50 minuutin raja jäi vielä 17 sekunnin päähän

Nyt kun Wienin maratonin sijaan tavoitteellisen harjoittelun kohteeksi on vaihtunut kisa X, jonka ajankohdasta ei ole mitään tietoa, niin pienoinen juoksumasennus on tullut kylään. Juoksen edelleen kyllä ihan kiitettäviä määriä ja jatkan niin kauan että kielletään, mutta aika pakkopullalta tämä touhu juuri nyt tuntuu. Pään pitää kuitenkin kasassa, kun missään ei voi käydä ja ketään ei nähdä. Vähän ehkä aivot meinasi sulaa tänään, kun tajusi, kuinka pitkäksi tämä poikkeustila tulee venymään. Jos tänä aikana ei tule avioeroa, niin ei varmaan koskaan. (Hemmetin kiinalaiset, ihan kaikkea ei tarvi syödä.)

Positiivisiakin juttuja kuitenkin on. Kisojen puutteessa juoksin tänään testikympin ja ennätyksestä tippui pois kaksi minuuttia. 50 minuutin raja jäi vielä 17 sekunnin päähän, mutta kisaoloissa olisin varmaan saanut puristettua vähän kovempaa. Tämä kehitys oli ihan odotettavissa, koska juostut kilometrimäärät ovat kasvaneet rajusti, mutta oma ennätys lämmittää aina mieltä. Syke 86% max ja tästä vedin sellaisen johtopäätöksen, että vähän olisi voinut kiristää.

Maanantaina kävin ensimmäisen kerran koskaan lenkillä pitkän lenkin jälkeisenä päivänä. Yleensä pitkää lenkkiä seuraa juoksuton päivä, mutta halusin kokeilla miltä tuntuu, kun jaloissa painaa edellisen päivän parikymmentä kilsaa. Olo oli aika kömpelö ja jäykkä, jalat pökkelöt. Mutta mukava oli huomata, että mitään suurempia taisteluja ei itsensä kanssa tarvinnut käydä. 11,3km, 6:49/km, 1h17min, syke 64% max

Viime viikon lenkitkin on päivittämättä. Laitan ne tähän ilman mitään jaaritteluja. Enpä noista enää sen kummemmin tuntemuksia tai mitään muuta muistakaan:

10.3. 9,7km, 6:49/km, 1h6min, syke 65% max

12.3. 12,9km, 6:08/km, 1h19min, 76% max

13.3. 9,7km, 6:30/km, 1h3min, 68% max

15.3. 21,1km, 7:04/km, 2h29min, 63% max

Viikkokilometrit: 53,4

Viikon paras: säännöllisyyteen kykeneminen vaikka tavoitekisa peruttu

Viikon huonoin: kiinalaiset

Sellainen havainto, että ensimmäinen kerta, kun viikon kaikki neljä lenkkiä on kestoltaan vähintään tunnin! Tässähän alkoikin löytyä riemulle aiheita oikein urakalla. Jos jatkaisin tätä postausta, niin kohta riemu varmaan repeäisi liitoksistaan.

Juoksemiselle pitäisi olla 15 plussa-asteen yläraja

Juoksumotivaatiota on joutunut kaivelemaan sieltä sun täältä. Käyn joka päivä moneen kertaan katsomassa Wienin maratonin sivuilta, joko tapahtuma on peruttu. Pitkästyttävää juosta 30 kilsan lenkkejä ihan vaan varmuuden vuoksi. Ääh. Clujin maratonin, jota pidin varamaratonina, voi varmaan jo jättää pois suunnitelmista ottaen huomioon, että Romania sulkee koulut huomisesta lähtien, ja rajoitukset varmaankin vaan laajenee tästä eteenpäin. Juoksemassa kävisin vaikkei mitään kisatapahtumaa olisi tiedossakaan, mutta sunnuntaiset puoli päivää vievät puolen kaupungin ympärijuoksut jäisivät kyllä tekemättä. Ärsytää vatvoa koko tautia tässä kirjoituksessa, kun sitä tulee muutenkin joka lävestä koko ajan.

Puolen kaupungin ympärijuoksu

Kevät tuli ihan rysäyksessä ja viime viikolla oli vuoden ensimmäiset +20 -kelit. Mukava oli päästä juoksemaan vähissä vaatteissa, mutta olipa turhan lämmin olo. Kuwaitissa ja Malawissa asuessa kuumuudessa lenkkeilyyn sopeutui jonkun verran, mutta kuumuudeen pitäisi olla jatkuvaa, jos haluaa ylläpitää saavutettua sietokykyä. Euroopassa talvi pilaa kesän aikana saavutetun sietokyvyn ja keväällä onkin sitten taas uusi lämpökestävyyden kasvattaminen edessä. Tympäisee ajatella kesän lenkkejä, kun jo nyt maaliskuussa ajatukset on sitä rataa, että juoksemiselle pitäisi olla 15 plussa-asteen yläraja.

Viime viikon tiistaina 11,8km, 7:06/km, 1h23min, syke 63% max. Tein sellaisen virheen, että lähdin arki-iltana lenkille keskustan läpi. Meni vähän pujotteluksi ja seisoskeluksi. Oma moka. Harmi, ettei tästä voi ketään syyttää. Yleensä kartan keskustaa muulloin kuin viikonloppuaamuisin. Muuten sujui oikein kevyesti eikä kaksi päivää aiemmin tehty 29-kilometrinen tuntunut missään. Todella rohkaisevaa huomata näin konkreettista kehitystä. Ei tarvi arvailla, että onko suunta oikea vai ei.

Torstaina oli sitten taas vähän vauhdikkaamaan lenkin vuoro. Neljä mailin vetoa kolme minuutin palautuksilla. Oli mukavaa ja helppoa. Varpaiden alapintojen rakot vaivasi vähän. En edes tiedä, kuinka kauan nuo ovat olleet olemassa. Yleensä havahdun niiden olemassaoloon silloin harvoin, kun vaivaudun rasvaamaan jalkoja. 11,3km, 5:52/km, 1h6min, syke 74% max

Lauantaina tuskailinkin sitten sitä, kuinka epämiellyttävää on juosta, kun on liian lämmin. Auringonpaiste tekee olosta vielä tukalamman ja kiukku alkaa puskea pintaan. Mutta jouduin pysähtymään ihmisten ja liikennevalojen takia vain viisi kertaa viiden kilometrin lenkin aikana. Korkeintaan kerran yhtä juostua kilometriä kohden on tässä kaupungissa oikein sujuvan reitin merkki! Tähän lenkkiin siis mahtui ankeutta ja iloa. 5km, 6:48/km, 34min9s, syke 65% max

Tuo puolen kaupungin ympärijuoku sunnuntaina sujui aivan yltiöllisen hyvin. Jalkoja alkoi vähän väsyttää vasta 25 kilometrin tienoilla. Olo oli lenkin jälkeen pirteä eikä minulle tyypillistä loppupäivän kestävää kylmyyttä ja nälkää tullut missään vaiheessa. Nyt vaan kun pääsisi sen maratonin jossain juoksemaankin! Tämä oli ensimmäinen pitkä lenkki Under Arnour HOVR sonic 2 -kengissä. En koko matkan aikana ajatellut kenkiä kertaakaan, joka on tietenkin hyvä merkki. 32,3km, 6:22/km, 3h25min, syke 71% max

Viikon kilometrit: 60,4

Viikon paras: pitkän lenkin helppous

Viikon huonoin: epävarmuus

Kaljoittelu tulee viemään mielenkiinnon

Pakollinen vuosivisiitti appiukon luo on ohi ja paluu normaaliuteen on koittanut. Ennen sukulaisvierailua oli muka kamalasti tekemistä ja sen jälkeen taas muka sitä sun tätä. Itseaiheutettua mukakiirettä, nykyihminen on siinä hyvä. Eikä huvittanut raahata läppäriä mukana reissulle ja puhelimella blogipäivytyksen tekeminen ei ihan kamalasti houkuttanut. Niin tuli sitten tällainen pieni tauko. Muutenhan appiukkolassa tuli näprättyä puhelinta ruutuaikatietojen mukaan n. kymmenisen tuntia päivässä... Oho.

Minulla on koko ajan sellainen tunne, että koronavirus tulee aiheuttamaan Wienin maratonin peruuntumisen. Olisi ihan helvetinmoinen harmistus, mutta kun olen asiaan jo nyt varautunut, niin tulen varmasti pääsemään asian yli aika nopealla tahdilla. Katselin jo, että Clujin maraton on kaksi viikkoa ennen Wieniä ja voisi tuonne ilmottautua ihan varmuuden vuoksi.

Seuraavanlaisesti on viimeisen kahden viikon aikana tullut juostua:

17.2. 8,1km, 6:48/km, 55min5s, syke 64% max

18.2. 9,7km, 6:00/km, 58min8s, 74% (7x400m vitosen kisavauhtia 200m palautuksilla)

20.2. 11,3km, 6:29/km, 1h13min, 71%

21.2. 17.9km, 6:43/km, 2h, 68%

Tämä oli kyllä uskomattoman huono viikko. Askel painoi, olo oli jäykkä ja ei vaan huvittanut yhtään. Puristin kaikki lenkit viiteen päivään, koska lentokentällä piti olla puoli viiden maissa lauantaiaamuna. Suhteellisen realistisena ihmisenä tiesin, että kaljoittelu tulee viemään mielenkiinnon miehen kotiseudulla. Enkä halunnut olla niuhottava ilonpilaaja tyyliin emmä voi, kun pitää juosta.

Viikkokilometrit: 47,1

Viikon paras: ei viikonloppujuoksua

Viikon huonoin: kaikki

---

Viime viikon keskiviikoksi olin suunnitellut sukulaisvierailun ainoan lenkin. Ajattelin, että elimistö olisi ehkä jo toipunut viikonlopun ilotteluista. Väärässä olin. Wales on myös täynnä mäkeä ja kukkulaa, mikä oli pannukakkumaisen Bukarestin jälkeen aikamoinen koettelemus. Teinpä vielä vetotreenin, jottei vain ole liian helppoa. Hengissä tuostakin selvisi, vaikka välillä tuntui, ettei ole mahdollista. Tuuli oli todella kylmä. Olin muutenkin jäässä koko loman ajan. Hyvin olen unohtanut, kuinka kylmä Brittein saarilla voi olla, niin ulkona kuin varsinkin sisätiloissa. 8,2km, 5:51/km, 48min11s, syke 81% max (5x800m kympin kisavauhtia 200m palautuksilla)

Perjantaina pääsikin takaisin kotiin. Kolme juoksukertaa tekemättä, joten meni pe-la-su -hommaksi. Ei mitenkään ihanteellista, mutta joskus on pakko soveltaa.

Pe 9,7km, 7:05/km, 1h8min, syke 66% max

La 6,6km, 6:26/km, 42:38, 67%

Su 29,2km, 6:36/km, 3h12min, 68%

Pitkän lenkin liikennevaloissaodottelusaldo: 23min

Meno oli velttoa ja tahmeaa sunnuntain pitkää lenkkiä lukuunottamatta. Olo oli niin pirteä ja elinvoimainen, että tein vielä puolen tunnin kuntopiirin tuon 29km:n lenkin päälle. Uudenlainen ihme tämäkin. Tekikö olutkuuri sitten hyvää vai huonoa, vaikea päättää.

Viikkokilometrit: 53,8

Viikon paras: pitkän lenkin keveys

Viikon huonoin: Walesin mäkisyys  

Helmikuussa tuli juoksua yhteensä 198km, joka on oma ennätykseni.