Intervalliharjoitus oli silti mielekäs

Juokseminen oli koko viime viikon hämmästyttävän helppoa ja kevyttä. Edes neljänä peräkkäisenä päivänä lenkkeily ei saanut jalkoja tuntumaan väsyneiltä. Missään välissä ei tuntunut siltä, että tarvisi lepopäivää. Pidin toki silti juoksuttomat päivät ihan normaalisti, mutta pieniäkään väsymisen  merkkejä ei ollut ilmassa. Olisipa aina tällaista! Kummasti saa virtaa ja intoa tekemiseen, kun juoksu kulkee. Harmittaa, että juoksutapahtumia ei ole näköpiirissä. Olisi niin kiva päästä testaamaan, minkälaisia aikoja syntyisi. On sellainen tunne, että olen saavuttanut itselleni uuden tason. Virtuaalikisat ei kiinnosta yhtään. Oikeastaan niissä on jotain vähän masentavaakin. Omatoimisiin testilenkkeihinkin joutuu motivaatiota etsimään aika paljon tarmokkaammin kuin tapahtumiin osallistumiseen. No, voin nyt leijua jossain oletetulla ennätystasolla ja pettyä sitten joskus, kun oikeasti viitsin juosta testivitosen tai -kympin. Puolikkaankin voisi kyllä. Jos nyt päättäisi päivän vaikka lokakuulle, niin sittenhän se olisi vähän kuin pakko juosta. Jos on päätetty, niin on päätetty.

Olemme näillä näkymin muuttamassa Bakuun heti, kun sinne ylipäätään on mahdollista matkustaa. Googlailin, että Bakussa on yksi juoksutapahtuma vuodessa. Huh. Tuonkin takia olisi ollut ihan kiva päästä tänä vuonna ottamaan osaa kisoihin. En kuitenkaan aikanani aloittanut lenkkeilyä kilpailutapahtumaan tähdäten, joten sinällään ei ole uusi tilanne, että kisakalenteri on tyhjä. Olen törmännyt aika paljon viime kuukausien aikana motivaatio-ongelmaisiin, joille kisattomuus on kova paikka. Ehkä nuo ihmettelemäni virtuaalikisat ovatkin sitten heille paikallaan.

Vko 28 (Runalyze)

Tiistaina oli lämmin. Intervalliharjoitus oli silti mielekäs. Ohjelmassa oli vedot 1600 m, 800 m, 400 m, 1600 m, 800 m ja 400 m. En ole ennen tuollaista intervallitreeniä tehnytkään. Palautukset oli kolme minuuttia, joka tuntui todella pitkältä varsinkin 400 metrin vedon jälkeen. Mutta tein niin kuin käskettiin. Ensimmäisen 1600 metrin jälkeen oli ehkä vähän mielessä, että toinen pitkä veto tulee olemaan vaikea. Mutta ei se ollutkaan. Olin itseeni varsin tyytyväinen. Pisimmät vedot menivät vauhdilla n. 5:15/km, keskimmäiset 5:00 ja lyhyimmät 4:45. Oli todella jees varsinkin kovin lämmin aamu huomioonottaen.

Keskiviikkona olikin sitten viileeää ja pilvistä. Voi riemua. Vähän harmitti kuitenkin tuhlata hyvä juoksukeli pk-lenkkiin. Missään vaiheessa lenkin aikana ei tarvinnut tuskailla tukalaa oloa. Ai että. Näitä lisää. Torstaina 4 x 1,6 km tempovauhtia (5:10/km). Ei mitään ongelmia. Ei epätoivoa, ei ankeita ajatuksia, ei hermojen kiristymistä. Perjantaina suuntasin tuntemattomalle alueelle, ja se olikin aika kelvoton juoksemiseen. Kapeita, huonokuntoisia jalkakäytäviä ja niiden yllä roikkui puiden oksia. Juoksin sitten ajoradalla. Sunnuntaina 10-mailinen hiljaisessa kaupungissa. Monissa punaisissa valoissa sai vaan jatkaa matkaa, koska mistään suunnasta ei ollut ketään tulossa. Tätä ei totta tosiaan tapahdu Bukarestissa usein. Viideltä heräämisessä sunnuntaina on puolensa. Loppumatkasta alkoi sitten olla jo enemmän porukkaa liikkeellä. Vettä olisin kyllä kaivannut, mutta en kehdannut mennä ilman kasvomaskia kauppaan. Tuskin olisi ulos heitetty, mutta en siltikään halunnut olla koronakapinallinen. Itse katson pahalla silmällä jokaista (eli todella harvaa) maskitonta kaupoissa ja julkisissa kulkuvälineissä, joten en halunnut itse joutua samanlaisen paheksunnan kohteeksi.

Viikon paras: Kaikki!

Viikon huonoin: Under Amourin kengät hajoamassa 400 kilsan jälkeen