Polvivamma ehkä takanapäin

Kevät, kevät, kevät! Maailmassa ei ole kovin montaa parempaa asiaa kuin kevät. Vielä kun samaan aikaan pääsee rasitusvamman jälkeen takaisin juoksun pariin, niin päivähän on oikeastaan täydellinen. Kuvan kameli ja ystävänsä pikkuhevonen olivat ilmestyneet kevättä juhlistamaan Bravon, eli täkäläisen Prisman/Cittarin, pihanurmelle 

Juoksuttomia päiviä kertyi lopulta 19. Tämä on juoksu-urani pisin tauko. Ensimmäinen viikko polvea parannellessa meni hyvin. Olin ahkera venyttelemään ja vahvistamaan keskivartaloa ja jalkojen lihaksia. Ensimmäisen toipumisviikon päätteeksi näytti jo siltä, että pääsen takaisin juoksemaan hyvinkin pian. Sitten innostuin kävelemään useamman kilometrin ihan muuten vaan kaupungilla ja toipuminen otti takapakkia. 

Toisella viikolla alakulo otti voiton ja aloitin vähemmän yllättäen "tämä ei parane ikinä" -märinän. Kyllästyin kaikkeen mahdollisesti toipumista edistävään puuhasteluun. Lopetin venyttelyn ja lihaskuntoharjoittelun ja yritin unohtaa koko polven. Kymmenennen taukopäivän aikoihin huomasin kuitenkin, että pystyn kulkemaan portaissa suhteellisen normaalisti. 

Tällä kuluneella viikolla taas aktivoiduin jumppailemaan ja venyttelemään. Perjantaina tuntui ekan kerran siltä, että polvella voisi ehkä kokeilla juoksemista. Eilen lauantaina tein kotijumpan, jossa oli x-hyppyjä, polvennostojuoksua, sivuloikkia jne. Polvi ärtyi jonkun verran. Aamuun mennessä tunne oli kuitenkin taas "kivuton mutta vähän outo". Päätin, että tämä riittää, koska kipua ei ole. Tänään varsin hermostuneena lähdin lyhyelle ja hitaalle lenkille. Kuulostelin polvea ja sen tuntemuksia joka askeleella. GPS sekosi ja teki ekstralenkkejä. Normaalisti ärsyyntyisin tuollaisesta, mutta nyt ei haitannut. Kolmen kilometrin jälkeen ajattelin, että parempi lopettaa tähän, vaikka teki mieli jatkaa. Mitään erikoisia oloja polvesta ei ole kantautunut illan aikana.

Toivottavasti selvisin siis näinkin lyhyellä potemisella. Yritin mielestäni välttää monelle juoksijalle tutun kaavan, jossa takaisin juoksun pariin rynnätään aivan liian pian ja muutaman viikon telakan sijaan lopulta päädytään muutaman kuukauden taukoon. Varhaista toki vielä sanoa mitään, mutta tässä vaiheessa näyttää ihan positiiviselta.

Kohti uutta viikkoa ja toivottavasti ehjää viikkoraporttia.