sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Vitonen 23:07 ja sipsiöverit viikolla 53

uusi vuosi 2021

Viikko tuntuu olleen hirveän pitkä. Ei mitenkään huonolla tavalla, mutta hämmästyin, kun katselin viikon treenejä ja alkuviikon juoksut tuntuvat kamalan kaukaisilta. Ehkä kesken viikon vaihtunut vuosi vaikuttaa asiaan. Alkaneelta vuodelta juoksuasioiden saralla toivon kaikkein eniten sitä, että en joudu pitämään pitkiä telakoita. Lisäksi edes syksyllä olisi kiva päästä ottamaan osaa massatapahtumaan. Sen päräyttävämpiä toiveita ei mielessä ole. 

vko 53 (Runalyze)
Vko 53 (Runalyze)

Kuulun niihin, jotka 5-6 vuoden välein yllättyvät, kun kalenterista löytyy 53. viikko. Tämänkertainen ekstraviikko osoittautui myötämieliseksi. Maanantaina onnistuin vitosella kirimään omaan ennätykseeni. Tämähän oli oikein mieluisa tapa lopetella vuotta. Ensimmäisen kilometrin aika oli 4:37 ja silloin vähän meinasin, että liian kovaa lähti. Mutta sehän olikin juuri sopiva. Vasta 3,5 kilometrin kohdalla alkoi tuntua vähän vaikealta. Olo oli aika voitonriemuinen, entisestä parhaasta ajasta lähti n. 20 sekuntia. Tietenkin samaa aikaan mietti väkisinkin, että olisiko mennyt samalla vaivalla alle 23 minuutin. Kisassa ja muiden kirittämänä ehkä. Kilometriajat olivat 4:37, 4:40, 4:40, 4:37 ja 4:33. Ainakaan vauhdinjaon epäonnistumisesta ei voi moittia. 

Keskiviikkona täysiä juostu vitonen näkyi kohonneina sykkeinä, mutta jalkojen puolesta kulku oli hyvää. Torstaina kilsan, 800 metrin ja 400 metrin vetoja. Kutakin kaksi ja vauhdit pitkien vetojen ~4:45/km, lyhyiden ~4:10/km ja kasisataset välimaastoon. Lyhyimmätkin meni vielä aivan nappiin, vaikka takana oli jo seitsemän kilometriä. Jes. Vauhtitreenit ovat kyllä sujuneet pääsääntöisesti todella hyvin viime aikoina. Positiivinen fiilis vauhdikkaan lenkin jälkeen on vaan niin motivoivaa.

Pimeä jouluinen Baku

Vuosi vaihtui ja alas meni liikaa alkoholia ja aivan älyttömiä määriä sipsiä. Tuttava tuli takaisin Britanniasta ja erehtyi kysymään, haluanko mitään syömistuliaisia. No, lähetin sipsilistan ja eipä ne pussit kauan kaapissa vanhenneet. Lauantaina olin kiitollinen, että lenkki oli hidas viisikilsainen. Eikä tänään juostu pitkä lenkkikään mitenkään hohdokas ollut. Olo oli raskas ja höttöinen. Polvikin kipeytyi parin viimeisen kilsan aikana, mutta on nyt kuitenkin jälkikäteen tuntunut ihan normaalilta. 

Lisäkilometrejä tälle vuodelle kerryttämään ja kovasti jo helmikuuta odottaen, koska tammikuu on kuukausista epämieluisin.

Viikon paras: Vitosen enkka
Viikon huonoin: Ruokavalion aiheuttamat olot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti