Sohvalla makoilu yhdistettynä noin kahdeksaan tuntiin liikuntaa viikossa

Tänään olen kertaalleen päättänyt lopettaa juoksemisen. Hetken päästä päätin jatkaa juoksemista, mutta antaa tämän blogin painua blogien varsin täydelle hautausmaalle. Näistä ajatuksista on aikaa n. kahdeksan tuntia. Täysi työpäivä on sopiva pituus siihen, että pyörtää päätöksen kuin päätöksen. Näihin aikuismaisiin, kiukkuisiin aatoksiin johti mikäs muukaan kuin testijuoksu! Juoksin maaliskuussa kympin aikaan 50:17. Olen juossut tuon jälkeen paljon. Enemmän kuin koskaan. Yli 1000 kilometriä äkkiä ynnättynä. Mutta tänään en vieläkään päässyt kymppiä alle 50 minuutin. Mitä ihmettä. Olin eka suorastaan pöyristynyt ja vähän myöhemmin annoin kiukun ja itsesäälin ottaa vallan. Kehittelin päässäni syitä siihen, miksi näin kävi. Siis muitakin syitä kuin että kunto nyt vain on tämä.

Ensimmäisenä tietenkin on tämä hemmetin ikikesä, joka ei varmaan lopu suurinpiirtein koskaan. Olisi välillä edes viileämpi ajanjakso, niin pääsisi juoksemaan ilman kuolemista. Tarkoitan nyt sellaista viileää, mikä Suomessa koetaan viileäksi. Maaliskuun kympissä lämpötila oli +14, tänään +21 klo 7 kun juoksun aloitin. Sain tietenkin herätä neljältä, jei. +21 tarkoittaa keskimäärin 5-9 sekuntia hitaampia kilometriaikoja. Mutta minä ajattelin, että olisin optimaalisissa sääoloissa jopa alle 49 minuutin kunnossa ja siitä laskeskelin, että vähän lämpimässäkin pitäisi mennä alle 50. No mutta ei mene. Olisin kuolla kupsahtanut todennäköisemmin kuin rikkonut 50 minuutin rajan. Maaliskuun kympissä keksisyke oli 168 ja maksimi 180. Tänään vastaavat lukemat olivat 179 ja 192. Kamalan iso ero. Onni onnettomuudessa on se, että en tuolloin maaliskuussa repinyt irti maksimisuoritusta. Tämä itku olisi vielä isompi, jos maaliskuun vertailuaika olisi parempi.

Olenko juossut liikaa? En usko. Kilometrimäärät ovat nousseet varsin maltillisesti. Leposyke aamuisin ei ole koholla. Mitkään juoksujen datatiedot eivät viesti liian kovasta rasitustilasta. Tietenkin jalat ovat välillä väsyneet ja kököt, mutta eikö se vähän niin kuin kuulu asiaan. Juoksemisen lisäksi teen kaksi kotikuntopiiriä viikossa. Muu arkiaktiivisuuteni on ollut täysi nolla koko korona-ajan. Vaikea kuvitella, että sohvalla makoilu yhdistettynä noin kahdeksaan tuntiin liikuntaa viikossa voisi johtaa ns. ylikuntoon. Toki venyttelen ja teen lenkkien jälkeen vähän corea plus lonkkien liikkuvuusharjotteita, mutta nämä nyt menevät lähinnä kehonhuolto-osastoon. 

Entäs muu palautumiseen vaikuttava arki? Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä eikä oikeastaan mitään velvotteita, jotka vievät isommin aikaa ja energiaa. Stressiä on koko ajan, kun tulevaisuus on niin epävarmaa, mutta ei tämäkään mitään mahdotonta ole. Nukun pääsääntöisesti hyvin, 8-10 tuntia yössä. Joitakin hajaviikkoja on ollut, kun uni on ollut katkonaista ja huonoa.

Olen kasvissyöjä. Inhoan tofua ja soijaa. Siinäpä sitä sitten ollan proteiinin äärellä. Tästä voisi varmaan pitää pari viikkoa päiväkirjaa, että kuinka paljon proteiinia tulee syötyä. Tänään on mennyt 80 grammaa, kun vielä päivällinen on syömättä. Näppituntuma on, että tänään tulee enemmän kuin keskivertopäivänä. Syön yleisesti ottaen mieluummin munkkeja kuin kananmunia.

Tietenkin voi olla, että harjoittelu on ollut vääränlaista. Mutta eihän tämän pitäisi olla mitään rakettitiedettä. Olen juossut viime ajat viisi kertaa viikossa, yhden intervalliharjoituksen ja toisen tempojuoksun. Muuten peruskestävyyttä, ja tästä on tullut lipsahduksia todella, todella harvoin. Harjoittelusta en täten kyllä osaa sen kummempia johtopäätöksiä vetää.

Epämukavuuden kestämisessä on parannettavaa, Tuskastun, kun hikipisaroita valuu suuhun. Tuskastun, kun pää on kuuma kekäle. Tuskastun, kun jalat painaa tonnin ja käsivarsia pakottaa. Vaikka en käsillä toistaiseksi ole juossutkaan. Pitäisi ehkä kokeilla. Mutta kuten todettu, tänään ei kyllä syketietojen perusteella olisi pystynyt nopeampaa etenemään.

Vko 33 (Runalyze)

Vko 34 (Runalyze)

Mitään viikon parhaimpia ja huonoimpia hetkiä ei tällä kertaa irtoa. Jatketaan kesän loppuun kärsimistä. Vitosta tai kymppiä en ihan hetkeen aio testimielessä juosta. Juoksutapahtuma voisi motivoida, mutta niitä ei vain ole tiedossa aikoihin. Ensimmäisiä ensi kevään tapahtumiakin on jo peruttu. Todella lupaavaa.