Ostin Puman juoksukengät. Mietin joku päivä sitten, että kukaan ei juokse Puman kengissä. Voi siihen tietenkin olla ihan päteväkin syy, mutta päätin olla lannistumatta, koska oikeastihan tervejalkainen ja normaalipainoinen harrastejuoksentelija voi juosta ihan missä tahansa lenkkareissa, jotka tuntuvat jaloissa hyviltä. Ei kyllä ollut ihan tunnin tai parinkaan juttu löytää mitään juoksukengän tapaisiakaan Pumalta, mutta olin päättänyt onnistua tehtävässä ja sitkeys palkittiin, kun Hybrid Astroa löytyi kuin löytyikin hylätty jämäkappale kaupungin kämäisimmän ostoskeskuksen epäjärjestelmällisimmästä urheiluvälinekaupasta. Voiton riemuisena laitoin jalkaani ja totesin jotta hyvät on! Täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan kokenut juoksukenkien ostoa vaikeaksi. Kolme paria on varmasti maksimi, mitä olen joutunut ikinä sovittamaan ennen ostopäätöstä. Painoa näillä on kunnioitettavat 280g ja koska rinnakkaiskäytössä olevat Under Armourit ovat samanpainoiset, joudun ehkä kuitenkin tässä pian katselemaan jotain kevyempääkin kenkää. New Balancen Beaconit, jotka nämä kengät korvaavat, ovat kuitenkin sata grammaa kevyemmät. Se on aika paljon se. Toisaalta noissa Beaconeissa tuntuu joskus, että ei olisi kenkiä jalassa ollenkaan. En siitäkään tunteesta ihan kamalasti tykkää. Näistä Pumista mietin vähän, että onko nuo muovihärpäkkeet pakollisia, mutta ei sentään irti viitsi alkaa sahata.
Pinkki väri naisten urheiluvarusteissa saa lähinnä voimaan pahoin, mutta sen kanssa on vain elettävä. Liikuntaa harrastavan naisen on kai tarkoitus pinkillä värillä viestiä, että tässä on kuulkaas nainen liikkumassa. Tai ehkä se tuo mukanaan jotain voimaannuttavaa ja eheyttävää girl poweria. Mistä näistä tietää. (Voi kuinka inhoan pinkkiä.)
 |
| Vko 25 (Runalyze) |
Viime viikolla onnistuin juoksemaan viisi kertaa aamukahdeksalta. Kosteaan ilmanalaan tapahtui jonkinlainen tottuminen, koska sunnuntaina kosteus ei hermostuttanut juuri yhtään. Ja kappas, sunnuntain lenkin keskisykekin oli 5-10 lyöntiä vähemmän kuin muutaman edeltävän sunnuntain samanpituiset lenkit samalla vauhdilla. Tämä on aina yhtä helpottavaa, kun huomaa kropan sopeutuneen kohonneisiin lämpötiloihin. Varsinkin kun se sopeutuminen ehtii tapahtua ennen seuraavaa lämpötilanousua. Tiistaina kilsan vedot (x4) meni aika tasan 4:45 eikä torstain 2x15 minuuttia tempovauhtista tuntunut erityisen pahalta sekään.
Jos saisi tulevana viikonloppuna puristettua testivitosen 38-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, olisin ihan tyytyväinen. Tai vaihtoehtoisesti alottaisin uuden ikävuoden ärsyyntyneenä ja luovutusmielialalla.
Viikon paras: Sopeutuminen kesään
Viikon huonoin: Säärikipua pukkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti