tiistai 27. lokakuuta 2020

Tuuli oli navakahko, sanoisin

Baku-tukka

Kun Bakussa lähtee lenkille, tai ihan muuten vaan poistuu kotoa, ja laittaa lähtiessään hiukset siistille, sileälle ponnarille, niin kotiin palatessa näyttää tältä. En tiedä, millä tököteillä paikalliset naiset hiuksensa käsittelevät. He kävelevät tempovassa tuulessa ja hiuskypärä pysyy hievahtamatta paikoillaan. Kun kävin oleskelulupaa varten passikuvassa, kuvaaja kysyi, haluanko käydä peilin edessä. Vähän asiaa ihmettelin, koska passikuvat on kuitenkin vaan passikuvia. Mutta kun sain upouuden oleskelulupakortin käteeni, niin en yhtään ihmettele, miksi kuvaaja yritti hienovaraisesti vihjata.

Vko 43 (Runalyze)
Vko 43 (Runalyze)

Viime viikko oli juoksuviikkona ihan super. Syksy on tässä varmaan ratkaisevassa roolissa. Sunnuntain lenkin viimeisiä kilometrejä, jolloin klo alkoi olla jo melken 11, lukuunottamatta en kertaakaan juostessa ajatellut, että hitto on kuuma. Viitisen kuukautta tässä taisikin mennä niin, että aina oli joko vähän tai kamalan kuuma. Juokseminen on näköjään uskomattoman kevyttä, kun on viileää. Mietin jo, että ensi vuonna voisi pitää suosista pahimman kuumuuden aikaan pitkän keventelykauden, jolloin juoksee vaan vaikkapa puolen tunnin ylläpitolenkkejä. Ajatus on todella houkutteleva, mutta tässä on niin paljon aikaa mielen muuttua tai vaikka maailman kaatua ennen kuumuusongelmia, että en sen enempää vielä jaksa asiaa miettiä. Tietenkin, jos kävisi niin, että pääsisi harjoittelemaan juoksutapahtumaan, niin kesäkeventelyt saisi unohtua. Mutta en ole tarpeeksi optimisti uskomaan, että ensi syksynä olisi juoksutapahtumia. Ehkä jossain Suomessa ja muualla, missä korona ei näytä juurikaan ottavan tulta alleen. Mutta mun potentiaalisissa oleskelupaikoissa aika turha toivo.

(Pakko sanoa, että tykkään, kuinka tuo edellinen kappale kääntyi superista turhaan toivoon niin nopeasti.)

Tiistaina viisi kilometriä puolimaratonvauhtista. Tuuli oli navakahko, sanoisin. Siinä rajoilla, että olin skipata koko lenkin. Vastatuulipätkillä olo oli aika toivoton. Tuntui, ettei matka etene juuri ollenkaan. Kuitenkin kotona katsoin, että ei vauhti ollut tippunut muuta kuin parilla sekunnilla kilometriä kohden. Myötätuuliosuuksilla vauhti sen sijaan pysyi yllä lähes itsestään. 5:21/km ja edelleen tuntuu, että puolikkaalla olisi kyllä ihan helppoa mennä tuota vauhtia. 

Torstaina 800 metrin vetoja. Kaikki meni alle vitosen kilometrivauhtia, ja tuntuma oli taas helpohko. Palautukset oli 400 metriä. mutta yhden palautuksen vedin vahingossa tuplapitkäksi. Kompensoin asiaa jättämällä kaksi seuraavaa palautusta 200 metriin. 

Sunnuntaina pitkä lenkki oli ajallisesti sen verran pitkä. että tuskin viitsin tuollaisia alkaa juosta säännöllisesti ellei ole jotain hyvää syytä. 2,5 tuntia on minulle sellainen raja, että iskee totaalinen kyllästyminen. Loppupäiväkin noin pitkän hiippailun jälkeen menee usein siihen malliin, ettei huvita tehdä yhtään mitään. Lähemmäs 70 kilometrin viikko. Taisi olla heinäkuussa viimeksi tätä isompi luku. Mikäs tässä lenkkeillessä, kun ei ole kuuma!!!

Viikon paras: Kovavauhtisemman juoksun keveys
Viikon huonoin: Joku aavistuksen outo tunne lonkassa (seurataan)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti