Täällä voi sitten jälkikäteen kiukutella

Joskus lenkkeily vain sujuu. Silloin kannattaa nauttia, koska vaikeat ajat ovat satavarmasti tulossa. Viime viikko oli niin kevyt, suorastaan höyhenmäinen, että vähän jännittää, kuinka inhottava tästä kuluvasta viikosta tulee muodostumaan. Usein nimittäin vaikeat ja helpot viikot vuorottelevat. Tämän viikon ensimmäisen lenkin jätin välistä, koska sotavoittohulinat kaupungilla ovat olleet aikamoiset. Kävin eilen muutaman kerran kävelemässä juhlahumussa ja ei sinne olisi ollut mitään järkeä lähteä juoksemaan. Tänään onneksi sataa kaatamalla. Luulisin, että ihmispaljoudesta ei siis tarvi murehtia.

Taloyhtiössä liputetaan vähän isommalla skaalalla

Olen huomannut, kuinka sykkeet ovat tässä parin viikon aikana laskeneet. Toivottavasti ilmojen viilenemisen lisäksi kyse on myös juoksukunnosta. Juoksin viime viikon tiistain lenkillä viitisen kilometriä tavoitteena tämänhetkinen arvioitu puolimaratonvauhti. 5:16/km tuli aivan helposti eikä matkan jatkamisessa olisi ollut mitään ongelmia. Joudun kyllä juoksemaan omatoimisen puolikkaan vielä marraskuun aikana, koska haluan tietää, kuinka paljon saan ennätystäni 1:55 parannettua. Toki omatoimimatkoissa on aina GPS:n tuoma virhemarginaali, mutta onneksi tämä touhu ei ole ainakaan vielä ihan niin vakavaa. Olen juossut kaksi AIMS-sertifioitua puolikasta, ja molemmilla kerroilla kelloni ilmoitti matkaksi 21,1 km. Joten pääsääntöisesti pidän kelloa aika luotettavana, kun ei juokse metsässä tai korkeiden rakennusten läheisyydessä. Ja kyllähän sen näkee jälkeenpäin kartasta, onko kello piirrellyt omiaan vai ei. Se nyt on kuitenkin ihan selvää, että minun pitäisi pystyä omatoimikisassakin tuon 1:55 alle juoksemaan. Täällä voi sitten jälkikäteen kiukutella, kun menikin pieleen.

Vko 45 (Runalyze)

Kun juoksu kerran sujui, niin kiskaisin torstaina viisi mailin (1,6km) vetoa 800 metrin palautuksilla. Nuo taittuivat suhtteelisen kivuttomasti juuri ja juuri alle viiden minuutin kilometritahtia. Tämä on minulle ihan hyvä. Varsinkin jo valmiiksi väsyneillä jaloilla. Muuten tuollainen 14,5 kilsan lenkki arkipäivälle oli vähän turhan pitkä, eli aikaavievä. En yleensä juokse kahta lenkkiä viikonloppuna, mutta nyt tuntui, että perjantain lenkin siirto lauantaille oli paikallaan. 

Sunnuntain pitkä lenkki tuntui lyhyeltä. Näin tapahtuu aina, kun parin edeltävän viikon pitkät lenkit ovat olleet pidempiä. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä jouduin laittamaan päälle pitkähihaisen paidan ja polvipituiset pökät. Yön sateiden jälkeen rantabulevardin kivilaattojen alla ja väleissä oli vettä, joka purskahteli kengille. Luulisi, että tuollainen juttu olisi voitu hoitaa paremmin rakennusvaiheessa.

Viikon paras: Kun sujuu, niin sujuu

Viikon huonoin: Märät kengät pitkällä lenkillä