Keventelyviikot ovat menneet vähän turhan paljon kevennellen. Ensin vaivasi jalkaterän ulkosyrjän jänne ja nyt ei-saman jalan polvitaipeen ulkosyrjän jänne. Pakastehernepussi on tullut tutuksi. Olen kyllä päässyt juoksemaankin ja kahden tunnin lenkinkin juoksin ihan ongelmitta. Mitään paniikkimielialaa ei siis ole. Sen verran runsaasti juoksin maratonharjoittelun aikana, että ei kamalasti ihmetytä tälläinen pieni vaivasuma. Jalkaterän kanssa olin ensin vähän huolissani, koska se paisui pullataikinana ja oli niin arka, ettei sen varaan pystynyt astua. Tämä akuuttivaihe kesti kuitenkin vain vuorokauden, joten mitään pitkää totaalijuoksutaukoa ei tullut. Kaksi lenkkiä jäi muistaakseni väliin. Polvitaipeen vamma tuntuu todella lievältä, mutta skippasin kuitenkin tämänpäiväisen lenkin. Tässä vaiheessa sillä ei muutenkaan ole juuri mitään väliä. Käyn ehkä pari kilsaa löntystämässä huomenna. Muuten aion putkirullailla ja venytellä.
Ljubljanan maratonia (tuleva sunnuntai) ei varmaan enää tässä vaiheessa tulla perumaan. Lentojakaan tuskin, joten vahvasti näyttää siltä, että pääsemme matkaan. Miehen työpaikalla on ollut aika paljon koronaa kahden viime viikon aikana ja se toki hieman ahdistaa. Myös kaverilla todettiin korona, hänet tapasin muutama päivä ennen positiivista testiä. Flunssaakin tuntuu olevan paljon liikkeellä. Tekisi vain mieli olla kotona ja tilata ruuat kotiin.
Hiilaritankkaus alkoi tänään. Ei mikään ongelma, koska hyvä leipä on lähes tulkoon parasta sellaista syötävää, mitä ei lasketa herkuksi. Muuten saa tankkaus mennä herkkulinjalla. En ole yleisesti ottaen kamalan innostunut terveellisestä syömisestä ja tällä tasolla se tuskin lopputulokseen vaikuttaa.
Säätilan tsekkailu on toki kiivaasti käynnissä. Tällä hetkellä ennusteet lähdön aikoihin on +4 ja neljä tuntia myöhemmin +10. Puolipilvisestä aurinkoiseen, ei tuulista. Pakko sanoa, että kelpaa oikein hyvin. Toivottavasti tulee myös toteutumaan.
Juoksin viime viikolla muuten vaan testivitosen. Pääsin joitakin sekunteja alle 23 minuutin. Mielessäni ajattelin, että olen juossut niin paljon, että ennätys paranisi roppakaupalla. Olin siis ensin vähän pettynyt. Myöhemmin kuitenkin järkeilin, ettei maratonharjoitteluohjelma ole kovin ihanteellinen tapa parantaa vitosen aikaa. En ole edes juossut tempovauhtia kovempaa moneen kuukauteen. Sen lisäksi olin juuri toipunut jalkaterävammasta ja kolkuttelin polvitaivevamman porteilla. Eli lopputuloksena olin sitten kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon aikaan.
Olen järkeillyt, että minun pitäisi kyetä juoksemaan maraton alle neljään tuntiin. Samalla kuitenkin tiedostan, että eka maraton on eka maraton. Mieluummin pääsen maalin kuin lähden kokeilemaan maksimaalisen suorituksen rajoja. Toivon, että pääsen pirteänä lähtöviivalle. Pe-la -yö menee matkustaessa ja seuraava yö varmaan huonosti nukkuen, koska olen kova jännitämään suurinpiirtein kaikkea, mutta varsinkin kaikkea uutta.
Luottavaisin mielin kuitenkin kohti sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti