tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kolme mailia on ylöspäin pyöristettynä 4,9 kilometriä

Kävin alaraajoihin erikoistuneella fysioterapeutilla ikipenikkatautisen sääreni kanssa. Oli ihan mielenkiintoinen käynti. Heppu puhui aika vajavaista englantia, jota sitten välillä yritettiin täydentää minun todella vajavaisella romanialla. Meinasi tulla hiki siinä touhussa. Tämä oli se mielenkiintoinen osuus. Mitenkään en koe hyötyneeni tuosta visiitistä. Kuulin asioita, joita olen tässä vuosien varrella googlaillut netin syövereistä monia kertoja tai osannut päätellä itse. No, tulipa tämäkin kortti käytettyä. Sääri on kyllä nyt taas lähes normaali. Tai siis normaali siinä mielessä, millaiseksi minä nykyään tuon vasemman jalkani normaalin miellän. Olen venytellyt jalkapohjia, rullaillut säärtä kaulimella(!) ja lähettänyt toiveita keijuille.

Vko 27 (Runalyze)
Vko 27 (Runalyze)

Viime viikko oli Stravan weekly effortin mukaan rasittavin juoksuviikko aika pitkään aikaan. Lämpotilat hipoo suomalaisittain hellelukemia jo kahdeksalta aamulla ja tällä on todella iso vaikutus sykkeisiin. Ainoastaan sunnuntain 16 kilometrin lenkki pysyi sykkeiden osalta ihan totutuissa rajoissa, mutta tuo oli niin hidasvauhtinen juoksu, että parasta oli pysyäkin. Lisäksi lähdin liikeelle jo seitsemän aikoihin, jottei lenkin loppupuolella tarvi kärsiä jo varsin korkealle kivunneesta auringosta. Tämä oli pisin lenkkini huhtikuun 19. päivän jälkeen. 

Keskiviikkona tein 4x800 metrin vetoja kahden minuutin palautuksilla ja 4x400 metriä minuutin palautuksella. Perjantaina n. viisi kilometriä tempovauhtista. Harjoitusohjelmassani käytetään maileja ja olin helpottunut tajutessani, että kolme mailia on ylöspäin pyöristettynä 4,9 kilometriä, ei suinkaan viisi. Tuntui kovin tervetulleelta suunnitelmamuutokselta aloittaa jäähdyttelylönköttely sata metriä aiemmin. Olo oli sekä intervalli- että tempojuoksun jälkeen sellainen, että tunsi kyllä käyneensä jollain muulla kuin pk-lenkillä. Niinhän se kuuluukin olla, mutta nyt puhutaan sellaisesta lattiarättiolosta. Näiden kovempien lenkkien jälkeen myös asunnon +28 -asteinen ilma tuntuu ihan mukavalta. Ei-juoksupäivinä joudun laittaa ilmastoinnin päälle tuntikausia aiemmin kuin sellaisina päivinä, jotka alkaa vauhtilenkillä.

Monta viikkoa peräkkäin on tullut juostua n. 50 kilometriä ja nyt on ehkä aika kokeilla maltillista kilometrimäärän nostoa. Tässä kuussa haluan päästä yli 200 kilometriin. Viime kuussa taisi jäädä vähän alle kilometrin päähän. Nyt kun tuntuu, että sekä mieli että kroppa ovat tottuneet juoksemaan viisi kertaa viikossa, voi aika rauhallisin mielin pyrkiä kohti pidempiä lenkkejä. Aina jännää, kun tapahtuu jotain uutta. Toki voi käydä niin, että pää hajoaa helteisiin ja makaan sohvalla syyskuulle asti. Tai no, lokakuulle. Viime vuonna yli 30 asteen kelejä riitti pitkälle syyskuuhun. Kesällä kärsittyjen lämpöhalvausjuoksujen palkinto, eli syksyisten juoksujen helppous, tuntuu kovin kaukaiselta.

Viikon paras: Kolmen mailin yllättävä lyhyys
Viikon huonoin: Kuuma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti