Viikonloppuna vuorossa oli lauantain lyhyt pk-lenkki ja sunnuntain pitkä lenkki. Kieltäydyn käyttämästä sanaa pitkis. Siitä tulee mieleen pitkikset, eli naisten pitkät kalsarit. Sittemmin pitkiksistä tehtiin salonkikelpoiset ja nimi muuttui leggingseiksi.
Sunnuntain pitkälle lenkille en mitenkään riemusta hihkuen lähtenyt. Liikennevaloissa seisoskelu harmitti jo valmiiksi. Garminin mukaan paikallaan oloa kertyikin vartin verran. Pysäytin kellon myös kauppareissun ajaksi, mutta siihen ei kolmea minuuttia kauempaa mennyt. Lähipuistossa näkyi olevan parikymmentä juoksijaa, mutta oman lenkkini varrella moisia tuli vastaan kokonaiset kaksi kappaletta. Teki mieli vilkuttaa, mutta hillitsin itseni. Lenkin jälkeen oli kylmä ja nälkä. Kylmyys jatkui tuntikausia. Söin ja söin. Join teetä ja makasin viltin alla. Kesälläkin kärsin tästä pitkien lenkkien jälkeisestä kylmyydestä, vaikka silloin asunnon sisälämpötila oli usein 30 astetta. Olen tietenkin kysynyt asiaa asiantuntijoilta, eli Googlelta, ja kuulemma pitäisi syödä enemmän. Ennen ja jälkeen lenkin. En oikein mielestäni pysty syömään enempää, koska syön jo ihan niin paljon kuin haluan ja mieli tekee. 19,4km, 7:01/km, 2h 16min, syke 64% max
Viikkokilometrit: 37,6
Viikon paras: Viiden kilsan ennätys
Viikon huonoin: Liikennevalot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti