Tahmea, suihkuton puoliväli

Frentsh fraisseja urheilijalle

Olen edennyt maratonharjoitteluohjelmassa puoliväliin. Hermostuttaa jatkaa, koska nyt on edessä ne suurimmat viikkokilometrimäärät. En ole vielä edes ilmoittautunut kisaan enkä varannut lentoja. Epätietoisuus on inhottavaa. Maratonin kohdemaassa koronatartunnat nousevat iloisesti ja tapahtuman perumisen mahdollisuus jyskyttää takaraivossa. Suunnitelma on siis Ljubljana 24.10. ja backuppina aika mäkinen Kiova samana päivänä. Tarkkailen lentojen, joita on kovin vähän ylipäätään, hintoja lähes päivittäin. Äh. Olen kateudesta vihertävänä lukenut juoksubloggaajien kisaraportteja. Kunpa minäkin pääsisin kisaamaan! 

Vko 33 (Runalyze)

Viime postauksessa tuskailin korkeita sykkeitä ja epäilin matkustamisen epäsäännöllisine päivärytmeineen olleen syyllinen. Tämä vahvistui aika lailla heti Bakuun palattuani, koska sykkeet rauhoittui saman tien. Toissa viikolla pitkä lenkki tosin oli niin kamala, että hetkellisesti ajattelin, etten ikimaailmassa tule selviämään maratonista säällisessä ajassa. Helle tuntui aivan pökerryttävältä, vaikka pahimman kuumuuden välttääkseni lähdin kotoa vasta klo 21 maissa. Lenkin viimeiset kaksi kilometriä vilkuilin kelloa 10-20 metrin välein. Päässä tuntui kiehuvan ja ihmettelin käsivarsien valkoisia pisteitä. Vasta myöhemmin kotona tajusin, että nehän olivat hikoilusta syntyneitä suolakiteitä. Ei kummakaan, että kissa, jonka viereen istahdin lenkin oltua ohi, oli niin innokas nuolemaan ihoani... Kotiin raahustaessani mietin, kantaisiko sisäpihan vartija minut ylös viidenteen kerrokseen, jos pyytäisin. Olo oli niin uupunut. Tämä oli varmasti yksi kamalimmista juoksutreeneistäni ikinä. Mitään vahinkoa ei olisi syntynyt, vaikka olisin lopettanut juoksemisen kaksi kilometriä aiemmin. Mutta kun ei vaan voi, jos harjoitusohjelmassa muuta lukee. Ei, vaikka silloin kaksi kilometriä ennen loppua olin juuri siinä kohdassa, josta normaalisti käännyn kotiin.

Vko 34 (Runalyze)

Viime viikolla helteet toki vain jatkui ja jouduin juoksemaan taas aivan liian myöhään joka päivä. Yöunet häiriintyy ja sepä vasta saakin ihmispolon vihaiseksi. En tiedä, remppaako joku talossa asuntoa vai kunnostetaanko vesijohtoverkkoa, mutta joka tapauksessa hanasta ei ole varsin usein tullut vettä viime aikoina. Kun on juossut 28 asteessa, niin olisi kiva käydä suihkussa ennen nukkumaan menemistä. Tämä luksus jäi viime viikolla kaksi tai kolme kertaa väliin ja voi yökkis, kuinka ällöttävä olo ujuttautua lakanoihin kuivunut hikikerros iholla.

Viime viikon pitkä lenkki sujui sen sijaan mallikkaasti. Askel oli kevyt ja kuumuuskin oli jotenkin siedettävää. Testasin High5:n isogeelejä, jotka on ihan kuin mehua eikä yhtään hyytelömäisiä. Nettisivuillaan kovasti mainostavat repäisypakkausta, mutta olipa vaikea saada auki. Jouduin juoksupaidan helmaa apuna käyttäen avaamaan ja sittenpä oli geelijuomasta tahmeana niin paita kuin kädetkin. Mutta tämä oli hyvä viikko ja uusi uskon siemen on taas kylvetty. Nouskoon pintaan.