Perskannikat olivat seuraavana päivänä vähän kipeinä

Alkaa olla pinna vähän kireällä nettiyhteyksien kanssa. Kotinetti toimii välillä hitaasti ja välillä ei ollenkaan. Mobiilidata on toimiessaan ihan ok, mutta pätkät, jolloin yhteyttä ei ole olemassakaan, ovat koko ajan kasvaneet pidemmiksi ja pidemmiksi. Mitä kauemmin tämä tilanne, eli Nagorno-Karabakhin konfliktiin liittyvä nettisensuuri, jatkuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä visiittimme Bakuun tulee jäämään kovin lyhyeksi. En jaksa yhtään tällaista vääränlaista eksotiikkaa. Harmi. Ensivaikutelmat Bakusta kun olivat kovin positiiviset.

Näkymä Dagustu-puiston näköalatasanteelta

Juoksin viime viikon tiistaina testivitosen. Sain raavittua edellisestä, toukokuussa juostusta, ennätyksestä peräti seitsemän sekuntia pois. Vielä kun ottaa huomioon GPS:n virhemarginaalin, niin käytännössähän aika oli sama kuin keväällä. Koko juoksun ajan oli tunne, että ei tämä nyt ihan täyttä raastoa ole, mutta onhan tämä mukavampaa näin... Itkemään tällä kertaa en kuitenkaan asiasta jaksanut alkaa. Mitäs en juossut kovempaa. Juoksin 1,8 kilsan renkulaa. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä ajatus siitä, että kierros jää vajaaksi, oli muuten huomattavan ilahduttava. Mielenkiintoista huomata, kuinka yllättävästi jotkut yksityiskohdat vaikuttavat mieleen. Perskannikat olivat seuraavana päivänä vähän kipeinä, mutta positiivisen puolelle meni testijuoksu, vaikka olikin nyt vähän laiskiaisversio.

Vko 42 (Runalyze)

Muutenkin juoksuviikko sujui hyvissä merkeissä. Sunnuntain lenkki oli pisin lenkki sitten huhtikuun. Polvet ja jalkapohjat eivät enää tykkää huonoa kivilaatoituksesta. Säärissä ei ole edelleenkään mitään penikkamaisia tuntemuksia. Tämä tuntuu yhtaikaa taivaan lahjalta ja maailman kahdeksannelta ihmeeltä. Voiko olla mahdollista, että juoksualustan vaihtuminen kovemmaksi todellakin ratkaisi sääriongelmat? On erikoista painella säären sisäreunaa ilman kipua.

Torstain lenkillä juoksin viitisen kilomeriä vauhdilla 5:22/km. Askel oli suorastaan lennokas. Arvelisin, että kykenisin juoksemaan puolikkaan tuolla vauhdilla. Vuosi sitten puolikas taittui vauhdilla 5:27. Aloin kiusata itseäni ajatuksella testipuolikkaasta, mutta tähän kyllä tarvin vähän pitkäaikaisempaa motivaation ja päättäväisyyden kasaan haalimista.

Jossakin kohden viime viikkoa meni myös kahden tuhannen juoksukilometrin raja tälle vuodelle rikki. Viime vuoden kokonaissaldo oli n. 1800, joten tyytyväinen tähän on ainakin oltava. Ei kuitenkaan tunnu siltä, että juoksisin liikaa. Vielä kun kilometrimäärät heijastuisivat tuloskuntoon vähän vahvemmin.

Viikon paras: Sunnuntain pitkä lenkki

Viikon huonoin: Aina tuulee