Viikko 4: täydellinen intervallitreeni auringossa

Helmikuun ensimmäinen päivä on päivien aatelia. Lähinnä siksi, että tammikuu on ohi. Helmikuussa on jo lupaus keväästä, ainakin täällä 40. leveyspiirin paikkeilla. Aurinko lämmittää. Kaiken lisäksi tämän vuoden helmikuussa on sellainen bonus, että se alkaa maanantaina ja loppuu sunnuntaina. Näyttää kalenterissa täydelliseltä. Ei rikkonaisia viikkoja ja kesken viikon vaihtuvaa kuukautta. Ekstrasuperbonarina ravintolat ja kahvilat saavat taas olla auki. Tietenkin vain seuraavaan sulkuun asti, mutta sitä voi murehtia sitten taas aikanaan. Tekstiviestilupaa ulkona liikkumiseen ei ole tarvinnut enää kahteen viikkoon.

Sininen taivas on lempijuttuja ja tukan leikkasin ihan ite...

Olen saanut juosta auringonpaisteessa. Pitää nauttia. Toki juoksisin mieluiten ilman auringon lämmittävää vaikutusta, mutta se olisi jo varsin kohtuutonta, jos vaatisi pilviä lenkin ajaksi, mutta muuten aurinkoa. Kompromissina olen päättänyt nauttia talvikuukausien ajan auringosta myös juostessa vaikka väkisin. Tämä väkisintykkäämistaktiikka toimi aikanaan mm. oluen kohdalla. Päätin vain tykätä siitä ja siinä se. Nykyään ei oluenjuonti tuota mitään ongelmia.

Vko 4 (Runalyze)

Viime viikolla Bakun normiseuralainen, eli tuuli, vaikeutti pukeutumista. Toisaalta auringon takia oli olevinaan lämmin ja mietin pannan ja sormikkaiden ottamista pois. Sitten kylmä tuuli sai ajatelemaan, että onneksi laitoin pannan ja hanskat, vaikka ei mikään kylmä olekaan. Koko viikolle sattui yksi sadekuuro ja sekin oli juoksuttomana päivänä. 

Olen viimeisen kuukauden aikana aavistuksen nostanut pk-lenkkien vauhteja, kun ennätyksiä tuli tehtailtua useammalla matkalla. Pk-lenkkien sykkeet ovat myös hieman nousseet, mutta pysyvät kuitenkin vielä sallitulla alueella. Sunnuntain pitkän lenkin sykekeskariin, 69% maksimista, olen kyllä tyytymätön, koska usein juoksen pitkät lenkit viisi prosenttiyksikköä matalimmilla sykkeillä. Lenkin lopun 6x100m vauhti-iloittelut toki nostivat sykettä, mutta keskiarvoon ei sillä pitäisi olla noin suurta vaikutusta 20 kilsan lenkillä. Sykeasiat ovat joskus aika mystisiä, mutta niitä on hauska tutkiskella ja pohtia.

Keskiviikkona oli vuorossa intervalliharjoittelu, joka oli sanalla sanottuna täyskymppi. Juoksin 10 minuutin lämmittelyn jälkeen kaksi 1200 metrin vetoa vitosen kisavauhtia. Nämä sujuivat 4:37 ja 4:36/km. Tämän jälkeen vielä neljä 400 metrin ja neljä 200 metrin pyrähdystä tarkoituksena mennä niin kovaa kuin pystyy. Vielä viimeisessä vedossa pääsin alle nelosen kilometrivauhtiin. Tuntui hyvältä. Harjoitus oli rankka, mutta hitsi vieköön, minähän kehityn tässä hommassa selvästi koko ajan! Perjantaina tein vielä vauhtileikittelyn 200 metrin vedoilla, mutta ne sujuivat vähän kankeammin. Jalatkin olivat toki väsyneet. 

Tammikuussa 198 km.

Viikon paras: Kehitystä havaittavissa

Viikon huonoin: Jalkaterää joutuu jumpata