Heräävät kisapäivänä kolmelta

Lähipuistossa

Sain kahdeksan viikon harjoitusohjelman, jonka tavoitteena oli parantaa viiden kilometrin aikaani, päätökseen. Testijuoksun suoritin sunnuntaina. Aika ei parantunut. Jäin puoli minuuttia kahden kuukauden takaisesta ennätyksestäni. En kuitenkaan ole pettynyt, vaikka lievästi harmittaa. Uskon, että syksyllä viileämmällä kelillä ennätys tulee ihan helposti. Heräsin sunnuntaina klo 4, jotta sain syötyä ja ennen kaikkea sulateltua aamupalan ennen kuin oli aivan liian lämmin. Seiskalta suuntasin puistoon ja silloinkin oli jo 20 astetta. Oikeastaan tiesin, että mahdollisuudet ennätykseen ovat olemattomat, mutta pakko on yrittää tai ei voi varmasti tietää. Ensimmäinen 500 metriä menikin oikein hyvin, mutta sitten alkoi kamppailu vauhdin hiipumista vastaan. Jokainen vähänkin juokseva tietää, että tuollainen tilanne noin varhaisessa vaiheessa on aika toivoton. Kilometriajat olivat 4:49, 4:45, 4:51, 4:55, 4:47. Oli juoksu-urani ensimmäinen täysiä juostu vitonen, kun en saanut puristettua minkäänlaista loppukiriä. Olin kertakaikkiaan aivan poikki. Yhtään kovempaa en olisi kyennyt menemään, joten pakkohan tuohon on olla tyytyväinen.

Tuli tuosta klo neljä heräämisestä mieleeni, kun olin miehen kanssa lomalla Kapkaupungissa pääsiäisenä 2017. Meidän majotuspaikassa oli Two Oceans Marathoniin osallistuvia miehiä. Juteltiin heidän kanssaan ja sanoivat, että heräävät kisapäivänä kolmelta. Jälkeenpäin huoneessamme kauhistelin asiaa miehelle ja totesin, että en ikimaailmassa tule olemaan niin juoksija, että viitsisin herätä tuohon aikaan vain ottaakseni osaa juoksutapahtumaan. Muistan tämän hetken todella elävästi. Pelkkä ajatuskin oli ihan naurettava. No, en edelleenkään ole noussut klo 3 juoksutapahtuman takia, mutta kylläkin klo 4 omatoimisen testijuoksun takia. Uskomatonta, kuinka tämä touhu vie mukanaan.

Vko 26 (Runalyze)

Oli taas viiden aamujuoksun viikko. Nyt kun tähän on tottunut, niin ei tunnu enää vaikealta, mutta olen silti niin paljon enemmän iltapäivä/alkuiltalenkkeilijä, että eipä jää aamulenkkejä ikävä sitten syksymmällä. Suunnitelmissa on jatkaa tätä viiden juoksukerran systeemiä toistaiseksi ja katsoa, mihin se johtaa pidemmällä aikavälillä. Penikoita vaihteeksi parantelen, mutta ainakin tällä hetkellä niiden hoitelu onnistuu lenkkeilyn lomassa. Toki jos tilanne pahenee, niin juoksutaukoa on pidettävä. On kyllä todella rasittava vaiva ja ehkä kannattaisi jo jotain ammattilaisen apua ja näkökulmaa asiaan hakea, koska säärien ongelmat ovat todellakin piinanneet enemmän tai vähemmän ihan siitä lähtien, kun lenkkeilyn aloitin. Lähes viisi vuotta sääri arkana on ihan hemmetin pitkä aika ja nyt kun asiaa ajattelee, niin apua olisi ehkä kannattanut hankkia aikoja sitten.

Viikon paras: Testivitonen vaikka olikin vaikeaa

Viikon huonoin: Sääri