Hartaasti ja suurella kärsimättömyydellä odotettu säätilan viileneminen toteutui ja pääsin juoksemaan viime viikon pitkän lenkin ihan reilusti alle 30 asteen lukemissa. Voi riemua! Ero on aivan uskomaton. Ei ole tunnetta, että olisi koko ajan ylikuumenemisen partaalla. Vesipullokin pysyy paremmin kädessä, kun kämmenet ei valu hikeä ihan tolkuttomasti. Ilta- ja yöjuoksuiksi homma on edelleen mennyt, mutta kaikki helpotus on tässä tilanteessa kotiin päin. Jos joskus vielä harjoittelen maratonille, niin saa kyllä luvan olla kevätmaraton. Ellen sitten joskus löydä itseäni asumasta viileän kesän maassa. Mutta tärkeintä on juuri nyt se, että kamalat hellejuoksut on aikalailla ohi ja taputeltu tälle vuodelle. Odotukset maratonharjoittelun loppuosan onnistumisesta on korkealla ja sieltä onkin sitten pitkä ja ankea mätkähdys maahan, jos vaikeuksia ilmenee.
 |
| Vko 35 (Runalyze) |
Viiden kilometrin lenkeistä on tullut vähän sellaisia, että niiden takia ulos vaivautuminen tuntuu hivenen turhalta. Samalla vaivalla voisi juosta edes kilsan tai kaksi enemmän. Olisin voinut tiistaina edes 100 metriä pidemmälle taivaltaa. Elokuun kokonaiskilometrimääräksi nimittäin tuli 249,9. Tiistain inhottavin osuus oli lihaskuntoharjoittelu. Ähh. Miksi se on niin vastenmielistä? Parin kuukauden tauon jälkeen vielä tavallistakin nihkeämpää. Paikat tuli tietenkin aroiksi ihan huolella. Jotenkin taas pakko saada lihaskuntoilu osaksi normaalia rutiinia. Kuten myös putkirullailu. Venyttely sentään pysyi matkassa kesän läpikin.
Keskiviikkona jäykillä ja kipeillä lihaksilla kesti aika kauan, että juoksuun tuli yhtään sujuvuutta. Tökstökstöks. Juoksin kuitenkin lopulta ihan hyvän viiden kilsan tempo-osuuden. Lämpötilakorjattu tempovauhti oli 5:35/km.
Torstaina olikin pitkästä aikaa sellainen tuuli, että teki mieli kiroilla. En kuitenkaan kiroillut. Säästän ne hetket talveen. Nyt tuuli sai sentään lämpötilan tuntumaan siedettävämmältä. Jalat tuntui yllättävän hyviltä, vaikka en ollut pitkään aikaan juossut yli kympin lenkkejä peräkkäisinä päivinä.
 |
| Muutos suunnitelmiin |
Viikonlopulle oli suunniteltuna kaksi lenkkiä. Perjantaina kävi kuitenkin perinteiset kaljan kanssa ja lauantai oli sanalla sanoen kamala. Vielä sunnuntainakin ajatus 18 mailin, eli 29 kilsan lenkistä oli epävarma ja uuvuttava. Sitten se sujuikin ihan täyskympin arvoisesti. Vähän viileämpää, muutama aste voi merkata paljon. Geelit ja vauvanruokasosepussit eivät aiheuttaneet mitään tuntemuksia vatsassa. Käytössäni on rajallinen määrä geelejä, joten joudun vähän soveltamaan, että saan geelit riittämään. Kehoa vasten flipbeltissä lämmennyt banaanisose ei ollut kummoinen makuelämys, mutta omena-persikkaa söi ihan ilokseen. En oikeasti keksi mitään valitettavaa koko lenkistä. Viimeisen 1,5 kilsaa nostin vauhtia ja helposti rullasi 5:40/km. Tuli sellainen tunne, että voisin juosta maratonin vaikka nyt heti.
Bulevardilla on ollut ihmisiä tungokseksi asti. Varsinkin klo 22 eteenpäin ihmismäärä on suorastaan huumaava. Ennalta-arvaamattomat potkulautailijat ja täysiä veivaavat pyöräilijät välillä suorastaan pelottavat. Todistin myös todella rajun kahden pyöräilijän kolarin. Jotenkin ihmeen kaupalla molemmat teini-ikäiset pyöräilijät onnistuivat kierähtämään nurmikon kautta jaloilleen, vaikka toinen lensi pyörän ohjaustangon yli. Kypäriä ei täällä näy edes pikkulapsilla. Aikamoinen villi länsi koko rantakatu iltaisin. Koulut alkavat viikon päästä, joten ehkä se sen myötä rauhoittuu.
Viikon paras: helppo pitkä lenkki
Viikon huonoin: kalja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti