Kolme viikkoa maratoniin

Runalyze herjaa minun olevan 67% maratonkunnossa. Vuosi sitten sama lukema oli 84. VO2max myös hienossa alamäessä.

En ole ollenkaan valmis. Kaikki on nyt kuitenkin tehty ja enää en voi mitään sille, miten asioiden tila sattuu olemaan. Toivoin kyllä, että tuntisin olevani valmiimpi ja myös paljon paremmassa kunnossa. Näin ei käynyt ja syitä olen pohtinut, vaikka siitä ei mitään apua olekaan tähän hätään. En mielestäni oikein päässyt touko-kesäkuun loukkaantumistauon jälkeen missään vaiheessa samaan kuntoon, missä olin keväällä. Lenkit ovat tuntuneet joko tahmeilta tai ihan ookoolta. Oikeastaan ainoat selkeän positiiviset ja kannustavat juoksufiilikset olivat tällä viikolla. Kiva, että sellaisiakin ehti tulla, mutta olisi saanut olla enemmän.

Harmittaa, että en viime vuonna ensimmäiselle maratonille harjoitellessani kirjoittanut enemmän tuntemuksia ylös. Olisi helpompi verrata. Nyt pitää yrittää turvautua hatariin muistikuviin. Siis todella hatariin. Harvemmin sitä muistaa, miten kolmen tunnin lenkki sujui vuosi sitten. Entäs intervallitreeni tuona tiettynä päivänä, kun sääolosuhteet olivat samanlaiset kuin tämänvuotisen maratonharjoittelun vastaavassa treenissä. Olinko silloin yhtä väsynyt ja tuntuivatko jalat päivä toisensä jälkeen palautumattomilta. Selailen harjoituslogia edestakaisin vertaillen syyskuuta 2021 ja syyskuuta 2022. Tarkastelen juostuja määriä, vauhteja, sykkeitä. Miksi olen juossut lähes 3,5 tunnin lenkkejä ja seuraavana päivänä vielä 10 kilsaa päälle. Siis mitä, tuolloinkin oli muka noin kuuma, enkö muka lähes kuollut, tänä vuonna olen kyllä meinannut kuolla kuumuuten monta kertaa. Äh, kunpa olisi muistiinpanoja enemmän, niin ei tarvisi ihmetellä ja arvailla. Sitä faktaa se ei tietenkään muuttaisi, että Runalyzen data näyttää kuntoni olevan tänä vuonna huonompi. Toivottavasti saan kompensoitua sitä edes vähän vähäisellä maratonkokemuksellani. Viimeksi sitä ei ollut yhtään.

Viime vuonna maratonin (3:58) jälkeen laitoin tälle vuodelle tavoitteeksi 3:45. Eipä tule tapahtumaan ja ei ole ollutkaan enää tavoitteena missään vaiheessa tämän harjoittelusyklin aikana. Aion kuitenkin lähteä alle neljän tunnin vauhtia. Jos tulee hyytyminen tai keskeytys, niin sitten tulee. Pelkkä maaliin pääseminen ei ole minulle asia, josta mitenkään ylenpalttisesti ilahtuisin. Mieluummin yritän sellaiseen aikatavoitteeseen, jota pidän itselleni hyväksyttävänä. Jos tulee keskeytys, se harmittaa ihan yhtä paljon kuin jos aika painuu tuon keinotekoisen hyväksymisrajani väärälle puolelle. Juoksuharrastukseni on varsin aikakeskeistä ja se suotakoon, vaikka tuntuu olevan ainakin naisharrastajien keskuudessa aika epäsuosittu lähestymistapa. 

The hay is in the barn. Toivon vain, että heinää olisi vähän enemmän. Kolmen viikon keventelyn haluaisin tietenkin tuntuvan todellakin kevyeltä ja sitä kautta saavani lisää uskoa touhuun. Usein toki varsinkin ensimmäinen keventelyviikko on tukkoista ja epävarmuutta kasvattavaa. Ja nyt kun juoksuohjelmaa vilkaisin, niin eipä tuleva viikko mitenkään erityisen keveä edes ole muuten kuin piikkiviikkoihin verrattuna. Pitkä lenkkikin on 2,5 tuntia.  

Olen kyllä tyytyväinen siihen, että ylipäätään olen pystynyt harjoitella ja näyttää siltä, että pääsen lähtöviivalle asti. Loukkaantumisen jälkeiseltä tauolta palattuani kesäkuussa jouduin kasvattamaan kilometrimääriä isolla riskillä ja kaikkien oppien vastaisesti ehtiäkseni edes harjoitella maratonille. Joskus, tai no omalla kohdallani lähes aina, on vaan niin helppoa unohtaa ne asiat, joiden toteutumisesta pitäisi olla iloinen. 

Syysflunssa, ja tietääkseni myös korona, on minulla tietenkin sairastamatta, joten hyvinhän tässä ehtii vielä mennä kaikki oikein kunnolla pieleen.

Vko 36 (Runalyze)

Vko 37 (Runalyze)

Vko 38 (Runalyze)