Tuulesta tuumaan

Yleisin valitukseni koskee tuuliolosuhteita. Voi sitä narinan ja ärtyneisyyden määrää, kun tuulee liikaa. Varsinkin nyt, kun ilmanala on yleisesti ottaen aika viileä ja voisi sanoa, että ilmassa on talven tuntua. Sellaisissa olosuhteissa tuuli tuntuu kylmältä. Ja sepä ottaa päähän oikein kunnolla. Jos tuulee niin kovaa, että sisäpihan parvekkeen hyttysverkko-ovi paukkuu tuulessa, niin en yleensä käy juoksemassa. Siirrän lenkin toiselle päivälle. Kuluneella viikolla kävi kuitenkin niin, että tuulisemman päivän lenkkiä ei ollut aikataulullisesti mahdollista enää siirrellä yhtään minnekään. Tuloksena oli tällainen sykedata:

Menomatka meni rallatellen. Myötätuuli ja kaikki hyvin. Paitsi tuo yksi piikki, joka oli todella navakkaan vastatuulen puuskaan reitin tehdessä mutkan. Aika pian tämän piikin jälkeen saavutin lenkin puolivälin ja käännyin ympäri kohdatakseni vastatuulen. Jälkimmäisen puoliskon sahalaitainen sykekäyrä kertoo, milloin tuuli otti kierroksia. Otin kyllä itsekin kierroksia. Kahdesti jouduin kävellä, koska eteneminen oli ehkäpä samanlaista kuin täillä tervassa. Keskituulennopeus lenkillä oli 13 m/s, puuskat sitten ties mitä, mutta pointtina se, että en kokenut reissua millään tavalla mielekkääksi. Vastatuulipuoliskolla teki mieli huutaa kahdelle vastaan tulleelle lenkkeilijäparalle, että odottakaas kun käännytte takaisin, kyllä hymy hyytyy. Toki voi olla, että olivat jo juosseet vastatuuleen, kääntyneet takaisin, nauttivat myötätuulesta ja hymyily oli vain empatiaa/sääliä/ivaa minua kohtaan. Keskisyke ekalla puoliskolla 132, tokalla 147. Pk-lenkeillä, joihin tuuli (tai helle) ei vaikuta, sykkeeni pysyy tavallisesti samalla tasolla koko lenkin ajan.

En muuten aio enää ikinä muuttaa kaupunkiin, jolla on tuulinen maine. Ihan sama, mitä muita houkuttimia paikka tarjoaa. Tuuli pilaa kaikenlaisen ulkona olemisen liian tehokkaasti.  

Neitsyttorni tyynessä illassa

Viiden kilometrin testijuoksua tuli taas yritettyä ja eipä siitä tullut sen ihmeempää. Pari sekuntia jäin ennätyksestä, mutta en olisi niillä jaloilla parempaan pystynyt, vaikka olisi kirveellä ajettu takaa. Veikkaan, että olen nyt saavuttanut sen pisteen, jossa helposti saavutettava kehitys on menneiden päivien iloja. Enää ei ole tiedossa huimia ennätysparannusloikkia. Mutta ei se mitään. Aion juoksennella testijuoksuja nyt vähän useammin. Paras olisi, jos niihin suhtautuisi niin kuin kisoihin ja keventelisi asianmukaisesti, mutta näin en varmaan malta kuitenkaan toimia. Jalkoihin tarvisin lisää voimaa, mutta tämä on valitettavasti suunnitteluasteella. Tuumasta toimeen ei kohdallani kovin usein onnistu. Yleensä tuumasta toiseen toteutuu paremmin.

Suunnitelmissa oli juosta Lissabonin puolimaraton maaliskuussa. Se kuitenkin on siirretty toukokuulle. Mitään sopivaa vaihtoehtokisaa Lissabonille ei ole ilmestynyt. Kyproksella olisi lupaava kisa, mutta muuten Kypros ei kiinnosta lomakohteena yhtään, joten tuskinpa viitsin viikkoa "tuhlata" tuohon. Saattaa siis käydä niin, että menee omatoimiseksi testijuoksupuolikkaaksi. Hiukan kyllä harmittaa, koska tuo on kuitenkin 50% koko vuoden kisakalenteristani.

Vko 1 (Runalyze)

Vko 2 (Runalyze)

Olen aloittanut vuoden suhteellisen ahkerasti. Edelleenkään ei huvita juurikaan, mutta yritän olla keskittymättä siihen. Teen lenkkien päätteeksi lyhyitä 10 minuutin lihaskuntotuokioita. Näin saan ujutettua tuota vastenmielisyyttä edes vähän viikko-ohjelmaan. Lisäksi yritän tehdä yhden täsmittaisen lihaskuntopiirin viikon ekana juoksuttomana päivänä. Kahteen kertaan en veny, koska haluan pitää yhden lepopäivän viikossa. Enkä pysty edes kuvitella, että viitsisin jumppailla pidemmän kaavan mukaan niinä päivinä, kun käyn juoksemassa. Putkirullailu on vähän unohtunut ja venyttelykään ei ole niin tunnollista kuin ennen. Pitää taas pyrkiä parantamaan tapoja.