maanantai 15. helmikuuta 2021

Viikko 6: Kaukasuksella tennareissa luistellen

Kauaksuksen reunalla
Kaukasuksen reunalla

Lähdin vähän vastahakoisesti Pohjois-Azerbaidzanin vuorille pariksi päiväksi. En ole yhtään luontomatkailija enkä perusta patikoimisesta yhtään. Uudet maisemat kuitenkin piristi. Qəbələssä oli huomattavasti Bakua lämpimämpi ja tuuletonta. Eli reissu oli ihan mukava. Lisäksi juoksutaustasta oli huomattavaa etua, kun kilometrien talsimiset ylämäkeen eivät tuntuneet missään. Olin viiden hengen porukasta ainoa, joka ei valittanut persus- tai reisikipua. On aina ilo huomata, että juoksuharrastuksesta on hyötyä muuallakin kuin juoksulenkeillä.

Liukastellen vuorilla
Tosiseikkailijat tennareissa ja farkuissa (ja kädessä kasvomaski!)

Mikään vuorikärpänen ei kuitenkaan päässyt puraisemaan. Olen ehdottomasti kaupunkimatkailija, mutta tällä hetkellä tietenkin aika hiljaista sillä rintamalla. Jos joskus joudun uudestaan patikointireissuun, niin voisin ehkä Conversejen sijaan ottaa mukaan vaikka juoksukengät...

Vko 6 (Runalyze)
Vko 6 (Runalyze)

Juostuakin viime viikolla tietenkin tuli. Vuorireissusta oli sovittu jo pari viikkoa sitten, joten tästä tietoisena rypistin kasaan kolme juoksukertaa ennen reissuun lähtöä. Edellisen sunnuntain pitkä lenkki painoi jaloissa jonkun verran ja meno oli aika väsynyttä, koska normaalisti juoksuton maanantai jäi pitämättä. Tiistaina mailin veto (4:47/km) taas vaihteeksi koko matkan osalta kovaan vastatuuleen. Siinä meinaa epätoivo vähän nostaa päätään, kun vauhti vaan hiipuu ja hiipuu. Paluumatkalla sai toki lasketella lyhyemmät [800m (4:31/km), 600m (4:21/km), 400m (4:09/km) ja 200m (4:01/km)] vedot lähinnä myötätuuleen. Puhti oli kyllä pois. Tuulen kanssa taitaa olla sama juttu kuin mäkien kanssa. Ylämäessä menettää enemmän kuin alamäessä hyötyy. Vastaavasti vastatuulessa menettää enemmän kuin myötätuulessa hyötyy.

Lauantaina vuorilta palattua laitoin heti juoksukamat päälle ja juoksin pk2-lenkin. En juokse peekookakkosta juuri koskaan. Nyt vaan halusin päästä kotiin mahdollisimman pian, joten annoin itselleni luvan kiristää vauhtia aavistuksen. Sunnuntain pitkällä lenkillä päivän romanttisen hengen mukaisesti tuli miehen kanssa kiistaa siitä, missä kohtaa pitää kääntyä takaisin kotia kohti, jotta 17 kilsaa tulee täyteen sopivassa kohdassa. Sykkeisiin eripura ei näköjään vaikuttanut, kun keskisyke oli mieltä lämmittävän alhainen. Lopussa 100 metrin nostoja useampi ja hyvin kulki, vaikka väsymys tuntui jaloissa. Yhtään varsinaista lepopäivää viikkoon ei mahtunut ja jaloilla liikkuen tuli vietettyä itselleni epätyyppillisen paljon aikaa.

Tälle viikolle olen tuulilolosuhteiden niin salliessa kaavaillut vitosen testijuoksua. Hermostuttaa jo nyt.

Viikon paras: Vähän vaihtelua korona-arkeen
Viikon huonoin: Aika juminen olo  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti