Eilen huomasin ilokseni päivän pidentymisen. Se on aina vähän pieneltä lottovoitolta tuntuva asia, vaikkei täällä mitenkään älyttömän lyhyeksi päivä missään vaiheessa menekään. Otsalampulle oli kuitenkin puoli kuuteen asti venyneellä lenkillä vielä käyttöä. Katuvalot ovat varsin himmeät ja paikoitellen uupuvat kokonaan tai ovat ihan liian kaukana jalkakäytävästä. Minulla oli otsalampun käyttämiseen todella korkea kynnys. Se nyt vaan näyttää tyhmältä kaupunkioloissa. Tarpeeksi kun kompuroin pimeässä ja hidastelin, kun ei tiennyt mihin jalkansa laittaa, taivuin lampun käyttöön. Aikamoiset kaivostyöntekijäfiilikset siitä tulee, mutta onneksi parin viikon päästä ehtii lenkille valoisaan aikaan aina tuonne marraskuulle asti.
Jalat tuntuivat raskailta maanantaisen TRX-session jälkeen. Minkäänlaiseen rytmiin oli vaikea päästä ja jonkun pikkuinen koirakin säntäsi taas vaihteeksi jalkoihin pyörimään. Nämä ovat aina vähän hämmentäviä kohtaamisia. En halua kompastua tai astua koiran päälle. Omistajat eivät yleensä tee tilanteessa yhtään mitään. Tästä johtuu myös hämmennykseni. Kysyn, voisitteko ottaa koiran pois. Usein vastauksena on hiljainen tuijotus suu puoliksi auki. Kaiken kaikkiaan viikon ensimmäinen lenkki oli kuitenkin ihan neutraalisävyinen. 6,6km, 6:49/km, 45min 3sec, syke 66% max
Tänään kurkku on kipeä ja nenä vuotaa. Äh. Ei huvittaisi juuri nyt mikään flunssan tapainenkaan. Olen aika huono sairastaja, vähän sellainen manflu-tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti