Aamulenkki +18 asteessa nousevan auringon piinatessa

Alkuun ihailin, kuinka hienosti muutto Azerbaidzaniin meni. Sittemmin on tapahtunut paljon hyvin lyhessä ajassa. Sotalaki ja osittainen liikekannallepano. Ulkonaliikkumiskielto illasta aamuun ja poliiseja jokaisessa kadunkulmassa. Täytyy tunnustaa, että Romanian varsin kauan kestäneiden koronarajoitusten jälkeen tämä tuntuu lähes piinalliselta. Nettiyhteydet on viranomaisten toimesta hidastettu; ja some- ja viestintäkanavat kokonaan blokattu. VPN-palveluiden kanssa tulee kamppailtua päivittäin ja aina välillä löytyy sellainen, jota ei ole vielä estetty. Jei. Mutta hei, juoksu on sujunut. Eli mitäs tässä valittamista.

Näin hienoa kaupunkisiluettimaista korkeuskäyrää saa Garmin Connectiin piirrettyä, kun juoksee merenpinnan alapuolella. Korkeusvaihtelu ei kyllä vaikuta luotettavalta, koska lenkkireittini profiili muistuttaa oikeasti lähinnä pannukakkua. Mutta kivaltahan tuo näyttää joka tapauksessa. Baku on muuten Amsterdamin ohella ainoa pääkaupunki, joka sijaitsee merenpinnan alapuolella. 

Kahden viimeisen viikon mainittavin huomio on se, että penikkaiset sääreni ovat jotenkin vain parantuneet. Ensimmäistä kertaa koko huikean juoksu-urani aikana minulla on paria päivää pidempi ajanjakso, jolloin säärissäni ei ole mitään omituisia tai epätavallisia tuntemuksia. Olen hämmästynyt. Miten tämä voi edes olla mahdollista? Juoksen kovemmalla alustalla kuin koskaan. Minulla ei ole uusia kenkiä. En ymmärrä, mistä tämä voi johtua.

Toiseksi mainittavinta on syksy. Tai no, edelleen juoksen lähinnä kakkosella alkavissa lämpötiloissa, mutta koska aurinko painuu mailleen samoihin aikoihin kuin lenkkeilen, niin sehän tuntuu suorastaan viileältä. Askel on kevyt ja kaikki kesän helletuskailut alkavat vihdoin kantaa hedelmää. Voi elämä, kuinka hartaasti olen odottanut tätä. Sunnuntain lenkin olen edelleen käynyt juoksemassa aamuvarhain, jotta saan sen alta pois mahdollisimman aikaisin. Mielenkiintoista huomata, kuinka aamulenkki +18 asteessa nousevan auringon piinatessa on paljon epämiellyttävämpää kuin iltalenkki pari astetta lämpimämmässä auringon painuessa mailleen. Tämä vahvistaa ajatustani siitä, että aurinko on minulle enemmän juoksua rajoittava ja tuskastuttava tekijä kuin korkea ilmanlämpötila. Ah, kunpa kevät ei tulisi koskaan. 

Vko 39v (Runalyze)

Vko 40 (Runalyze)

Nyt kun näitä viikkokoonteja katselee, niin onhan tässä vielä riittänyt lämpöä enemmän kuin kuvittelin ja varsinaiset syyskelit ovat edelleen tulematta. Eli varmaan mielikin tässä syksyn ja talven myötä tulee muuttumaan sen suhteen, pitäisikö kevään taas joskus tulla vai ei... Ehkä olen jonkinlaisen kuntopiikin harjalla ja siksi tuntuu, ettei homma ole ollut näin vaivatonta pitkään aikaan. Katselen vielä yhden kevyen (pelkkää peruskestävyyttä) viikon verran ja jos lentomoodi pysyy, niin pakko kisojen puutteessa heittää kehiin omatoimista testivitosta. Vähän tietenkin kuvottaa pelkkä ajatus, mutta jäänyt tahmea kesä sen verran vaivaamaan, että pakko päästä toteamaan, jotta kehitystä on sittenkin tapahtunut.

Helppouden tunteeseen vaikuttaa isosti myös se, että olen juossut vain yhden vauhtiharjoituksen (torstaisin) viikossa. Jalkojen väsymisen kannalta ero kahteen viikottaiseen vauhtijuoksuun tuntuu olevan massiivinen. Toisaalta väsyttävät raastoviikot kehittävät. Ehkä voisin kuitenkin vähän useammin heittää sekaan viikkoja, jolloin puhtaita pk-lenkkejä on neljä ja välillä viisi. Sinällään olen tyytyväinen nykyiseen viiteen juoksukertaan viikossa. En suunnittele ainakaan näillä näkymin paluuta neljään kertaan. Siirryin keväällä neljästä viiteen lähinnä koronarajoitusten tuoman tylsyyden takia.

Toissa viikolla minulla oli kohtaaminen kulkukoiran kanssa. Koira innostui lenkkeilystäni sen verran, että alkoi maistella nilkkojani. Ei purrut eikä edes näykkinyt, mutta kävelyksihän tuo meni. Koirakin sitten käveli rinnallani, mutta säntäsi heti takaisin nilkkoihin, jos otin juoksuaskeleen. Aloin jo ärsyyntyä, mutta lopulta koira kyllästyi ja lähti pois.

Syyskuussa kilometrejä kertyi yhteensä 175. Tämä on tammikuun jälkeen vuoden vähäjuoksuisin kuukausi. Ihan hyvin matkaa kertyi kuitenkin, mukaan mahtui jopa yksi täysin lenkitön seitsemän päivän putki.

Kahden viikon paras: Kevyttä menoa

Kahden viikon huonoin: Koira