeet ovat myös hieman nousseet, mutta pysyvät kuitenkin vielä sallitulla alueella. Sunnuntain pitkän lenkin sykekeskariin, 69% maksimista, olen kyllä tyytymätön, koska usein juoksen pitkät lenkit viisi prosenttiyksikköä matalimmilla sykkeillä. Lenkin lopun 6x100m vauhti-iloittelut toki nostivat sykettä, mutta keskiarvoon ei sillä pitäisi olla noin suurta vaikutusta 20 kilsan lenkillä. Sykeasiat ovat joskus aika mystisiä, mutta niitä on hauska tutkiskella ja pohtia.

Keskiviikkona oli vuorossa intervalliharjoittelu, joka oli sanalla sanottuna täyskymppi. Juoksin 10 minuutin lämmittelyn jälkeen kaksi 1200 metrin vetoa vitosen kisavauhtia. Nämä sujuivat 4:37 ja 4:36/km. Tämän jälkeen vielä neljä 400 metrin ja neljä 200 metrin pyrähdystä tarkoituksena mennä niin kovaa kuin pystyy. Vielä viimeisessä vedossa pääsin alle nelosen kilometrivauhtiin. Tuntui hyvältä. Harjoitus oli rankka, mutta hitsi vieköön, minähän kehityn tässä hommassa selvästi koko ajan! Perjantaina tein vielä vauhtileikittelyn 200 metrin vedoilla, mutta ne sujuivat vähän kankeammin. Jalatkin olivat toki väsyneet. 

Tammikuussa 198 km.

Viikon paras: Kehitystä havaittavissa

Viikon huonoin: Jalkaterää joutuu jumpata