 |
| Kuuman, pitkän kesän kärvistämät puut luopuvat lehdistään ennen kuin syksy edes ehtii saapua |
Kympin testijuoksun jälkeen ajatukset olivat pohjamudissa hyvän aikaa. Jalatkin olivat todella jumissa. Reidet kipeät ja pohkeet jäykät. Lepoahan kroppa huusi. Arvatkaa lepäsinkö? En tietenkään. Väkisin vaan eteenpäin. Päätin, että juoksen testipuolikkaan marraskuussa. Ei silloin voi tietenkään levätä kolmea päivää muutamaa kuukautta aiemmin. Olen viimeeksi pitänyt taukoa juoksemisesta tammikuussa. En enää muista, oliko kyse vammasta vai sairastelusta. Mutta silloin olin kuusi päivää juoksematta. Tuon jälkeen olen juossut jokaikinen viikko neljä tai viisi kertaa. Huh. Mutta hei, elämä järjestää asiat. Nimittän tavarat on, taas kerran, pakattu, koronatestit otettu ja lennot varattu. Maanantaiaamusta lähtien olen toivottavasti Bakussa. Asunto- ja muiden maahanmuuttojuttujen takia nyt on oikeasti tiedossa vähän väljempää juoksuaikataulua. Tämä tauko toivottavasti palauttaa kroppaa, joka on ihan auttamatta tällä hetkellä aika väsy.
Muuttokuormaa pakatessa huomasin, että minulla on aika läjä juoksuvaatteita, vaikka tuntuu, että kaikilla muilla on enemmän. Kävin myös ostamassa yhdet kengät mukaan, koska Bakussa taitaa olla aika huono valikoima juoksukenkiä. Eikä varmaan ainakaan minun kaviolleni löydy yhtään mitään. Monissa maissa olen 177 -senttisenä huomattavan paljon paikallisia naisia pidempi ja usein pituus ja kengän koko korreloi, joten minua katsotaan aika kummeksuen, kun pyydän sovitettavaksi kokoa 41. Onneksi normaalikäyttöön tulevat kengät saavat olla juoksukenkiä pienemmät, joten ihan ilman kenkiä en ole vielä missään joutunut kulkemaan. Bakuun seuraaviksi juokukengiksi lähtee mukaan Adidaksen Uncagedit. Nämä olivat erään urheilukaupan ikkunassa kaksi vuotta, kunnes löysivät tiensä alennuskoriin. Koko on 40 2/3, ja milliäkään pienemmät eivät kyllä kävisi.
 |
| Vko 35 (Runalyze) |
Jalat olivat tosiaan aikalailla lopussa täysiä vedetyn kympin jäljiltä. Silti vaan juoksin puolimaratonvauhtista viitisen kilsaa tiistaina ja tempojuoksunkin torstaina ihan vaan vaikka sen takia, että jalat olisivat vielä enemmän kuolleet. Tulipa tällainenkin episodi koettua. Ajatukseni kulki sitä rataa, että ei kympin testistä voi jalat ottaa niin itseensä, että pitäisi pitää ylimääräisiä lepopäiviä tai juosta pelkkää peruskestävyyttä. Lauantainakin jalat olivat vielä selkeästi väsyneet, joten parasta vaan tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat. Ehkä tästä jopa tuli otettua opiksi. Jää nähtäväksi.
 |
| Vko 36 (Runalyze) |
Tässäpä sitten viimeiset läpsyttelyt Bukarestissa. Haikealta tuntuu. Varsinkin, kun vihdoinkin ilmassa alkaa olla viilenemisen merkkejä. Kesää siis jatkamaan Kaspianmeren rannalle ja seuraavat juoksutunnelmat sieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti