maanantai 20. syyskuuta 2021

Viikko 37: kulkukoirakohtaaminen ja pfizer-olot

juoksijan ruokavalio
Ravintoarvot kohdillaan

Todella pitkien lenkkien jälkeen ei ole ruokahalua. Vaikka lenkin aikana, yleensä jossain 20 kilometrin paikkeilla, vatsassa murisee ja möyrii nälkä, niin kotiin päästyä ei tee mieli juuri mitään. Tai ei ainakaan mitään edes vähän terveellistä. Koska jotain olisi kuitenkin saatava syötyä, niin yritän yleensä väkisin syödä edes vähän. Tuloksena ruuan siirtelyä lautasella, pientä närppimistä ja nakertamista, ja suunnatonta kuvotuksen tunnetta. Esim. tofu on alkanut muutaman pakkosyöntiyrityksen jälkeen ällöttää niin paljon, että en varmaan ihan hetkeen tule tofua syömään. Kyseessä ei ole varsinaisesti mikään herkkuruokani, joten ei harmita kamalasti. 

Jos kotiudun lenkiltä klo 22:30, niin en viitsi kovin montaa tuntia odotella ruokahalua. Joten lopulta syön ihan mitä vaan, jotta pääsen nukkumaan. Kaksi pakettia currypikanuudeleita, pari suklaavanukasta ja jäätelöä. Aamuyöstä voi sitten vielä käydä syömässä ne toiset kaksi vanukasta. Tämmöisen setin jälkeen seuraavana päivänä tekee mieli kurkkua, paprikaa ja vesimelonia.

Vko 37 (Runalyze)
Vko 37 (Runalyze)

Taas on takana kokonaisuutena hyvä viikko, vaikkei niin loistelias kuin edeltävä viikko. Varsinkin torstain 13 kilometriä maratonvauhdilla oli kepeää ja kivaa. Ilmankosteus on ollut vuodenajalle tyypillisesti aika korkea, joten se on tehnyt olosta vähän tukalampaa. Muutenkin on jännä juttu, kuinka viilentyneet kelit ovat alkaneet tuntua siltä, että saisi kyllä viilentyä lisää! Ensin olin niin tyytyväinen, kun pahin kuumuus loppui. Mutta jo nyt olen sitä mieltä, että edelleenkin liian lämmin... Vähän kiittämätöntä ehkä. Ei-juoksuelämään on juuri nyt lähes täydellistä, kun ei enää edes iltapäivällä mene yli 30 asteen, mutta kuitenkin edelleen tarpeeksi lämmin iltaisinkin. Kunhan ei tarvi juosta.

Lauantaina oli tarkoitus juosta kolme tuntia, mutta 20 mailia on siinä kohden niin ärsyttävän lähellä, että ei vain malttanut taaskaan lopettaa. Oli muuten kolmas tosi pitkä lenkki kahden viikon sisään ja kyllähän se vähän tuntui. Varsinkin kun perjantaina tein aivan liian intensiivisen lihaskuntotreenin alavartalolle. Olen myös huomannut, että nesteet alkaa hölskyä aika pienestäkin määrästä. Taisin juoda alle litran koko lenkin aikana. Alkaa käydä viikot vähiin totutella suurempiin nestemääriin. Jano oli tietenkin ihan tolkuton lenkin jälkeen. Kun googlailin tuota ruokahaluttomuutta, niin monet olivat sitä mieltä, että kunhan on saanut kroppansa suurinpiirtein nesteytettyä, niin ruokahalu nostaa päätään. Koska juoksen itseni niin nestevajaiseksi, niin tuolla teorialla minulla meneekin pieni ikuisuus ennen kuin tekee mieli ruokaa.

Pitkään lenkkiin toi mausteensa kolme kulkukoiraa. En huomannut niitä ollenkaan, kun säntäsivät perääni pimeästä takavasemmalta. Nämä on aina yhtä inhottavia ja sykkeet nostattavia kokemuksia. En usko, että olivat varsinaisesti aggressiivisia, mutta juokseminen sai saalistusvietin heräämään. Olisin laittanut kävelyksi, jos olisin koirat etukäteen nähnyt. Koirat piirittivät minut ja unohdin kyllä kaikki neuvot, kuinka pitäisi toimia. Sen sijaan aloin huitoa vesipullollani päämäärättömästi ja kiroilla kovaan ääneen. Varmaan siis pitivät minua uhkana ja innostuivat tuosta lisää. Sitä kyllä mietin, kun tuollaisessa tilanteessa ei saisi kääntää koiralle selkäänsä, että on aika vaikeaa, jos joutuu useamman keskelle.

katukissoja
Viattomia katukissoja

Yöllä heräsin hiestä läpimärkänä ja koko vartaloa kolotti. Säikähdin hirveästi, että olen treenannut aivan liikaa ja jonkunlainen rasitustila iskenyt päälle kertaheitolla. Otin ibuprofeenia, join vettä ja nukuin levottomasti loppuyön. Aamulla olo oli jyrän alle jäänyt. Sitten päähäni pälkähti, että kävin lauantaiaamuna toisella Pfizerillä, joten eiköhän nämä olot mene sen piikkiin. Sunnuntain palauttavan lenkin jätin suosiolla väliin. Nyt maanantaina olo onkin taas ihan normaali. 

Viikon paras: rajattomasti pikanuudeleita
Viikon huonoin: rajattomat koirat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti