maanantai 31. tammikuuta 2022

Viikko 4: kymppi alle 48 minuutin

testikymppi bakussa
Testikympin lenkura Garmin Connectissa, "farkkukangas" on merta

Kuluvan vuoden alkupäivinä päätin juosta tammikuussa omatoimisen testijuoksun sekä vitosella että kympillä. Vitonen tuli kärsittyä jo aiemmin ja siitä en selvinnyt yhtään nopeammin kuin aiemminkaan. Kympillä sen sijaan tiesin olevan helppoja sekunteja napsittavana. Edellisestä täysiä juostusta kympistä oli kulunut aikaakin jo yli vuosi. Kyttäilin sääennusteista päivän, jolloin tuuli olisi mahdollisimman vähän juoksua haittaava tekijä. Sellainen sattui keskiviikolle, joten tilaisuuteen oli tartuttava, jos halusin testijuoksun tammikuun aikana suorittaa.

Tähtäsin minuutin aikaparannukseen, joka olisi tarkoittanut loppuaikaa 48:15. Suunnittelin juoksevani 4:50/km ja puristavani tarvittavat sekunnit lopussa. Kaksi ensimmäistä kilometriä meni pari sekuntia liian kovaa. Kolmannella iskikin jo epätoivo, että en pysty ylläpitämään vauhtia loppuun asti. Jalatkin tuntuivat kankeilta. Kilometriaika oli koko juoksun hitain, 4:53. Kilsat neljästä kuuteen oli helpoin vaihe. Ihan kuin kroppa olisi lämmennyt touhuun vasta tuolloin. Tein kyllä alkuverkkana 15 minuutin hölkän ja pari spurttia sekaan, mutta ehkä hyötyisin intensiivisemmästä lämmittelystä. Kymppi on tarpeeksi pitkä matka siihen, että ehtii miettiä, mitä pitäisi seuraavalla kerralla tehdä paremmin. Seitsemän kilometrin jälkeen homma muuttui taas vaikeammaksi ja teki mieli antaa olla ja löysätä. Auttoi kun aloin miettimään jäljellä olevaa matkaa. Enää alle kolme jäljellä, ei ole matka eikä mikään. Tässä vaiheessa tiesin pääseväni tavoitteeseeni. Se tsemppasi, mutta samaan aikaan myös antoi minulle luvan olla raastamatta sillä tavalla kuin täysiä juostulla kympillä kuuluisi raastaa. Kärsiminen on kovin ikävää. Viimeisen kilometrin kirin vielä aikaan 4:36 ja loppuaika pysyi kymmenisen sekuntia alle 48 minuutissa.

Keskiyske oli 169, maksimi 181. Elämäni hirveimmässä tuskakisassa, 11 kilsaa poluilla, vastaavat lukemat olivat 184 ja 196. Kertoo siis siitä, että en testijuoksussa saa itsestäni millään samoja tehoja irti kuin kisassa. Se on toki ihan ymmärrettävää, mutta vähän enemmän pitäisi pystyä epämukavuutta sietämään, vaikka olisikin yksin matkassa. Toinen havainto oli sellainen, että lopussa keuhkot olivat ihan ok - senhän voi päätellä jo noista sykkeistä -, mutta jalat eivät. Eli taas näkyy se, että lihaskuntoharjoittelun parissa en ole viihtynyt. Viime viikolla tein sentään maanantaina 45 minuutin kotijumpan käsipainojen avulla ja lisäksi kahtena päivänä lenkin jälkeen lyhyen lihastreenin. Jostakin on pakko aloittaa.

Vko 4 (Runalyze)
Vko 4 (Runalyze)

Tiistain lenkillä Garminista hupeni virta nopeaa tahtia. Juoksusta tallentui kelloon pituus, aika ja tahti. Ei sykkeitä eikä kilometriaikoja. Kellosta ei siirtynyt Garmin Connectiin minkäälaista dataa. Läppärillä asiaa ihmettelin ja huomasin aktiviteettitiedoston olevan tyhjä. Minulla on kesällä 2016 ostettu Forerunner 220 ja se on alkanut viime kuukausien aikana temppuilla. Joulun aikoihin tuttava meni käymään Britanniassa ja olin jo tilaamassa hänen paluumatkatavaroihin uutta kelloa, mutta sitten nykyinen kelloni toimikin moitteettomasti pari viikkoa ja piheyksissäni annoin asian olla. Toivon, että tulen lakkoilevan ja yllätyksellisen kelloni kanssa toimeen vielä jonkun aikaa. Coros Pace 2 on alustavasti pääsemässä seuraavaksi juoksukelloksi.  

Tammikuun viimeinen lenkki oli 12 mailin eli reilun 19 kilometrin mittainen. Minun juoksuohjelmat ovat aina maileissa, vaikka muuten ajattelenkin metrijärjestelmällä. Olo oli vähän ponneton ja oikeassa pakarassa pisteli ja vihloi. Pari koiratuttavuutta aiheutti myös hieman harmia, kun juokseva ihminen on niin kovin innostavaa ja hypityttävää. Tammikuussa kilometrejä 286, ihan hyvä.

Viikon paras: kympin enkka
Viikon huonoin: jumia siellä sun täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti