tiistai 27. lokakuuta 2020

Tuuli oli navakahko, sanoisin

Baku-tukka

Kun Bakussa lähtee lenkille, tai ihan muuten vaan poistuu kotoa, ja laittaa lähtiessään hiukset siistille, sileälle ponnarille, niin kotiin palatessa näyttää tältä. En tiedä, millä tököteillä paikalliset naiset hiuksensa käsittelevät. He kävelevät tempovassa tuulessa ja hiuskypärä pysyy hievahtamatta paikoillaan. Kun kävin oleskelulupaa varten passikuvassa, kuvaaja kysyi, haluanko käydä peilin edessä. Vähän asiaa ihmettelin, koska passikuvat on kuitenkin vaan passikuvia. Mutta kun sain upouuden oleskelulupakortin käteeni, niin en yhtään ihmettele, miksi kuvaaja yritti hienovaraisesti vihjata.

Vko 43 (Runalyze)
Vko 43 (Runalyze)

Viime viikko oli juoksuviikkona ihan super. Syksy on tässä varmaan ratkaisevassa roolissa. Sunnuntain lenkin viimeisiä kilometrejä, jolloin klo alkoi olla jo melken 11, lukuunottamatta en kertaakaan juostessa ajatellut, että hitto on kuuma. Viitisen kuukautta tässä taisikin mennä niin, että aina oli joko vähän tai kamalan kuuma. Juokseminen on näköjään uskomattoman kevyttä, kun on viileää. Mietin jo, että ensi vuonna voisi pitää suosista pahimman kuumuuden aikaan pitkän keventelykauden, jolloin juoksee vaan vaikkapa puolen tunnin ylläpitolenkkejä. Ajatus on todella houkutteleva, mutta tässä on niin paljon aikaa mielen muuttua tai vaikka maailman kaatua ennen kuumuusongelmia, että en sen enempää vielä jaksa asiaa miettiä. Tietenkin, jos kävisi niin, että pääsisi harjoittelemaan juoksutapahtumaan, niin kesäkeventelyt saisi unohtua. Mutta en ole tarpeeksi optimisti uskomaan, että ensi syksynä olisi juoksutapahtumia. Ehkä jossain Suomessa ja muualla, missä korona ei näytä juurikaan ottavan tulta alleen. Mutta mun potentiaalisissa oleskelupaikoissa aika turha toivo.

(Pakko sanoa, että tykkään, kuinka tuo edellinen kappale kääntyi superista turhaan toivoon niin nopeasti.)

Tiistaina viisi kilometriä puolimaratonvauhtista. Tuuli oli navakahko, sanoisin. Siinä rajoilla, että olin skipata koko lenkin. Vastatuulipätkillä olo oli aika toivoton. Tuntui, ettei matka etene juuri ollenkaan. Kuitenkin kotona katsoin, että ei vauhti ollut tippunut muuta kuin parilla sekunnilla kilometriä kohden. Myötätuuliosuuksilla vauhti sen sijaan pysyi yllä lähes itsestään. 5:21/km ja edelleen tuntuu, että puolikkaalla olisi kyllä ihan helppoa mennä tuota vauhtia. 

Torstaina 800 metrin vetoja. Kaikki meni alle vitosen kilometrivauhtia, ja tuntuma oli taas helpohko. Palautukset oli 400 metriä. mutta yhden palautuksen vedin vahingossa tuplapitkäksi. Kompensoin asiaa jättämällä kaksi seuraavaa palautusta 200 metriin. 

Sunnuntaina pitkä lenkki oli ajallisesti sen verran pitkä. että tuskin viitsin tuollaisia alkaa juosta säännöllisesti ellei ole jotain hyvää syytä. 2,5 tuntia on minulle sellainen raja, että iskee totaalinen kyllästyminen. Loppupäiväkin noin pitkän hiippailun jälkeen menee usein siihen malliin, ettei huvita tehdä yhtään mitään. Lähemmäs 70 kilometrin viikko. Taisi olla heinäkuussa viimeksi tätä isompi luku. Mikäs tässä lenkkeillessä, kun ei ole kuuma!!!

Viikon paras: Kovavauhtisemman juoksun keveys
Viikon huonoin: Joku aavistuksen outo tunne lonkassa (seurataan)

tiistai 20. lokakuuta 2020

Perskannikat olivat seuraavana päivänä vähän kipeinä

Alkaa olla pinna vähän kireällä nettiyhteyksien kanssa. Kotinetti toimii välillä hitaasti ja välillä ei ollenkaan. Mobiilidata on toimiessaan ihan ok, mutta pätkät, jolloin yhteyttä ei ole olemassakaan, ovat koko ajan kasvaneet pidemmiksi ja pidemmiksi. Mitä kauemmin tämä tilanne, eli Nagorno-Karabakhin konfliktiin liittyvä nettisensuuri, jatkuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä visiittimme Bakuun tulee jäämään kovin lyhyeksi. En jaksa yhtään tällaista vääränlaista eksotiikkaa. Harmi. Ensivaikutelmat Bakusta kun olivat kovin positiiviset.

Baku
Näkymä Dagustu-puiston näköalatasanteelta

Juoksin viime viikon tiistaina testivitosen. Sain raavittua edellisestä, toukokuussa juostusta, ennätyksestä peräti seitsemän sekuntia pois. Vielä kun ottaa huomioon GPS:n virhemarginaalin, niin käytännössähän aika oli sama kuin keväällä. Koko juoksun ajan oli tunne, että ei tämä nyt ihan täyttä raastoa ole, mutta onhan tämä mukavampaa näin... Itkemään tällä kertaa en kuitenkaan asiasta jaksanut alkaa. Mitäs en juossut kovempaa. Juoksin 1,8 kilsan renkulaa. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä ajatus siitä, että kierros jää vajaaksi, oli muuten huomattavan ilahduttava. Mielenkiintoista huomata, kuinka yllättävästi jotkut yksityiskohdat vaikuttavat mieleen. Perskannikat olivat seuraavana päivänä vähän kipeinä, mutta positiivisen puolelle meni testijuoksu, vaikka olikin nyt vähän laiskiaisversio.

Vko 42 (Runalyze)
Vko 42 (Runalyze)

Muutenkin juoksuviikko sujui hyvissä merkeissä. Sunnuntain lenkki oli pisin lenkki sitten huhtikuun. Polvet ja jalkapohjat eivät enää tykkää huonoa kivilaatoituksesta. Säärissä ei ole edelleenkään mitään penikkamaisia tuntemuksia. Tämä tuntuu yhtaikaa taivaan lahjalta ja maailman kahdeksannelta ihmeeltä. Voiko olla mahdollista, että juoksualustan vaihtuminen kovemmaksi todellakin ratkaisi sääriongelmat? On erikoista painella säären sisäreunaa ilman kipua.

Torstain lenkillä juoksin viitisen kilomeriä vauhdilla 5:22/km. Askel oli suorastaan lennokas. Arvelisin, että kykenisin juoksemaan puolikkaan tuolla vauhdilla. Vuosi sitten puolikas taittui vauhdilla 5:27. Aloin kiusata itseäni ajatuksella testipuolikkaasta, mutta tähän kyllä tarvin vähän pitkäaikaisempaa motivaation ja päättäväisyyden kasaan haalimista.

Jossakin kohden viime viikkoa meni myös kahden tuhannen juoksukilometrin raja tälle vuodelle rikki. Viime vuoden kokonaissaldo oli n. 1800, joten tyytyväinen tähän on ainakin oltava. Ei kuitenkaan tunnu siltä, että juoksisin liikaa. Vielä kun kilometrimäärät heijastuisivat tuloskuntoon vähän vahvemmin.

Viikon paras: Sunnuntain pitkä lenkki
Viikon huonoin: Aina tuulee 

tiistai 13. lokakuuta 2020

Piristävää juosta vain pk-lenkkejä

syyttäjäjumppamatto

Asettelin upouuden jumppamaton ja rullan olohuoneen nurkkaan sohvan viereen. Ajattelin, että sieltä ne tuijottavat sohvalla loikoilevaa ja käyvät päälle kuin yleinen syyttäjä. Kikka ei ole juurikaan toiminut, koska näköjään sohvalla loikoilijan tahdonvoima on liian kova. Mitään iltapäivälehtiin päätyvää oikeinelämisohjetta tästä ei siis päässyt syntymään. Jumppailin toki ostopäivänä, mutta se oli uutuuden viehätystä. Nyt taas on lupaukset tehty ja ahkera ei-juoksukuntoilu alkaa ihan näinä päivinä. En tajua, miten se voi olla niin vastenmielistä touhua. Olen vähän kateellinen kaikille, joiden mielestä lihaskuntoharjoittelu ja kehonhuolto ovat mielekkäitä ja jopa mukavia tapoja viettää vapaa-aikaa. Venyttely nyt vielä menee. Putkirullailussa yllätti se, että siinä pitää itse tehdä ihan liikaa töitä. Ajattelin sen olevan leppoisaa, netin selailuun rinnastettavaa puuhastelua.

Vko 41 (Runalyze)
Vko 41 (Runalyze)

Viime viikolla tuli juostua vähänlaisesti, mikä olikin suunnitelma. Tiistaina olin räkäinen ja aivasteleva. Koronatestissä en käynyt, koska täällä tuollaisilla oireilla ei kuulemma ole syytä testata. Tai no, toki yksityinen klinikka sanoi, että saa testiin tulla, mutta ei kuitenkaan heidän mielestään tarvi. Lannistuin toki ajatuksesta, että viikko menee flunssassa. Mutta keskiviikko alkoikin vallan iloisissa merkeissä, koska nuhaisuus oli kadonnut. Tuosta vain. Savuna ilmaan. Hienoa. Toivottavasti syysflunssa oli tällä taputeltu.

Oli piristävää juosta vain pk-lenkkejä. Yleensähän tämä menee päinvastoin. Pk on tylsää ja kaikki muu kivaa vaihtelua. Mutta kun juoksee tarpeeksi (liikaa?) vetoja ja tempoa, niin näköjään pk:n seesteisyyttä alkaa arvostaa. Sunnuntaina lenkkeilijöitä oli liikkeellä useampia. Pari ryhmääkin. Näin myös ensimmäistä kertaa Bakussa shortseissa juoksevan naisen. Myös diktaattoripressa oli liikkeellä (autolla) ja lenkiltä palatessa sain odotella hyvän tovin tien ylitystä. Pressan ollessa liikkeellä muiden ei sovi käyttää samoja kulkuväyliä. Tuuli oli taas vaihteeksi navakka ja tuli odotellessa kylmä, vaikka ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen päällä oli hihattoman sijaan t-paita.

Sykesensori on alkanut säveltää omiaan. Kesken juoksun syke pomppaa kadenssin kanssa samoihin lukemiin, kestää 5-10 minuuttia ja palaa takaisin normaaliksi. Tämä tietenkin ärsyttävästi nostaa lenkin keskisykettä, esim. sunnuntaina kävi näin. Vaihdoin vyöhön lähettimen. Olisi voinut kokeilla eka pariston vaihtoa, mutta en jaksanut, kun sattui olemaan ylimääräinen tuliterä lähetin kaapissa. Toivottavasti ongelma ei ole itse vyössä. Voi olla aika vaikea tehtävä löytää uutta vyötä tässä maassa. Ei varmaan maailma kaatuisi, vaikka jäisi sykkeet mittaamatta. Mutta kun siihen on tottunut. Ja ilman dataa ei ole oikeasti edes juossut.

Viikon paras: En sairastunutkaan!
Viikon huonoin: Melkein sairastuin!

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Aamulenkki +18 asteessa nousevan auringon piinatessa

Alkuun ihailin, kuinka hienosti muutto Azerbaidzaniin meni. Sittemmin on tapahtunut paljon hyvin lyhessä ajassa. Sotalaki ja osittainen liikekannallepano. Ulkonaliikkumiskielto illasta aamuun ja poliiseja jokaisessa kadunkulmassa. Täytyy tunnustaa, että Romanian varsin kauan kestäneiden koronarajoitusten jälkeen tämä tuntuu lähes piinalliselta. Nettiyhteydet on viranomaisten toimesta hidastettu; ja some- ja viestintäkanavat kokonaan blokattu. VPN-palveluiden kanssa tulee kamppailtua päivittäin ja aina välillä löytyy sellainen, jota ei ole vielä estetty. Jei. Mutta hei, juoksu on sujunut. Eli mitäs tässä valittamista.

korkeuskäyrä

Näin hienoa kaupunkisiluettimaista korkeuskäyrää saa Garmin Connectiin piirrettyä, kun juoksee merenpinnan alapuolella. Korkeusvaihtelu ei kyllä vaikuta luotettavalta, koska lenkkireittini profiili muistuttaa oikeasti lähinnä pannukakkua. Mutta kivaltahan tuo näyttää joka tapauksessa. Baku on muuten Amsterdamin ohella ainoa pääkaupunki, joka sijaitsee merenpinnan alapuolella. 

Kahden viimeisen viikon mainittavin huomio on se, että penikkaiset sääreni ovat jotenkin vain parantuneet. Ensimmäistä kertaa koko huikean juoksu-urani aikana minulla on paria päivää pidempi ajanjakso, jolloin säärissäni ei ole mitään omituisia tai epätavallisia tuntemuksia. Olen hämmästynyt. Miten tämä voi edes olla mahdollista? Juoksen kovemmalla alustalla kuin koskaan. Minulla ei ole uusia kenkiä. En ymmärrä, mistä tämä voi johtua.

Toiseksi mainittavinta on syksy. Tai no, edelleen juoksen lähinnä kakkosella alkavissa lämpötiloissa, mutta koska aurinko painuu mailleen samoihin aikoihin kuin lenkkeilen, niin sehän tuntuu suorastaan viileältä. Askel on kevyt ja kaikki kesän helletuskailut alkavat vihdoin kantaa hedelmää. Voi elämä, kuinka hartaasti olen odottanut tätä. Sunnuntain lenkin olen edelleen käynyt juoksemassa aamuvarhain, jotta saan sen alta pois mahdollisimman aikaisin. Mielenkiintoista huomata, kuinka aamulenkki +18 asteessa nousevan auringon piinatessa on paljon epämiellyttävämpää kuin iltalenkki pari astetta lämpimämmässä auringon painuessa mailleen. Tämä vahvistaa ajatustani siitä, että aurinko on minulle enemmän juoksua rajoittava ja tuskastuttava tekijä kuin korkea ilmanlämpötila. Ah, kunpa kevät ei tulisi koskaan. 

Vko 39 (Runalyze)
Vko 39v (Runalyze)

vko 40 (Runalyze)
Vko 40 (Runalyze)

Nyt kun näitä viikkokoonteja katselee, niin onhan tässä vielä riittänyt lämpöä enemmän kuin kuvittelin ja varsinaiset syyskelit ovat edelleen tulematta. Eli varmaan mielikin tässä syksyn ja talven myötä tulee muuttumaan sen suhteen, pitäisikö kevään taas joskus tulla vai ei... Ehkä olen jonkinlaisen kuntopiikin harjalla ja siksi tuntuu, ettei homma ole ollut näin vaivatonta pitkään aikaan. Katselen vielä yhden kevyen (pelkkää peruskestävyyttä) viikon verran ja jos lentomoodi pysyy, niin pakko kisojen puutteessa heittää kehiin omatoimista testivitosta. Vähän tietenkin kuvottaa pelkkä ajatus, mutta jäänyt tahmea kesä sen verran vaivaamaan, että pakko päästä toteamaan, jotta kehitystä on sittenkin tapahtunut.

Helppouden tunteeseen vaikuttaa isosti myös se, että olen juossut vain yhden vauhtiharjoituksen (torstaisin) viikossa. Jalkojen väsymisen kannalta ero kahteen viikottaiseen vauhtijuoksuun tuntuu olevan massiivinen. Toisaalta väsyttävät raastoviikot kehittävät. Ehkä voisin kuitenkin vähän useammin heittää sekaan viikkoja, jolloin puhtaita pk-lenkkejä on neljä ja välillä viisi. Sinällään olen tyytyväinen nykyiseen viiteen juoksukertaan viikossa. En suunnittele ainakaan näillä näkymin paluuta neljään kertaan. Siirryin keväällä neljästä viiteen lähinnä koronarajoitusten tuoman tylsyyden takia.

Toissa viikolla minulla oli kohtaaminen kulkukoiran kanssa. Koira innostui lenkkeilystäni sen verran, että alkoi maistella nilkkojani. Ei purrut eikä edes näykkinyt, mutta kävelyksihän tuo meni. Koirakin sitten käveli rinnallani, mutta säntäsi heti takaisin nilkkoihin, jos otin juoksuaskeleen. Aloin jo ärsyyntyä, mutta lopulta koira kyllästyi ja lähti pois.

Syyskuussa kilometrejä kertyi yhteensä 175. Tämä on tammikuun jälkeen vuoden vähäjuoksuisin kuukausi. Ihan hyvin matkaa kertyi kuitenkin, mukaan mahtui jopa yksi täysin lenkitön seitsemän päivän putki.

Kahden viikon paras: Kevyttä menoa
Kahden viikon huonoin: Koira