maanantai 27. heinäkuuta 2020

Valmistelin mielessäni pakosuunnitelman

aamulla varhain

Viime aikoina olen kuumuuden takia noussut kilpaa auringon kanssa. Oikeastaan yllättävää, kuinka kivuttomasti olen pystynyt siirtymään varhaisaamujuoksijaksi. Enkä totta tosiaan ole ainoa. Puistossa on kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä lenkkeilemässä ja pyöräilemässä joka aamu. Haittapuolena toki se, että en iltaisin jaksa tai viitsi valvoa kymmentä myöhempään. Mutta kaikkeen vaan tottuu, kun totuttaa. Syksyllä varmasti siirryn ihan mielihyvin takaisin iltajuoksijaksi ja yökukkujaksi. Mutta menköön nyt näin tällä hetkellä. Päivä kyllä tuntuu aina loppuvan kesken varhaisen nukkumaanmenon takia. Pienoista juoksuvastaisuutta on aiheuttanut se, että meillä ei ole ollut lämmintä vettä viikkoon. Kylmä suihku on tavattoman ankea, vaikka olisi kuinka helle. Eilen mietin, kumpi alkaa pelittää nopeammin, Garmin Connect vai Bukarestin kaukolämpö. Garmin vei voiton, vaikka toivoin, että lämmin vesi olisi ollut nopeampi.

Vko 29 (Runalyze)
Vko 29 (Runalyze)

Vko 30 (Runalyze)
Vko 30 (Runalyze)

Viime viikko oli sekä Stravan että Runalyzen mielestä kuormittavin treeniviikko kolmeen kuukauteen. Huomasin jo etukäteen, että nyt on intervalli- ja tempoharjoitukset kohdillaan. Katselin vähän epäuskoisena 23.7. merkattua harjoitusta, jossa oli kuusi mailin vetoa tempovauhtia, palautukset kolme minuuttia. Valmistelin mielessäni pakosuunnitelman, jossa viisi vetoa olisi ihan hyväksyttävä suoritus. Neljännen vedon lopussa tulikin tunne, että ei voi olla todellista, että näitä pitäisi vielä kaksi pystyä tekemään. Sata metriä kerrallaan joutui tsemppaamaan. Ja onneksi ohitettavia on aina niin paljon, että sekin auttaa etenemään. On se kumma juttu, kuinka ei-kisatilateessakin muiden ohittelusta saa puhtia. Vaikka itse juoksisi henkihieverissä ja ohitettava chillailee pk-vauhtia tai palauttelee intervallista. Voisin ehkä vähän enemmän antaa itselleni lämpötilatasoitusta tavoitevauhdeissa, mutta kun ensimmäisessä vedossa ei malta ja muissa ei sitten enää voi mennä hitaampaa, koska sehän olisi luovuttamista. Kaksi päivää ennen tätä tempojuoksua juoksin intervallitreenin, jossa oli leppoisasti 6x800m vitosen kisavauhtia ja päälle 4x400m samalla vauhdilla. Palautukset oli kaksi minuuttia. Tästä mietin, että varmaan joku virhe. Mutta ei kuulemma ole. Sain vahvistuksen hymyemojilla varustettuna, joka tuntui tässä kohdin hivenen passiivis-aggressiiviselta. Niin sitä vain selvisi kuitenkin ja nyt onneksi tiedossa helpompi viikko.

Pitkän lenkin pidentyminen yli kahteen tuntiin on ollut kivaa vaihtelua. Tasan kolme kuukautta tulikin juostua ilman yli kaksituntisia. Oli myös ilahduttavaa, kuinka paljon myöhemmin jalat alkoi väsyä jälkimmäisellä lenkillä verrattuna viikkoa aiemmin juostuun samanpituiseen lenkkiin. Tätä pidempiä lenkkejä en kuitenkaan suunnittele kesäkaudelle.  

Viikon paras: Pystyin!
Viikon huonoin: Kylmät suihkut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti