Positiivisiakin juttuja kuitenkin on. Kisojen puutteessa juoksin tänään testikympin ja ennätyksestä tippui pois kaksi minuuttia. 50 minuutin raja jäi vielä 17 sekunnin päähän, mutta kisaoloissa olisin varmaan saanut puristettua vähän kovempaa. Tämä kehitys oli ihan odotettavissa, koska juostut kilometrimäärät ovat kasvaneet rajusti, mutta oma ennätys lämmittää aina mieltä. Syke 86% max ja tästä vedin sellaisen johtopäätöksen, että vähän olisi voinut kiristää.
Maanantaina kävin ensimmäisen kerran koskaan lenkillä pitkän lenkin jälkeisenä päivänä. Yleensä pitkää lenkkiä seuraa juoksuton päivä, mutta halusin kokeilla miltä tuntuu, kun jaloissa painaa edellisen päivän parikymmentä kilsaa. Olo oli aika kömpelö ja jäykkä, jalat pökkelöt. Mutta mukava oli huomata, että mitään suurempia taisteluja ei itsensä kanssa tarvinnut käydä. 11,3km, 6:49/km, 1h17min, syke 64% max
Viime viikon lenkitkin on päivittämättä. Laitan ne tähän ilman mitään jaaritteluja. Enpä noista enää sen kummemmin tuntemuksia tai mitään muuta muistakaan:
10.3. 9,7km, 6:49/km, 1h6min, syke 65% max
12.3. 12,9km, 6:08/km, 1h19min, 76% max
13.3. 9,7km, 6:30/km, 1h3min, 68% max
15.3. 21,1km, 7:04/km, 2h29min, 63% max
Viikkokilometrit: 53,4
Viikon paras: säännöllisyyteen kykeneminen vaikka tavoitekisa peruttu
Viikon huonoin: kiinalaiset
Sellainen havainto, että ensimmäinen kerta, kun viikon kaikki neljä lenkkiä on kestoltaan vähintään tunnin! Tässähän alkoikin löytyä riemulle aiheita oikein urakalla. Jos jatkaisin tätä postausta, niin kohta riemu varmaan repeäisi liitoksistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti