Kaikki muuttui vihreäksi ihan hujauksessa. Baku on yleisilmeeltään varsin beige, joten yhtäkkinen vihreys tuntuu värien riehakkaalta esiinmarssilta. Riehakkaalta, ja oikeastaan jopa villiltä, on tuntunut myös pitkähihaisten ja -lahkeisten juoksuvermeiden tunkeminen "säilöön". Säilö on matkalaukku, koska muualllakaan ei ole tilaa. Paitsi siinä samalla vaatekaapin hyllyllä, jossa kesäiset juoksuvaatteet majailevat. Mutta en halua seuraavat puoli vuotta muistutuksia talvesta joka kerta, kun syystä tai toisesta vaatekaappia pengon. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ratkaisen aika paljon arjen pulmia ja elämän isompiakin kysymyksiä tällä periaatteella. Suosittelen!
 |
| Vko 15 (Runalyze) |
Jalat tuntuivat koko viime viikon aivan omituisilta. Ihan kuin molemmat polvet olisivat olleet jotenkin irtonaisia ja onttoja. En pysty tätä tunnetta tuon paremmin kuvailemaan. Ei kipua, ainoastaan outoutta. Kilometrejä kertyi jo lähes 50 ja tällä viikolla varmaankin pääsen pitkästä aikaa kyseisen merkkipaalun toiselle puolelle. Jo on aikakin.
Sykkeet olivat taas vähän korkealla läpi viikon. Varmaan äskeisen lähes kolmen viikon tauon aiheuttama notkahdus kunnossa ja kohonneet ulkolämpötilat tämän aiheuttavat. Kuitenkin lähinnä liikutaan vielä ihan sallituissa rajoissa. (Niin sykkeiden kuin lämpötilojenkin suhteen...) Ainoastaan keskiviikon pk-lenkki meni liian korkeilla sykkeillä. Olen pääsääntöisesti tunnollinen pk-vauhtilönköttelijä. Ja harmistun vähän, jos pk-lenkin sykkeet eivät ole odotetulla/vaaditulla tasolla.
Keskiviikkona viisi kilsaa tempovauhtia, tasan 5:00/km. Tämä sujui hyvin, mutta jalat olivat kyllä seuraavana päivänä väsyneet. Kuten myös perjantaina, jolloin ohjelmassa oli 5x800 metriä kympin kisavauhtia (4:55/km) 400 metrin palautuksilla. Ensimmäinen veto oli raskas. Totuttuun tapaan meno kuitenkin parani matkan edetessä. Kymppi ei tällä hetkellä kuitenkaan tuota vauhtia menisi millään keinolla.
Kevät on täynnä vuoden ekoja. Sunnuntaina oli vuoden eka lenkki, jonka jälkeen oli kova jano. Talven aikana on yleensä lenkkejä, joiden jälkeen ei edes tee mieli vettä, koska ei vain janota. Silloin yleensä juon lasillisen tai kaksi joka tapauksessa. Nyt ei enää tarvi muistuttaa itseään veden juomisesta. Pian toki saavutetaan ne ajat, jolloin lenkin aikana unelmoi vedestä, kaljasta, pirtelöstä ja ihan mistä vaan juotavasta. Onneksi ei kuitenkaan vielä!
Viikon paras: heipat talvivaatteille
Viikon huonoin: ontot polvet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti