Hoen mielessäni askelten tahdissa "hiljaa virtaa Vantaa ei kun Tonava hiljaa virtaa Vantaa ei kun Tonava". Juostessa jää usein levy päälle. Kaikkein ikävintä on askeleiden laskeminen. Pitää keksiä kaikenlaisia harhautuskeinoja, jotta laskeminen loppuisi. Muistan laskeneeni jo lapsena milloin mitäkin. Pyörää polkiessa polkimien tekemiä kierroksia, auton ikkunasta katuvalotolppia, mummolan verhojen kukkia unta odotellessa tai vaikka varpaiden kipristelykertoja tasalukuun aina lopettaen. Muutenkin asioiden pitää olla tasan ja symmetrisiä. Reissussa juoksukenkinä olevissa Asics Cumuluksissa on raivostuttavasti ongelma nauhojen symmetrian suhteen. Toiseen kenkään tulee aina solmiessa isommat lenkit. En jaksa uskoa, että nauhat olisi eripituiset, mutta siltä sen tuntuu. Varmaankin nauhoitus toisessa kengässä löysempi, vaikka en mitään eroa huomaakaan. Joka kerta kengät jalkaan laittaessani ärsyynnyn asiasta. En kuitenkaan niin paljon, että viitsisin asialle mitään tehdä. Kengillä olen juossut jo 850 kilometriä, joten tuskin enää kovin montaa nauhaepätasapainoturhautumista on edessä.
Tonavan varrella on ollut mukava lenkkeillä. Tilavaa, esteetöntä väylää ja ihan kivoja maisemiakin. Yksitoikkoiseksi tietenkin käy ja sunnuntain pitkän lenkin juoksinkin osittain kaupungilla. On mukavaa, että on vaihtoehtoja. Bakussa kun juoksen aina samaa reittiä. Ihmisistä ei muodostunut aamuvarhain ongelmaa, koska kovin monilla ei ole hinkua olla menossa sunnuntaiaamuna klo 6. Kaupunkijuoksu itselle vieraassa kaupungissa menee kyllä aina siihen, että pitää vilkuilla puhelimesta karttaa. Vaikka olisi katsonut etukäteen, että tuosta sittten käännyn ja sitä pari kilsaa ja sitten sairaalan jälkeen oikealle, niin ei se niin toimikaan. Yllättäviä y-risteyksiä, kun omasta mielestä pitäisi mennä suoraan. Umpikujia ja isoja risteyksiä, joissa on siltoja autoille, junille, pyöräilijöille ja jalankiulkijoille. Yli- ja alikulkuja. Aikaakin menee minuuttitolkulla, kun puhelin pitää kaivaa esiin sinällään kovin kätevästä FlipBeltistä ja saada sullottua sinne takaisinkin. Lenkin aikana olin liikkeessä 2h 30min ja sen lisäksi käytin 28 minuuttia kartan tölläämiseen, suunnan ihmettelyyn ja tietenkin liikennevaloissa seisoskeluun. Mutta tulipa nähtyä ei-turisti-Wieniäkin. Näin pitkää lenkkiä en olekaan juossut sitten maaliskuun, joten ei ihmekään, että viimeiset 15 minuuttia meni lähinnä toivoessa että loppuisi jo.
.jpg) |
| Vko 31 (Runalyze) |
Hyvin sain kilometrejä kasaan. Progressio viikkokilometreissä jalkavaivan jälkeen on ollut aika hurjaa; 15, 20,20, 26, 39, 47, 55, 63. En kuitenkaan halua osallistua maratonille puolittaisesti harjoitelleena. Tällä taktiikalla hyvin mahdollista, että en tule osallistumaan ollenkaan, mutta lähiaikoina selviää. Viime vuonna maratonille harjoitellessa juoksin useita kolmen tunnin, ja jopa 3,5 tunnin, lenkkejä. Nyt niitä on tiedossa vähemmän, mutta viikkoon mahtuu yleensä myös yksi keskipitkä. Tällä hetkellä jalat ovat aika kankeat ja lihaksissa tuntuu kyllä. Aivan niin kuin tämä olisi niille jotain uutta ja ihmeellistä.
Viikon vaikein lenkki oli tiistaina. Maanantaina oli 10 tunnin junamatka ja hieman yllättäen junassa ei ollutkaan ravintolavaunua. Söin lähinnä voisarvia, sipsejä ja flapjackejä. Hyviä on, mutta ei oikein käy tasapainoisesta ruokavaliosta. Lisäksi junan ilmastointi toimi vähän sinne päin ja olin aika kuumissani. Seuraavana aamuna olo oli lähes vatsakipuinen ja janoinen. Lenkki olikin sitten sen mukainen, mutta tulipa kärsittyä.
Viikon paras: ensimmäinen viiden lenkin viikko maaliskuun jälkeen
Viikon huonoin: jalkojen doms
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti