Varmaan mietin tätä seuraavat kaksi vuotta

Oli mukavaa suorittaa viikko, johon ei sisältynyt sellaisia vauhtiharjoituksia, jotka saavat kulmakarvat kohoamaan typoepäilyksien takia jo aukilukuvaiheessa. Oli siis ihan tervetullut hieman kevyempi viikko. Toisaalta, jalat ovat olleet tönkkötukkoiset liioittelematta ainakin kymmenen päivää. Olen nukkunut aika huonosti, joka tietenkin osaltaan hidastaa palautumista. Syitä huonoon nukkumiseen on varmaan sata: liian kuuma mutta ilmastointi liian äänekäs, ratikat kolisee ja kulkee liian myöhään mutta myös liian varhain, mies kuorsaa, mies kääntää kylkeä liian lennokkaasti, allergiset silmänkutina- ja aivastelukohtaukset. Lisäksi saatan yöllä yhtäkkiä muistaa, että en ole katsonut, montako koronatartuntaa Azerbaidzanissa, jonne edelleen yritämme päästä muuttamaan ja joka on edelleen totaalisen lukkokiinni, todettiin edellisenä päivänä. Ja sitten syöksyn internetin ihmemaailmaan aamuyöllä kolmelta.

Vko 32 (Runalyze)

Tiistaina oli 12 x 400m vitosen kisavauhtia 90 sekunnin palautuksilla. Tämä oli kiva. Tällaisia lisää, pitkät vedot voisi puolestani vaikka unohtaa, ainakin kesäkaudella. Vetojen vauhdit asettui välille 4:20 - 4:50/km. En oikein tiedä, kuinka luotettavia vauhteja Garmin kellottaa noin lyhyillä matkoilla. Tuntuu, että puistossa, jossa kaikki vauhtiharjoitukset teen, on yksi pätkä, jolloin kello näyttää epärealistisen nopeaa vauhtia ja toisaalla pätkä, jossa todellinen vauhti tuntuu paljon nopeammalta kuin kellon mittaama. Voisi ehkä myös harkita kellon uusimista. Minulla on 220, joka alkaa olla jo aika vanha. Mutta en yleensä uusi teknologiaa ennen kuin on pakko. Varmaan mietin tätä seuraavat kaksi vuotta ja kello ehkä hajoaakin sitten sopivasti päättäen mietinnän.

Keskiviikkona teki mieli oikaista kuusimailisen pk-lenkin lopusta viimeinen maili pois. Jalat oli raskaat pölkyt. Houkuttelin kuitenkin itseni jäätelökioskin, jonka tiesin aukeavan varhain aamulla, kautta kotiin ja sain raavittua viimeisenkin mailin kasaan.

Torstaina viisi kilsaa tempovauhtia ja tuntuipa lyhyeltä. 5:05/km ja hetkeksi unohdin kaikki kuumuustukaluusvalitukset.

Pejantaina olikin sitten tuskailua ihan kaikesta. Ärsytti vesipullon kantaminen ja kuinka nopeasti vesi lämpeni ja kuinka jokaisissa liikennevaloissa piti pysähtyä. Jälkikäteen kyllä katsoin, että oikeasti ei tarvinnut pysähtyä läheskään jokaisissa, mutta siltä se nyt vaan tuntui. Jalat oli ihan sököt ja lauantaina lepopäivän sijaan vedin ne vielä vähän huonompaan jamaan jäätävän nopeatempoisella HIIT-kotitreenillä. Kylläpä kannatti.

Sunnuntain pitkän lenkin lyhyys ei harmittanut yhtään. Syke oli kyllä ihanan alhainen. 121, joka on 62% maksimisykkeestäni. Tässähän saatetaan olla oikealla polulla, vaikka kevyempi viikko ei tuntunut palauttavan sen enempää jalkoja kuin päätäkään. Illalla painelin säärtä ja totesin, että onpa taas vähän arka. Hetken päästä mietin, että ei hitto, tämähän on eri jalka kuin normaalisti. Penikkavaivani on siis siirtynyt jalasta toiseen. 

Viikon paras: Tiistain lyhyet vedot

Viikon huonoin: Tönkköjalat