Myrskystä aurinkoon

Täksi päiväksi kaavailtu vitosen testijuoksu jäi väliin, kun ensin lähes naurettavan kova tuuli kylvi epäilyksen siemenen projektin onnistumisesta, ja sitten vielä virtsatietulehdus vahvisti, että aina ei kannata edes yrittää. Jouluviikolla juostuja kilometrejä kertyi 33, joka tuntuu vähäiseltä. Joskus ihan hyvä näinkin. Sekä kroppa että välillä liian paljon juoksun parissa askaroiva mielikin saavat muuta tekemistä. Huimaa, että ensi viikolla vaihtuu taas vuosi.

Vko 52 (Runalyze)

Tiistain kevyestä köpöttelystä muodostui viikon paras lenkki. Sää oli hyvä, päällä juuri sopivasti vaatetta ja muutenkin tuntui vain mukavalta. Keskiviikkona katselin ikkunasta ulos ja mietin, että onpa märkää ja inhottavaa. Ulos päästyä ei ollutkaan niin paha kuin sisältä katseltuna ajattelin. Ensin kuusi 400 metrin vetoa 200 metrin palautuksilla ja sen jälkeen kuusi 100 metrin pyrähdystä, joiden välissä pieni hengentasauspalautus. 400 -metriset tuli hyvin 4:35-4:40/km. Sataset olivat sen sijaan vähän kitumisen puolella. Nelosen molemmin puolin pyörivät vauhdit, mutta väkinäistä oli ja minkäänlaista rentoutta ei löytynyt.

Jouluaattona puuskainen tuuli oli ajottain myrskylukemissa. Lenkillä oli kaksi kertaa pakko pysähtyä ja kääntyä selkä tuulta vasten odottamaan pahimman puhurin laantumista. Ei näkynyt muita ulkoilijoita. Jopa poliisit ja järjestysmiehet olivat päättäneet jättää partioimisen väliin. Tuuli viskoi kasvoihin jäistä sadetta ja otti välillä sen verran kipeää, että joudun painamaan päätä maata kohti ja suojaamaan naamaa käsillä. Juoksin ensin myötätuuleen ja paluumatkan vastatuuleen. Parempi noin, koska kotiin on kuitenkin pakko palata. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, mutta vielä tyytyväisempi, kun pääsin takaisin sisätiloihin. Sykkeet olivat n. 10 lyöntiä korkeammat kuin yleensä vastaavalla lenkillä. Tämä pk-lenkki ei kyllä täyttänyt tarkoitustaan.

Ehkä paras huppu ikinä!

Joulupäivänä tuuli oli edelleen aikamoinen, mutta sade oli väistynyt auringon tieltä. Viiden kilsan hölkkäilyn jälkeen tein taas satasen spurtteja, kun olen noihin nyt ihastunut. Kahdeksasta sprintistä puolet oli navakkaan vastatuuleen ja alkoi homma vähän naurattaa, kun tuntui niin epätoivoiselta. Jaloista lähti aika hyvin puhti pois. Vaatetta oli päällä ihan liikaa. Aurinko siis pilasi, mutta tähän aikaan vuodesta aurinko saa kaiken anteeksi.

Tänään vitosen testijuoksun sijaan vitosen hidastelu. Mietin, jaksanko lähteä ollenkaan, kun yö meni enemmän tai vähemmän valvomiseksi. Tulessa olevat virtsatiet on kyllä inhottava vaiva. Olisi varmaan voinut käydä vaan kävelyllä. En kuitenkaan kauheasti tykkää päämäärättömästä käveleskelystä, joten lyhyt hölkkähiiviskely oli mieluisampi vaihtoehto.

Viikon paras: "Tulipa lähdettyä"

Viikon huonoin: Liekkipissa