Tunnen nyt olevani samassa juoksukunnossa, jossa olin ennen polvivamman aiheuttamaa pakkotaukoa. Tauolla oli pituutta 19 päivää. Meni 30 päivää tuon jälkeen, että pääsin telakkaa edeltävälle tasolle. Eli tavallaan seitsemän viikkoa tuli heitettyä hukkaan. Tajuan kyllä, että pienet rasitusvammat kuuluvat hommaan, mutta mielestäni jäätävän pitkä rangaistus noin lyhyestä tauosta. Jos olisi ollut meneillään kisaan tähtäävä harjoitteluohjelma, niin tuohan olisi pilannut koko homman. Eli onneksi ei ole kisoja! Välillä koronakisattomuus syö motivaatiota ja toisinaan sillä ei ole mitään väliä. Vähän bipolaarista.
Pikkuhiljaa ollaan lipumassa kohti aikaa, jolloin aloitan lämpötuskailun. Ihan vielä ei ole ollut tarvetta, mutta tuskin ollaan kovin kaukana. Olen huomannut, että olen lähes aina tyytymätön säätilaan juoksemisen kannalta. Joidenkin mielestä lähes keli kuin keli on hyvä lenkki-ilma. Tuollainen asenne ja positiivisuus olisi mukava saavuttaa itsekin. Ei tule kuitenkaan tässä elämässä tapahtumaan. Lämpimämmässä ilmanalassa on se hyvä puoli, että monet ihmiset uhmaavat maskipakkoa. Maskittomia ulkoilijoita näkyy niin paljon, että en enää jaksa itsekään juostessa stressata asiasta.
 |
| Vko 17 (Runalyze) |
Viime viikolle kertyi kuusi lenkkiä, koska edeltävän viikon laiskottelu piti korvata. Jalat oli kieltämättä aika sörsseliä perjantaina viiden peräkkäisen juoksupäivän jäljiltä.
Tiistaina tuuli otti taas vaihteeksi ylikierroksia ja yritin juosta rakennusten suojassa. Tämä oli ehkä viikon paras lenkki. Ärsytyksestä huolimatta meno oli kevyttä ja mielessäni lällättelin tuulelle.
Torstaina ja perjantaina oli helposti nähtävissä, kuinka auringon porotus nostaa sykkeitä. Lähdin kotoa klo 16 jälkeen ja siltikin olo oli epämukava. Ei lämpötilan vaan nimenomaan auringon takia.
Vauhtilenkkejä viikossa oli standardimäärä, eli kaksi. Tempojuoksu keskiviikkona, 6,5 km tasan 5:00/km. Loppua kohden joutui vähän puristamaan. Oli hyvä meno, ehkä jopa pienoinen flow. Toinen kovempivauhtinen juoksu oli sunnuntaina. Vaihdoin harjoitusten järjestystä. Yleensä juoksen vedot perjantaina. Nyt en kyennyt, koska lepopäivien puute painoi. Sunnuntaina tuorein jaloin 3x1200 metriä kympin kisavauhtia, palautukset 400 metriä. 4:54, 4:49 ja 4:53/km. Tuskailin tuulta etukäteen, mutta vauhtiin päästyäni unohdin koko asian. Kerrankin keskityin vaan juoksuun enkä kaikkiin mahdollisiin ulkoisiin tekijöihin. En kuulostellut koko ajan, kuinka ärsyyntynyt tällä kertaa olen ja etsinyt kymmentä eri syytä siihen, miksi on vaikeaa. Pieniä voittoja.
60 kilsan viikko, ja 207 kilsan kuukausi. Jee.
Viikon paras: kilometrit
Viikon huonoin: lihaskuntoharjoittelu nollassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti