Mikä urheilija tuokin kuvittelee olevansa

Juoksin eilen vitosen testilenkin kahden kevyemmän harjoitteluviikon päätteeksi, 23:36. Olin ensin aika pettynyt aikaan. Jotenkin kuvittelin, että parannusta edelliseen tammikuiseen ennätykseen tulisi enemmän kuin 20 sekuntia. Ajattelin, että parin viime kuukauden ennätysmäiset juoksumäärät näkyisi automaattisesti huimana tulosparannuksena. Vähän myöhemmin kotona toipuessani olinkin sitten jo ihan tyytyväinen. Onhan valtaosa harjoittelustani ollut maratonille, ei suinkaan vitoselle, tähtäävää ja 20 sekuntia on kuitenkin aika paljon lyhyellä matkalla. Nälkää parempaan suoritukseen jäi sen verran, että seuraavat kaksi kuukautta aion harjoitella tavoitteena nimenomaan vitosen ajasta sekuntien tiputtaminen pois. Olen vielä niin alkuvaiheessa juoksu-urallani, että uusien ennätysten juokseminen on kovin motivoivaa.

Heräsin testijuoksuaamuna jo klo 6, koska halusin syödä aamiaisen ja ehtiä saada juoksun alta pois ennen kuin aurinko paisteellaan pilaa koko jutun. Odottelin syömisen jälkeen kolme tuntia ja suuntasin ulos. Epäilin, että aamianen tulee vellomaan mahassa ja aiheuttamaan kuvotusta. Niinhän siinä sitten kävikin ja lisäsi osaltaan juoksun kärsimysastetta. Olisi siis pitänyt herätä vieläkin aikaisemmin. Muuten ajatukset kulki tuttua rataa. 1,5 kilsan jälkeen tuntui, etten ikimaailmassa pysty ylläpitämään vauhtia loppuun asti. Joskus näin on käynyt jo 800 metrin kohdalla, joten voisiko tästä päätellä, että ihan täysiä en kuitenkaan kyennyt menemään? No, olo oli ihan tarpeeksi huono näinkin. Loppuun asti pystyin kuitenkin rimpuilemaan ja jonkinlaisen loppukirinkin ottamaan. Lopetin juoksemisen samalla nanosekunnilla, kun kello ilmoitti matkan täyttyneen. Olisin heittäytynyt maahan makaamaan, mutta muiden ulkoilijoiden läsnäolo esti. Pelkään, että muut katsovat täysillä juoksevan kamppailua ja miettivät, mikä urheilija tuokin kuvittelee olevansa, eikö vähempikin riittäisi. Siispä vapisevin jaloin kävelin eteenpäin, vaikka jokainen soluni halusi halata jalkakäytävää. (Kilometriajat: 4:45, 4:48, 4:41, 4:48, 4:34) Olin kiitollinen siitä, että rääkki oli tältä erää ohi. Pian taas unohtuu, kuinka hirveeä täysiä juokseminen on ja alkaa seuraavan testijuoksun odottelu.

Vko 17 (Runalyze)

Ensimmäinen  keventelyviikko oli ehkä vähemmän kevyt kuin muistin. Eipä tuossa kovin lyhyitä pyrähdyksiä tullut tehtyä. Kilometrimäärä jäi kuitenkin viime aikojen ennätyskilometriviikkoihin verrattuna vaatimattomaksi, joten teki varmaan tehtävänsä. Onnistuin juoksemaan kaikki lenkit lämpöä ja aurinkoa välttääkseni aamulla. Tämä tapa jäi kuitenkin yhden viikon ihmeeksi... Ei kamalasti yllätä, kun aamut eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Viikon paras: Keskiviikon vetotreeni 

Viikon huonoin: Aamujuoksujen sykkeet

Vko 18 (Runalyze)

Kuluneesta viikosta jäi hyvä mieli, vaikka kesälämpötilat kiukuttaakin. Totuttelua vaatii taas. Unohtunut jo, että Malawissa nämä juuri ja juuri kahdenkympin yläpuolelle nousseet lämpötilat olivat mukavan viileitä juoksukelejä. Ja helpottaahan tämä taas lokakuussa kuitenkin. Kunhan eka pahenee.

Viikon paras: Vitosen ennätys

Viikon huonoin: Liian lämmin

Ihan mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka monet täällä lenkkeilevät edelleen pitkissä hihoissa ja lahkeissa, kun itselle lyhyet shortsit ja hihaton paita on liikaa. Pipopäisenkin juoksijan bongasin torstaina lämpimässä tihkusateessa taivaltaessani. Oli nihkeä olo ja haaveilin kylmästä kaljasta, kun pipopää painoi ohi ja varmaan piti minua ihan tärähtäneenä väärinpukeutujana.

Huhtikuun kilometrisaldoksi kertyi 248.