Juoksin viime viikolla 76 kilometriä. Se on aika monta. Paitsi jos asiaa tarkastelee enemmän juoksevien näkökulmasta. Minulle tuo oli kuitenkin enemmän kuin koskaan. Tarkalleen ottaen 1,5 kilometrä enemmän kuin edellinen määräennätysviikko, joka syntyi viime syskynä maratonharjoittelun yhteydessä. Nyt en harjoittele maratonille. Näillä näkymin harjoittelen omatoimiselle testipuolikkaalle. Elättelen vielä toiveita, että kisakalenteriin putkahtaa itselleni sopiva kisa maaliskuun 20. päivälle. Aivan älyttömän kauan en enää aio odotella. Persialainen uusi vuosi on Azerbaidzanissa viikon mittainen loma ja sehän heijastuu lentojen hintoihin aika näppärästi. Mieluummin varaan mahdollisimman kohtuuhintaiset lennot juoksuttomalle lomalle kuin odottelen viimeiseen hetkeen asti mahdollisuutta päästä ottamaan osaa harrastelijoiden hölkkäkisaan. Kaikki on niin suhteellista ja yhtäkkiä 76 juostua kilometriä ei tunnukaan kovin merkitykselliseltä.
Päivissä on alkanut olla valoa. Siinä samalla juokseminen on alkanut huvittaa enemmän. Tiesin, että näin tulee käymään. Olen jopa päässyt juoksemaan valoisaan aikaan. Viime viikon pitkän lenkin sain juosta kokonaisuudessaan auringossa kylpien. Tuulikin oli lähinnä sivutuulta, joten senkään takia ei ollut syytä kiukutella. 2,5 tuntia meni nopeasti. Epäilin vähän jalkojen kestävyyttä. Pe 16 km, la 13 km ja su 22,5. Siinä on jo kilsa poikineen ilman välipäiviä. Jalkoja alkoikin vähän särkeä lenkin viimeisen kolmanneksen aikana. Palautuminen tuntuu kuitenkin tapahtuvan nopeasti. Muistan, kuinka elämäni ensimmäiset yli 20 kilometrin taivallukset saivat olon lähes tulkoon sairaaksi koko loppupäiväksi. Makasin sohvalla viltin alla toipumassa. Nykyään pystyy, jaksaa ja viitsii onneksi tehdä muutakin.
 |
| Vko 3 (Runalyze) |
Keskiviikkona ohjelmassa oli 800 metrin vetoja puolikkaan kisavauhdilla. Jalat olivat edellisen päivän jumppailusta aika kankeat, mutta helposti pääsin tavoitevauhtiin kuitenkin. Perjantaina epäilin vähän harjoituksen mielekkyyttä, kahdeksan kilsaa hieman puolikkaan vauhtia kovempaa. Olikin kuitenkin todella hyvä meno, viikon paras lenkki. Suhtaudun aika pelokkaasti kahden näin kovan harjoituksen tekemiseen viikon aikana. Toki kevyitä kilometrejäkin tuli kiitettävästi. Silti usein mietin, pitäisikö kuitenkin juosta vieläkin enemmän peruskestävyysalueella. Sykkeet olivat kyllä loppuviikosta hivenen koholla. Niitä pitää siis taas seurata. Nyt on kuitenkin kokonaisuutena positiivinen suhtautuminen juoksuun. Kannatti rämpiä niiden vähemmän innostuneiden viikkojen läpi.
Viikon paras: huvitus palasi
Viikon huonoin: polvitaive vähän oudon tuntuinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti