Viikko 16: lankeemus lounaalla

Tein päätöksen, että suunnittelen juoksuaikatauluni sään mukaan. Toisin sanoen tuulen. Ei haittaa, vaikka tulisi viisi peräkkäistä juoksupäivää, jos ne vain sattuvat olemaan viikon viisi vähiten tuulista päivää. Olen niin kyllästynyt. Nytkin mulkoilen vihaisesti ulos ikkunasta tuulen vinkuessa ja naapurin parvekkeen hyttysverkko-oven paukkuessa auki, kiinni, auki, kiinni...

Vko 16 (Runalyze)

Viime viikolla maanantaina olin oikein tyytyväinen itseeni, kun lenkin lisäksi suoriuduin voivottelematta niin liikkuvuustreenistä, putkirullailusta kuin venyttelystäkin. Toki sain noihin kulumaan suurinpiirtein koko illan, kun vitkuttelin niin paljon kuin vain mahdollista. Mutta tein silti ilman ääneen valittamista. 

Tiistaina tempovauhtisen lenkin vauhtia säätelin niin, että mennessä vastatuuleen juoksin pari sekuntia tavoitevauhtia hitaampaa. En tiedä, oliko vaikutus enemmän pään sisäinen, mutta en turhautunut läheskään yhtä paljon kuin normaalisti. Paluumatkalla sain kuitenkin ihan helposti kirittyä menetetyt sekunnit kiinni.

Keskiviikkona jumppasin kotona. Valitsemani jumppavideo oli ylävartalon lihaskuntoa, jossa oli myös "fun kickboxing cardio" -osuuksia. Toki hauskuus riippuu kokijasta, mutta vähän moittisin, että oli aika harhaanjohtavasti mainostettu. 

Torstaina tuuli 15 m/s ja oli jalat aika hyytelöä. Tämä oli viikon vaikein lenkki. Ei ollut tuntuma lähelläkään pk-lenkkiä. Eikä myöskään sykkeet. Näitä ei saa alkaa tulla nyt enempää. Ja jos tulee, niin melkein pudotettava pk-lenkkien vauhtia.

Lauantaina oli vuoden ensimmäisen aamulenkin vuoro. Voi ei, en muistanut, että aamuisin on olo niin hirveän veltto ja ponneton. Menee varmaan taas hetki, että saa itsensä totuteltua juoksemaan aamuisin. Kesäksi tämä muutos on kuitenkin melkein pakko tehdä. Nytkin jo puoli yhdeksään mennessä aurinko oli minun makuuni liian intensiivinen. Tein 5x800m kympin kisavauhtia. Ensimmäinen veto meni rimpuillen ja harmitellen, että ei tästä tule mitään. Meno kuitenkin parani ja lopputulema oli paljon parempi kuin pelkäsin.

Sunnuntaiksikin oli juoksua kaavailtuna, mutta lauantaina lounas lipsahti 12 tunnin pituiseksi. Tämän seurauksena vuoden, ellei vuosikymmenen, krapula. En siis edelleenkään päässyt tavoittelemaani 50 viikkokilometriin. Seuraamuksensa kaikella ja missattu juoksukerta siirtyi tälle kuluvalle viikolle. No, mitäs läksin.

Viikon paras: ei suuria pettymyksiä

Viikon huonoin: ei suuria ilonaiheita