Sopivien urheiluvaatteiden ostamisen vaikeus

Olen kärsimätön shoppailija. 177-senttinen ja pitkäraajainen. Valtaosan juoksuvuosistani asunut maissa, joissa liikuntaa harrastetaan vähänlaisesti ja täten myös urheiluvaatteiden valikoima on huono. Tämän yhdistelmän tuloksena minulla onkin kasa juoksuvaatteita, jotka istuvat huonosti tai ovat muuten vaan epäkäytännöllisiä. Toki kyse on ihan vaan virheostoksista eli oma moka, mutta joissakin asioissa valmistajatkin voisivat vähän skarpata. Tässäpä vaikeimmat ongelmakohtani urheiluvaatteiden suhteen:

Esimerkillisen pitkiä hihoja!

Liian lyhyet hihat/lahkeet. Minulla on yksi takki ja yksi pitkähihainen paita, joissa on tarpeeksi pitkät hihat, kuvassa esiintyvät Niken paita ja Hummelin takki. (Tuo Niken paita on ostettu Kuwaitista ja ehkä heidän markkinoilleen tehdään peittävyyden takia vaatteita kangasta säästelemättä.) Kaikissa muissa ranteet jäävät paljaiksi. Lahkeet ovat sen sijaan aina lyhyet. En ole koskaan löytänyt pitkälahkeista alaosaa, jossa lahkeet eivät olisi ainakin viisi senttiä liian lyhyet. Tämä lyhyys pätee myös yläosien helmoihin. Tekee mieli venyttää ja kitkuttaa alaspäin. Aivan kuin siitä olisi jotain apua. :) Takeissa olen kerran turvautunut miesten takkiin. Noh, pituus hyvä, mutta helma nousee juostessa lonkkaluiden yli ja siitä pikkuhiljaa vyötärölle. Miesten housujakin olen joskus sovittanut, mutta näyttävät päälläni surkeilta pötköiltä. En ole mielestäni mitenkään friikkipitkä, joten aika outoa, ettei pituisilleni naisille tunnu löytyvän urheiluvaatteita.

Huput. Inhoan huppuja. Tarvin hupun ainoastaan siinä yhdessä takissa, jota käytän jos sataa. Muuten se on minulle aivan totaalisen turha. Läpättää tuulessa ja sille ei yksinkertaisesti ole koskaan käyttöä. Huputtomia takkeja kaipaan siis lisää markkinoille.

Taskujen puute tai liian pienet taskut. Kun on ostanut uudet shortsit ja ensimmäiselle lenkille lähtiessä huomaa, että niissä ei ole taskuja. Tai on yksi tasku, johon sopii juuri ja juuri kotiavain. Minulle on käynyt näin jo kahdesti. Olo on samanlainen, kun uuteen asuntoon muuttaessa huomaa jonkun todella typerän yksityiskohdan tai puutteen ja ihmettelee, miten se jäi näytössä huomaamatta. Minulla on myös shortsit, joiden taskun suu on pystysuorassa, avonainen koko pituudeltaan eikä siinä ole vetoketjua. Tässä on ollut suunnittelu huipussaan. 

Haukutaan tähän samaan syssyyn vielä juoksutapahtumien järjestäjien into valita naisten paidan väriksi joku pinkin tai violetin sävy. Pakkohan nuo on kuitenkin loppuun käyttää, koska muu olisi tuhlausta. Pesuun 95 asteeseen siivousrättien kanssa ja toive, että eivät siitä selviä.

Tällaista kitinää tällä kertaa.