Telakka. Sillä sanalla on aika ikävä kaiku varmaan vähän yhdelle sun toiselle kuntoliikkujallekin. Parina ensimmäisenä juoksuvuotena olin penikoiden takia tauolla silloin tällöin. Välillä vaivasi myös lonkka ja joskus jalkaterä. Sittemmin loukkaantumisherkkyys on mennyt suotuisampaan suuntaan ja nykyään rasitusvammataukoja ei juuri joudu pitämään. Viime kalenterivuonna en tainnut joutua pitämään kahta päivää pidempää huilia loukkaantumisen takia. Motivoi kivasti, kun ei koko ajan takaraivossa jyskytä ajatus, että milloinhan taas on pakkolepoa tiedossa. Penikat toki vaivaavat kroonisesti jonkun verran suurimman osan ajasta, mutta en enää edes laske tuota vaivaa kohdallani varsinaiseksi vammaksi. Kunhan eivät pahoiksi ylly.
Maanantaina juoksin huippuhyvän intervallitreenin. Neljä 800 metrin vetoa kympin kisavauhtia. Askel oli kevyt, suorastaan lennokas. Innolla odotin seuraavia treenikertoja. Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että vasen polvi tuntuu omituiselta. En asiaa sen enempää pohtinut. Omituinen tunne jatkui tiistaina ja epäilin, että noinkohan juokseminen onnistuu. Polvi ei ollut varsinaisesti kipeä, joten ajattelin yrittää kuitenkin. Kilometrin jälkeen totesin, että ei tule mitään, ja outo tunnekin oli muuttunut kivuksi. Palasin kotiin ja yllätyksekseni en ollut ärsyyntynyt. Ihan tyynenä lyylinä totesin, että tilanne on tämä ja levätä pitää.
Kipu on vasemman polven alaosan sisäsyrjässä. Melkeinpä bursiittia veikkaisin ankaran googlettelun jälkeen. Täsmälleen kipukohdassa kun on limapussi. Hanhenjalka eli pes anserinus, sanoo tämä oman elämänsä nettitohtori. Voihan se olla myös jotain muuta, mutta sillä tuskin on kovasti väliä tässä vaiheessa. Lopputulema vammahommissa kun tuppaa olemaan se, että pitää venytellä, vahvistaa lihaksia ja parantaa nivelten liikelaajuutta. Jostakin (huom.tarkka lähde!) taisin lukea, että juoksemisesta tullut hanhenjalka on usein sisäreisien heikkouden ja/tai jäykkyyden aiheuttama. Meinaavat vaan olla kovin tylsää puuhaa jalkojen nostelut ja muu vastaava puuhastelu, jotka tällaiseen vaivaan ehkä auttaisi. Lepo sen sijaan onnistuu loistavasti!
Tänään sunnuntaina polvi tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Pystyn kävelemään tasaisella alustalla aika normaalisti. Portaat tuottavat hankaluuksia. Helpointa on edetä taaperotekniikalla askel kerrallaan. Pystyn kyykkäämään ongelmitta paino kipeällä jalalla, mutta polven koukistaminen jalan ollessa ilmassa ei onnistu ilman viiltävää kipua.
Salaa toivoin, että viikko lepoa riittäisi, mutta vähän pidemmäksi näyttää tauko muodostuvan. Mitään hätää ei asian tiimoilta vielä kuitenkaan ole. Sekin auttaa, että kevät sen kuin jatkaa viivyttelyään, joten sisällä lämpimässä loikoilu tuntuu ihan mukavalta vaihtoehdolta.
Viikon kilometrit jäivät siis maanantain varaan. Jos tulevalla viikolla saan kasaan yhtä monta, eli kahdeksan, niin olen tyytyväinen.
Viikon paras: alku
Viikon huonoin: jatko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti