Viikko 3: hattu päästä huonossa kelissä lenkkeileville

Viime viikko oli vaihteleva ja sekava. Jos sen perusteella pitäisi vetää johtopäätöksiä, millainen juoksuvuosi tulee olemaan, niin arpomiseksi menisi. Sekamelskaviikot, joille ei pysty antaa oikein minkäänlaista päätöslauselmaa, inhottavat minua. Hyvät ja huonot viikot saavat vaihdella ihan vapaasti, mutta vahva aaltoilu saman viikon aikana on tympeää. 

Olen onnistunut karistamaan ylettömän herkuttelun sekä palauttamaan aina niin epämieluisan oheisharjoittelun ja kehonhuollon ohjelmaani. Sysäsin ne pois mielestä joulua pilaamasta, mutta niistä on ollut niin paljon hyötyä, että en viitsi kuitenkaan tämän pidemmäksi aikaa jättää unholaan.

Vko 3 (Runalyze)

Tiistaista torstaihin oli surkea sää. Märkää, kylmää, tuulen riepottelemia räntäkuuroja. Ei nyt suomalaiselle tietenkään mitään ihmeellistä. Vaikka sanotaankin, että kaikkeen tottuu, niin se toimii myös toisinpäin. Epämiellyttävyydet, joihin on tottunut, katoavat mielestä äkkiä, kun ne lakkaavat toistumasta tarpeeksi usein. Siispä voivottelin ja kirosin säätä. Tietenkin myös itse juoksuharrastusta ja rantabulevardin liukasta laatoitusta. Tiistaina pinta oli vähän jäinenkin ja turvauduin hölköttelemään parkkipaikoilla bulevardin varrella. Voi kuka tampio tuon bulevardin materiaalin on päättänyt!

Keskiviikkona tein 4x400m ja 4x200m mailin kisavauhdilla, eli 4:12/km. Tai yritin. Ainoastaan kaksi viimeistä onnistui. Kengät olivat märät, räntä piiskasi vasten kasvoja, olo oli ylimääräisissä vaatteissa kankea. Eivät ne siis oikeasti mitään ylimääräisiä olleet, mutta siltä se tuntui, kun ei ole tottunut. Kylmä oli silti, eli ei vaatteita ainakaan liikaa ollut. Illalla kotona selasin Stravan Finnish Runners -ryhmää ja olisin ottanut hatun päästä, jos sellainen olisi sattunut päässä olemaan. Kaikki lumihangessa, tuiskussa, sateessa ja tuulessa kitisemättä tarpojat ovat minun lenkkeilysankareita. Sama pätee myös niihin, jotka narisematta juoksevat helteessä, mutta palataan heihin vaikka toukokuussa.

Torstaina oli muuten siedettävämpää, mutta kylkeen pisti ja poliisilla oli joku maskiratsia meneillään. En voinut hetkeksikään ottaa huivia pois kasvoilta, kun seuraava poliisipari oli näköetäisyydellä heti, kun edellisen pisteen ohi oli päässyt. Mietin vain, että hienoa, kuinka alhaisen elintason maassa on varaa hassata rahoja tuollaiseen aivan turhaan tärkeilyyn.

Perjantaina saapui aurinko ja elämä kirkastui välittömästi. Sunnuntaina juoksin mailin (1,61km) testijuoksun. Osallistuin Bukarestissa asuessani kaksi kertaa mailin juoksutapahtumaan. Niistä parempi taittui aikaan 6:44. Nyt pääsin aikaan 6:47, johon olen ihan tyytyväinen, koska kyseessä oli omatoimikisa ja tuulikin oli tuntuva. Teki mieli jättää kesken 200 metrin jälkeen, mutta päätin juoksevani puoleen väliin vaikka mikä olisi. Siitä eteenpäin olikin sitten myötätuuli, joten matkan jatkaminen helpottui. En varmaan ihan pian ole mailia uudestaan omatoimikisana juoksemassa. Sen verran brutaali matka kyseessä. Pakko mainita, että juoksen 38-vuotiaana mailin minuutin nopeampaa kuin juoksin 16-vuotiaana 1500 metriä. Ihan kiva.

Viikon  paras: Aurinko

Viikon huonoin: Kankeus