Aika tuntuu valuvan kamalaa vauhtia ties minne ja taas on yksi viikko takana. Viikonloppu meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta lauantain jo muutenkin lyhyt lenkki kutistui aikataulusyistä ihan minimittaiseksi. Ärsyttää olla niin tavattoman aikaansaamaton ihminen ja parikin normaalista poikkeavaa juttua saa heti koko päivän ihan sekaisin. Olisi kivaa olla sellainen tehopakkaus, jotka saa päivässä aikaan enemmän kuin minä viikossa. Ja sellainen, jotka tuntuvat tekevän siinä sivussa sata asiaa. Itsehän joutuu keskittymään täysillä yhteen asiaan kerrallaan tai muuten mistään ei tule valmista ikinä.
Lauantain pikapyrähdyksestä ei jäänyt mielikuvitusjälkipolvelle paljon kerrottavaa. Joku mies huusi perään, että juna meni jo. Jäädyin ja en keksinyt romaniaksi mitään takaisin sanottavaa. 5,1km, 6:29/km, 33min, syke 66% max
Sunnuntaina lähdin pitkälle lenkille varsin tietoisena siitä, että pitkien lenkkien osuus viikottaisesta kilometrimäärästä on tällä hetkellä aivan liian iso. Olen nyt kallistunut siihen suuntaa, että tämä eka maraton saa mennä ihan miten menee. Ehkä ensi vuonna sitten uudestaan paremmalla valmistautumisella. Henkisesti taidan olla jo laittanut vuoden päätavoitteen Bukarestin maratonin puolikkaalle syksyllä. No joka tapauksessa, kolmisen tuntia taivallusta pitkin hiljaisia katuja. Sunnuntaiaamut tuntuu olevan ainoa ajankohta, jolloin kadut eivät ole ruuhkaisia. Valoissakaan ei tarvinnut koko matkan aikana odotella kuin yhteensä vartin verran. Kerrankin oli ajoitukset kohdillaan. Kirkkojen kohdilla oli vähän jalankulkijaruuhkaa, mutta kertaakaan ei tarvinnut laittaa kävelyksi ihmismassojen takia. Juomista en jaksanut matkan varrella käydä ostamassa. Olisi ehkä kannattanut, mutta selvisin noinkin. Loppupäivän oli kylmä ja tänään väsyttää. 25,8km, 6:59/km, 3h, syke 67% max
Viikkokilometrit: 47,1
Viikon paras: liikennevalot
Viikon huonoin: motivaatio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti