sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Alavireistä laahustamista ja kisaamistakin

marraskuu

Marraskuu yllätti mielialan. Tänäkin vuonna. Ei edes tarvi olla kylmä eikä erityisen vähän aurinkoakaan. Marraskuussa on jotain negatiivista energiaväreilyä, tai energiaa imevää voimaa. Voisin vaan nukkua, nukkua ja nukkua. Sen päälle vielä vähän nukkua. Tympäisee sekin, että joulu- ja tammikuulla on tapana olla aikalailla samanlaisia. Suunnittelen kisoja ensi vuodelle, mutta tuntuu todella kaukaiselta. Jos nyt ylipäätään matkustamisesta tulee yhtään mitään. Pitäisi aloittaa puolimaratonille harjoittelu, koska sille kaavailtu päivä on maaliskuun lopussa. Haluan tehdä roiman aikaparannuksen ja sitä ei kyllä synny, jos jatkan pelkkää peruskestävyyslönköttelyä vielä viikkotolkulla. Kaipaan yliannostuksen energiaa. Tai ehkä sittenkin ihan vaan asennemuutoksen. 

Juoksussa ei varsinaisesti ole ollut mitään vikaa viime viikkoina. Maratonilta palautuminen on onnistunut ja sykkeet pysyvät hyvin kurissa. Juoksin tällä viikolla jo lähes 50 kilometriä. Tuuli on muuttunut kylmäksi. Kylmään tuuleen kiinnittää paljon enemmän huomiota kuin lämpimään tuuleen. Kunpa kesän hellekamaluuslenkit eivät katoaisi mielestä niin nopeasti. Nyt tuntuu, että se oli vain lievästi epämukavaa. Voisin lukea muutaman blogipostauksen kesältä. Muistin verestämiseksi.

voitonpäivä bakussa
Voitonpäivä

Kisaamaankin olen päässyt. Ensimmäinen juoksukisani Azerbaidzanissa. Seuraavaa joutuu varmaankin taas odotella aika pitkän tovin. Kolmisen viikkoa sitten oli viimevuotisen sodan loppumisen ensimmäinen vuosipäivä. Kaksi arkivapaata, joista toinen sai mahtipontisesti nimekseen voitonpäivä. Meno oli varsin äänekästä, varsinkin öisin, ja makuuni turhan patrioottista. Ilmoittauduin Voitonpäivän Juoksuun, joka oli kansallislauluineen ja sotasankariesittelyineen aika omituinen tapahtuma. Olin vähän nuhainen ja jo alkulämmittelyssä oli olo, että ei muuten tule sujumaan. Eikä se sitten sujunutkaan. 

Suunnilleen tuhannen juoksijan joukossa oli lähdössä hirveä määrä tuuppimista. Monet kävelivät alusta asti. Vielä useampi sprinttasi täyttä vauhtia matkaan ja vaihtoi kävelyksi ensimmäisen kilometrin aikana. Huomasi kyllä, että tässä maassa ei harrastejuoksijoita juurikaan ole. Kiva, että tuollaisia matalan kynnyksen tapahtumia järjestetään, mutta olisi mennyt hermot, jos tuolla olisi vaikkapa ollut ennätysjahdissa. Lopussa oli vielä edessä kiva yllätys, kun viiden kilometrin kisana mainostettu tapahtuma olikin 5,4 km! Mitäs pienistä. Kisajärjestäjä, eli urheiluministeriö, varmaan aidosti ajatteli, että sillä ei ole mitään väliä. 400 metriä on todella pitkä matka, kun on jo ehtinyt antaa kaikkensa. Kisa meni tosiaan osaltani vaatimattomasti. Juoksin 15 sekuntia hitaampia kilometriaikoja kuin vitosen ennätyssuorituksessani lokakuussa. 5,4 km, 26:04, 4:50/km. Tuollakin irtosi naisten sarjassa neljäs sija, joka kertoo paljon juoksuharrastamisen tasosta. En tiedä, kuinka moni tuhannesta osallistujasta oli nainen. Arvelisin, että 100-150.

Mielikuvaharjoittelen ensi viikon positiiviseksi. Kaikkea voi kokeilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti